31.10.2016

Saamarin hektinen arki on täällä taas

Kesä oli niin pitkä ja mukava, että ihan unohdin kuinka kiireistä arjessa osaa olla. Ihan oikeasti, en muistanut näitä kaikkia epämiellyttäviä ilmiöitä tämän arjen keskellä, vaan kuvittelin itseni mielessäni aktiiviseksi itsenäiseksi opiskelijaksi vielä silloinkin, kun koulu syksyllä jatkui. Totuushan on se, että olen todella huono opiskelemaan itsenäisesti. Iso osa käyttämästäni "opiskeluajasta" menee kaikkeen ihan muuhun kuin pitäisi ja sitten taas sunnuntai-iltana itku kurkussa väsään seuraavaan aamuun tehtävää, jonka olen aikatauluttanut oikeasti jo ihan hyvissä ajoin.


Nyt koulun alettua olen taas ymmärtänyt kuinka väsynyt ihminen voi olla. Kuinka tekisikään mieleni olla aktiivinen! Liikkua ja pitää itsestäni huolta, mutta eih. Sen sijaan heti koulusta päästyäni tahdon kääriytyä peittoon ja somettaa loppuillan. Tekisinkin sen ihan varmana, jos ei olisi tuota erästä kolmevuotiasta, jolla on muita suunnitelmia. Onneksi onkin!

Luulen, että tämmöinen väsähtäminen johtuu keskittymishäiriöstäni. Joudun käyttämään päivän aikana niin ison osan käytettävissä olevaa kapasiteettiani, että olenkin sitten iltapäivällä aivan totaalisen poikki. Inhottavinta tietysti on se, että kaikista väsynein aika on aina heti koulupäivän jälkeen ja sitten olenkin skarppina illalla, kun olen ottanut chillisti iltapäivät. En oikein tiedä millaista mielen lujuutta se minulta vaatisi, että pystyisin olemaan toimelias koko päivän.


Asetan ehkä itselleni riman turhan korkealle. Tahtoisin tehdä opinnäytetyön, pudottaa painoa, tehdä töitä, saada hyviä arvosanoja, pitää ystävät ja perheen tyytyväisenä sekä harrastaa omiakin juttuja. Sitten tulen pilvilinnoistani alas kuin tykin kuula, kun hoksaan, että ei nyt taaskaan ihan onnistunut. Voisinkin ottaa tavoitteeksi nyt, että laskisin vähän rimaani. Ulkonäköasiat eivät esimerkiksi juuri nyt mahdu aikatauluuni, joten kun ensi viikolla vien kirpparille tavaroita myyntiin, vien myös ne vaatteet, joihin ajattelin mahtua viimeistään jouluna. Painoni putoaa kyllä ilman kyttäämistäkin, jos on pudotakseen. Ne rytkyt on vain materiaa. Kouluhommien puolesta voin kirjoittaa viikkotavoitteita, mutta en itke jos en onnistu (paitsi jos opettaja tivaa palauttamatonta tehtävää!). Ja totta totisesti, todentotta, en ainakaan käytä aikaani turhiin asioihin, kuten liika somettaminen kun pitäisi opiskella, riitely, vänkääminen ja ahdistuminen. 


Jos joku ei vielä saanut kiinni punaisesta langastani, niin aion siis olla murehtimatta. Hengittää. Elää hetkessä. Ja ehkä tärkeimpänä vielä: Muistan mennä luontoon ja nauttia siitä. Kiitos, kuulemiin!

29.10.2016

Lapsen suusta

Tiedättehän te sen ajan elämässä, kun itsellä ei ole lapsia. Silloin ajattelee, miten ärsyttäviä on ne tyypit, jota päivittää vain lapsiaiheisia juttuja Facebookiin jatkuvalla syötöllä. Minä ainakin ajattelin silloin joskus niin ja kyllä nytkin on kohtuus kaikessa oltava. Enkä varsinaisesti ymmärrä myöskään niitä lemmikkipäivityksiä, joita jengi tekee kauheaa tahtia. Tein toki itsekin, kun meillä oli kissoja, mutta olen unohtanut jo ne ajat. Nyt keskiössä on lapsi. Pitäisi olla muillakin. (Huomatkaa sarkasmi, en halua vihakommentteja, hahah!)

