25.9.2016

Mistä meillä riidellään?

Tämä on vähän arka aihe alkaa kirjoittamaan tänne, että en tule loukanneeksi ketään osapuolia tai ala rääpimään liikaa perheasioita, mutta tällä tavoin teoreettisesti voin mielestäni kertoa aiheesta. Siis siitä mistä meidän perheen aikuiset äityvät sanaharkkaan usein miten. 

(Niin ja pieni oikaisu tähän väliin koskien yhtä aikaisempaa postaustani: Toni juo useampia teelaatuja kuin yhtä vain.)

Postauksen kuvat tasapainottakoon aihetta, ah nostalgia!
Miesten/naisten työt. Mehän emme periaatteessa halua jaotella tämmöisiä hommia perheessä ja on ihan ok ylittää "rajoja" ja minä voin vaikka vaihtaa lampun tai maalata seinän ja Toni pestä pyykkiä tai vaatettaa lapsen päivähoitoon (omalla tyylillään). Ongelmaksi muodostuukin se kohta, kun pitäisi vaihtaa auton renkaat, ottaa rikkinäinen uuni pois paikoiltaan tai vaikka porata hylly seinään. En minä tahdo. Eikä puolisokaan toisaalta tahdo muistaa päivähoitovuoroja, huolehtia siitä että lapsella on sopivan kokoiset vaatteet vaatekaapissa tai myydä Facebook-kirppiksellä ne pieneksi jääneet. Jotenkin kuitenkin, vaikka näitä "miesten" tai "naisten" hommia (sanoisin ennemmin Tonin tai Paprikan hommia) tulee vaikka niitä vältetään, niin silti toisinaan niiden kohdalla alkaa se kinastelu, että kenenkäs homma tämä nyt oli. Ihan molemmin puolin.


Siivous. Me emme ole kovin siistejä ihmisiä, mutta nautimme puhtaasta kodista varmasti molemmat. Kun on arki ja eri aikataulut on vaikeaa järjestellä niin, että siivoisimme vaikka tiettynä päivänä viikossa, sillä voi hyvin olla, että sinä päivänä olen yksin lapsen kanssa kotosalla. Ylläpito siivous ei selkeästi ole myöskään meidän perheen juttu, kun lapsikin on oppinut, että lelut voi siivota "sitten aamulla"...... Tästä en ole erityisen ylpeä kasvattajana, mutta lapsi on vasta kolme, vielä ehdimme oppimaan kaikki. Sillon kun se siivouspäivä sitten joskus luonnistuu, meillä on aika hyvin rutinoituneet ne, että kuka siivoaa mitäkin: Toni hoitaa usein lastenhuoneen sekä olkkari-eteinen akselin. Minä puolestani hoidan keittiön ja vessan. Sitten toimisto jää sille kuka ehtii (tai siivoamatta, siinä on ovi jonka saa kiinni!). Ristiriitakohta, joka tässä asiassa muodostuu, on tosiaan se siivouspäivien ulkopuolinen asia ja ne kaikista ällöimmät/työläimmät jutut: Kuka huolehtii jääkaapista/leipälaatikosta kaiken pilaantuvan pois? Kuka vie biojätteen? Entäs muut roskat? Kuka huolehtii vessansiivouksen, jos viikkosiivoukselle ei ole jäänyt tarpeeksi aikaa? Kuka siivoaa suihkukaapin tai entäpä lattiakaivon? Kenen tehtävä on keräillä pöydille jääneitä astioita tai lattialle levitettyjä vaatteita? Ei näistä onneksi liiaksi enää tapella, mutta kyllä ihan mielenosoituksellisista syistä jääkaapissa toisinaan seisoo syömättömiä ruokia, jotka olisin voinut heittää pois jo. Hupsista.


Päiväkotiasiat. Ensimmäinen kina tästä alkoi, kun lappuun piti kirjoittaa, että kumpaan ensisijaisesti ollaan yhteydessä, jos päiväkodissa sattuu jotakin. Molemmat tahtoivat sen pestin. Sitten taas kaiken huolehtiminen päiväkotiin ei ole kummankaan lempihomma. Lippulappuihin vastailu, päivähoitovuorojen ilmoittaminen, lapsen kuravaatteiden ja muiden tarvittavien muistaminen tai liivattomien karkkien vienti päiväkotiin ei todellakaan kuulu kummankaan meidän suosikkipuuhiin. Niinhän siinä sitten usein käy, että nämä hommat ovat jonkun nimeltä mainitsemattoman perheenjäsenen hommia, joka ei jatka aiheesta enempää, ettei ala marttyyriksi.


Oma aika/yhteinen aika. En tiedä kuinka yleistä tämä lapsiperheissä on, mutta voisin kuvitella sen olevan yleistä. Ennen lasta kun on ollut molemmille itsestäänselvyys, että tällaista on, sen kun vain menee ja tekee. Sitten kun se yhdenkin hengen aika menee ihan minimiin ja sekin pitää jakaa kahden aikuisen kanssa, niin kyllä se on vähän vaikea paikka, että kuka saa ja mitä saa. Kun tähän vielä lisätään vuorotyö-twisti niin, että vapaita viikonloppuja on kuukaudessa yksi tai kaksi, joista toinen menee vakiokäyttöön opiskeluihin ja arki-iltapäiväisin toinen onkin taas töissä, eikä vapaalla, niin hetkittäin on hankala muistaa milloin olisi ollut muualla kuin töissä/koulussa/lapsen kanssa. Näin on molemmilla. Saati, että puhuttaisi siitä yhteisestä ajasta. Nekin hetket, kun lapsi on hoidossa, on usein sellaisia, että minulla on viikonloppumenoja ja toinen on töissä, joten sen vuoksi lapsi on hoidossa. Sitten ei enää viitsi sen lisäksi laittaa lasta hoitoon, vaikka ihana tukiverkostomme sen varmasti sallisi. Välillä tällainen kiristää välejä, mutta ehkä aina sitten vasta yleensä, kun omaa päätä kiristelee jo liikaa. Tai silloin kun on varastanut aikaa lapsen nukkuessa ja unohtanut sen oman unentarpeensa.

Mitkä ovat teillä ne ikuiset riidan aiheet? Mistä kinastellaan?

2 kommenttia:

  1. Meillä melko samat asiat. Siivous ja yhteinen aika ovat ehkä kärkisijoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne varmaan meilläkin kamppailee ajoittain ensimmäisistä paikoista :'D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!