Blogillani on myös Facebook ja toisinaan aina pohdin, että sen puolelle olisi kiva tehdä näitä samankaltaisia päivityksiä, mutta jostain syystä ne aina päätyvät henkilökohtaisen tilin puolelle. Nyt on kuitenkin tullut sen aika, kun tahdon jakaa näistä viimeisimmät ja hauskimmat päivitykset teille sieltä yksityisen tilin puolelta. Meillä on verbaalisesti lahjakas lapsi, jolla on vilkas mielikuvitus ja hyvä huumorintaju. Toivottavasti se näkyy myös teille. Kas tässä.





26.10.2016

SIIS MITÄ HITTOA?!?!??!?!???

Heti alkuun haluan pahoitella provosoivaa otsikkoani, mutta se ihan oikeasti kertoo tämän päivän tunnelmista! Tarkoitukseni ei tosiaankaan ollut tulla kirjoittamaan itse asiassa koko aiheesta tänään, mutta nyt on pakko, sillä sain tänään tällaisen linkin sähköpostiini. Se pitää sisällään sellaisen tiedon, että blogini on tällä hetkellä kymmenen parhaan joukossa Inspiration Blog Awards -äänestyksessä eli MITÄ HITTOA??!!??

Tullessani kertomaan teille ehdokkuudestani, en todellakaan kuvitellut, että minulla olisi saumoja edes tällaisiin saavutuksiin (joo joo tämä on vain välitilanne, mutta silti hei!!). Oikeastaan olen kovin kilpailuhenkinen, joka on piirre, jossa en liiemmin ole itsestäni välittänyt ja olen pitkään sitä pitänyt salassa muilta, enkä ole päästänyt sitä valloilleen. Nyttemmin olen alkanut sietää sitä itsessäni ja antanut itselleni luvan pitää kilpailemisesta ja siten myös yrittää asioita tosissani. Sanotaan kuitenkin, että blogin puolella olen puolestani, tämän sallimisen tullessa voimaan muussa elämässä, yrittänyt välttää kilpailua.

Blogin kautta minulla on rakkaita "kollegoita", on ihania tuntemattomampia bloggaajia ja on kaikenlaisia tyyppejä, joita vastaan en halua kilpailla tai "voittaa" heitä missään. En ainakaan ihan arkisessa bloggaamisessa. En halua matkia muita, enkä tahdo olla kuten muut. Tahdon tehdä omaa juttuani, omassa rauhassani ja ilman, että vertaan itseäni muihin (toki näiden blogiystävien vertaistuella). Kuitenkin, kun kuulin pääseväni ehdolle Lifie -kategoriassa, olin niiiiin fiiliksissä! Kerrankin saan kilpailla luvan kanssa, vaikka en ihan oikeasti, käsi sydämellä, uskonut, että minulla olisi minkäänlaisia saumoja tässä skabassa. Näin ollen otsikoinkin aiemman postauksen aiheesta, että "Nyt näytetään mistä kana pissii ja muuta ilmoitusasiaa!", joka tulee usein mieleen minulle kilpailutilanteissa.

..JA NYT ON TODELLAKIN NÄYTETTY MISTÄ KANA PISSII! Siitä uskon, että voin kiittää lähinnä teitä, ihanat! Nyt vähintäänkin olen saanut todisteen siitä, että mitä niillä kävijäluvuilla, kun on niin aktiiviset ja tärkeät lukijat <3 KIIIIIITOS!!

Vielä on aikaa äänestää 30.10 asti, joten mitä nöyrimmin pyydän, tehkää sitä edelleen, sillä olisipa siistiä näyttää mistä lehmä pissii  (joo hehheh, nyt menin vähän pitkälle). Siellä voi edelleen osallistua arvontaan samalla, jossa voi voittaa lippuja itse gaalaan (itse tykkään niistä, hyvät bileet). Niin ja tämän kaikenhan voi tehdä täällä.

24.10.2016

Kirjoittaminen, harrastukseni!

Silloin kun aloin kirjoittamaan blogia, kirjoittelin blogiin hyvin lyhyesti. Pääpainona oli valokuvat, sillä valokuvaus kiinnosti minua silloin hyvin paljon. Olin juuri ostanut järjestelmäkameran ja elämäni oli mullistunut sen myötä, kun näin kuinka tarkkoja tuotoksia sain aikaiseksi.

En ajatellut olevani kovinkaan hyvä tai nokkela kirjoittaja ja pari lausetta per postaus tuntui oikein mukavalta ja helpolta vaihtoehdolta. Postaamiseen meni vain hetki. En ollut kiinnostunut tekstieni oikeinkirjoituksesta ja totta puhuen minulla ei ollut hajuakaan, että mihin pilkku kuuluu. Yhdyssanat tuottivat hankaluuksia myös. En ollut koskaan koulussakaan saanut hyvää palautetta esseistä ja ajattelin olevani kirjoittamisessa aivan paska, vaikka salaa ala-asteella olin jo kirjoitellut "kirjoja". Tai ehkä kuitenkin pikemminkin novelleita, koska loppuhuipennuksessa oltiin sivulla kaksi. En tietenkään kertonut kenellekään koskaan näistä novelleistani ja kirjoittelin minä päiväkirjaakin satunnaisesti itselleni.

Yläaste oli runouden aikaa ja aika monta ahdistusrunoa saatoin silloin pikkuteininä ja vielä vähän sen jälkeenkin kirjoittaa. Alla esimerkki teos vuodelta 2007. Olin silloin erittäin tutustunut alkoholiin, ikävä kyllä.

Hölmökö olin,
luulin hukkuvani viinaan,
jos en kumoaisi sitä pois,
virraksi vatsalaukkuun asti.

Hölmömpi olin kun luulin onnistuvani tekemään kosken,
suuremman kuin mikään muu.

Vatsalaukkuun järven,
isomman kuin Kaspian meri.

Vasta nyt ymmärrän,
hei minähän osaan uida!

Nyt sitten tänä päivänä, vuonna 2016, tajusin, että minähän olen ihan hyvä kirjoittaja. Kiroan aina itselleni, kun en tee mitään luovaa tai toteuta itseäni, enkä ymmärrä miksi, sillä tämä blogi sisältöineen on kokonaan minun luomaani. Tämä on minun luovuuteni, nämä aiheet ovat minun päästäni tulleet ja tekstit minun sormilla kirjoitetut. Olen aika ylpeä nyt sitten kuitenkin näistä kirjoitustaidoistani. Kun aloin oikoluetuttaa tekstini kielioppivirheet, sain aina herjausta niistä pilkuista, mutta tänä päivänä, kun heitän tämän oikolukukoneeseen, en saa herjausta kuin muutamasta puhekielen sanasta. Vähänkö olen hyvä! Loppukevennykseksi vielä ensimmäinen kuvani aiemmasta blogistani. Näytin oikeasti tuolta. Pitkälle on päästy siinäkin mielessä, hehe.

18.10.2016

Modernimmat rotinat

Se on aina niin ihanaa, kun joku läheinen saa vauvan. Varsinkin, jos ollaan niin läheisiä, että pääsee vauvaa nuuskuttelemaan ja kanniskelemaan jo aika pian syntymän jälkeen. Siinä kohtaa usein täytyisi jokin lahja sitten keksiä viemisiksi. Saatuani itse lapsen ja ne oheistuotteet (eli ne lahjat), olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä ei mielellään yhtäkään 62cm bodya tai unipupua lähde, joten on täytynyt keksiä jotakin muuta. Tosin eipä niitä vauvoja läheisille ole turhan paljon syntynyt (vink vink), mutta nyt kuitenkin on tällainen onnenhetki päässyt syntymään (kirjaimellisesti hahahah) ja mekin ollaan niin iloisia tästä(kin) uudesta ihmisestä.

Päästiin tosiaan vauvantuoksuihin tuossa muutama päivä takaperin ja sitä lahjaa viemisiksi pohdiskeltiin. Mielestäni Karjalassa (ainakin) on ihana perinne, kun viedään perheeseen "rotinoita", kun uusi vauva on syntynyt. Käsittääkseni rotinat ovat siis ruokalahjoja, korjatkaa jos olen ihan väärässä, täältä Pirkanmaalta kun olen, vaikka sukujuureni sinne itään päin vetävätkin. Tarkoituksena on siis antaa perheelle, johon on syntynyt vauva, ruokalahjoja, jotta perheen uusi vauva-arki olisi hitusen helpompaa ja osoitetaan tällä tavalla huolenpitoa ja sitä, että välitetään perheestä. Perinteisesti rotinat ovat siis ihan valmiiksi asti tehtyjä ruokia.



Mepäs annettiinkin sitten rotinat vähän tällä tavoin modernimmin, kun veimme perheelle ruokakorin. Haaveilin kovasti siitä, että olisin tehnyt monta valmista ruokaa perheelle, mutta nyt ei antanut aika eikä hajonnut uuni periksi. En myöskään ole kovin itsevarma kokki, niin en ole ihan varma olisiko ne rotinat olleet sitten syötäviä ja hyödyllisiä lainkaan.

Keräilimme koriin kuitenkin kaikkea helposti valmistuvaa, kuten härkistä, nyhtistä, niitä uusia tuoreita mutta pilkottuja vihanneksia, hedelmiä, maitoa, kahvia, nuudeleita, suklaata..jne. Lahjamme tuntui olevan oikein tervetullut, joten siksi tahdoin sen jakaa teillekin, vähän niin kuin ideana, jos tarvitsee joskus viedä vastaavaa lahjaa. Tällaiseen ruokakoriin on helppo kerätä juuri sille perheelle sopiva lahja ja se on käytännöllinen. Lisäksi voisi tietysti laittaa vaikkaa sen bodyn tai unirievun, mutta jos itse lisäisin jotakin vauvalle niin ne olisi kyllä ihan varppina vaipat. Itse ainakin olisin ollut superonnellinen kaikista ruokalahjoista, kun Aisla syntyi. Saatiin me sitten niitä ihan oikeita Karjalalaisia rotinoitakin, kun matkasimme sinne neidin ollessa 1kk ikäinen. Ilahduin niiiiin paljon.

Pakkaamisesta ei kannata ottaa meiltä esimerkkiä, haha!
Onko rotinat tuttu juttu? Oletko saanut rotinoita tai antanut niitä? Mitä itse viet kun menet tapaamaan uutta vauvaa?

14.10.2016

Mitä meillä syödään melkein kaksi vuotta myöhemmin?

Tein joskus aikoinaan postauksen, silloin kun vielä hoitovapaalla olin, että mitä meidän viikottaisiin ruokaostoksiin silloin kuului. Nyt ajattelin ihan vertailun vuoksi tehdä vastaavan. Erotuksena tässä uudessa taitaa olla se, että huomaa tosiaan, että minä ja lapsi syödään lounaat usein muualla kuin kotona, niin ruokaa ei tarvitse niin paljoa, jonka lisäksi jälkimmäisessä kaupassa on käynyt puolisoni, jolta saattoi jäädä uupumaan pari pyydettyä asiaa.. Tietysti. Eli näin lähes kaksi vuotta sitten (nämä muuten lynkattiin silloin aika pahasti, kun Kaksplussalla silloin olin, tuli vain mieleen):


Tästä olemme tulleet tällaisiin ostoksiin:


Näihin ostoksiin (kuulemma) meni noin 70€ ja mukana on paljon sellaisia tuotteita, joita ei esimerkiksi ole edes saanut vielä aiemman kuvan aikoihin, hah. Lisäksi on tapahtunut sellainen todella nolo ja inhottava juttu kuin Pepsi Max, mutta ei siitä enempää. Listaan tähän vielä nämä:

- Mysliä (Tonille!)
- Pepsi Maxia (Tonille. No okei, yritin huijata. Kyllä me molemmat sitä juodaan...)
- Salaattia
- Nuudelia
- Kvinoa-pihvejä pakasteesta (uusi valmisruokalemppari väsyneisiin päiviin!)
- Tomaattimurska
- Maitoa
- Maitorahkaa 4prk
- Eines pinaattilettuja (lapsen valmislempiruoka väsyneisiin päiviin!)
- Mifua (hyi en tykkää yhtään! Muu perhe nautiskelee...)
- Linssejä
- Kookoskerma
- Cashew-pähkinöitä
- Skyrrejä 3kpl
- Chipotle-purkki
- Pakastepusseja
- Savutofua
- 3 paprikaa
- Soija kebabbia (en ole vielä maistanut ikinä!)
- Pakastepinaattia
- 4 tomaattia
- Ingmariinia
- Arkijuusto
- Kananmunia
- Härkistä
- Ruispaloja
- Karjanpiirakoita
- Makaronia
- Jotain tommosta seitansalamia
- Pari omppua
- Päärynä
- Neljä banaania
- Porkkanapussi
- Kurkku
- Sitruunamehu
- Huuhteluaine (kookos <3)

Sellainen lista. Itse olisin ehkä ostanut pari kasvista lisää, mutta sallittakoon tämä puolisolle, sillä hän kuitenkin työpäivän jälkeen vielä juuri ennen kymmentä virittäytyi ruokakauppaan eilen. Näillä pärjäilisimme varmaan arkena lähes viikon, koska etenkään kuivakaappi ei meillä täysin tyhjä ole nytkään, vaan siellä on monta tomaattimurskaa ja papupurkkia. Nyt kuitenkaan tällä kertaa tuskin pitkälle pötkitään, sillä tänään alkaa kauan odotettu SYYSLOMA, ou jee! Ihanaa lomaa myös kaikille muille lomailijoille ja tsemppiä niille joilla se meni jo tai on vasta edessä (tai joilla sitä ei ole!) <3

12.10.2016

Kenkälaatikoista säilytykseen dc-fixillä (DIY)

Nyt kun päällystämisen makuun ollaan päästy (muutama postaus takaperin, täällä!), niin hamstrasin sitten yhden projektin läheisestä kaupasta, jossa annettiin pois tyhjiä kenkälaatikoita.


Olen pitkään tuskaillut, kun lapsi alkaa haalimaan entistä pienempää lelua leikkiinsä, että niille pitäisi saada jotain pienempiä säilytyslaatikoita laatikostojen sisälle. Olen kuitenkin äärimmäisen pihi mitä tulee muovisiin säilytyslaatikoihin, saati että ostaisin jotain hemmetin desing-koreja.

No ajatus niistä leluista osui heti mieleeni, kun näin nämä kenkäboksit kaupassa! Minulla oli nimittäin kotonani rullallinen Lidlistä hamstraamaani kontaktimuovia, jota haaveilin pistäväni johonkin huonekaluun. Kotona kuitenkin tajusin, että ei meille mikään valkoinen sovi mihinkään huonekaluun ja niin tämä kontaktimuovi oli jäänyt pyörimään kaappeihin.


Päällystin niillä sitten ne kenkälaatikot ja sainkin mielestäni aikaan oikein söpöt ja leluille sopivat säilytysboksit. Tämä pitää muistaa jatkossakin, sillä tämä asunto täytyy saada järjestykseen. Säilytyslaatikko-pihiyteni ansioista meillä on nimittäin kaikissa kaapeissa suuri kaaos.

10.10.2016

Dieetin päättyminen, tavallaan.

Eilen piti tulla kirjoittelemaan kuulumisia, kun takana on kuukauden dieetti, jonka sain yhteistyössä Fitverstaan kanssa. En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä söin irtokarkkeja ja katselin ohjelmia, vaikka dieetti tosiaan olisi päättynyt vasta tänään. Syy tähän myönnytykseen, jonka itselleni eiliselle soin, oli se, että aion jatkaa samalla ruokavaliolla jatkossakin.

Olen aiemmin tiputtanut ison määrän painoa ja sitten lihonut sen takaisin melkein kokonaan. Tiedättehän te, niin ennustetaan käyvänkin, kun tiputtaa kovaa vauhtia. Eikä ihme. Aiemmilla dieeteilläni olen aina ollut aluksi tosi fiiliksissä ja loppua kohden odottanut vain hetkeä, jolloin pääsen syömään jotakin muuta, kuin dieetin ainesosia. Olen kyllästynyt dieettiruokaan suunnilleen viikossa, mutta olen huomannut painon tippuvan, niin olen aina jaksanut vetää dieetin loppuun. Nimenomaan vain loppuun ja sitten onkin mieliteot ottaneet vallan ja olen laiskistunut täysin.

Olen varmaan maininnut aiemminkin, että viime vuosi, kun koulu jatkui hoitovapaan jälkeen, oli todella raskas. Vaikka pystyin arkena syömään ihan ok terveellisesti, niin viikonloppuna mätin mielelläni kaksin käsin herkkuja ja makasin paikallani. Uusi arki oli uuvuttava. Kun hoitovapaalla olin tottunut täyttämään arjen liikunnalla, niin kouluarkena en sitten enää liikkunutkaan lainkaan. Pitkään mielessäni oli tietysti ollut ajatus, että tähän täytyisi nyt jotenkin tehdä stoppi, koska yleinen fiilikseni ei ollut kovinkaan reipas enkä oikein viihtynyt nahoissani. Ei toki niin, että hoikempana olo tekisi minusta jotenkin onnellisemman, mutta onhan se nyt raskaampaa tehdä asioita, jos on tavattoman ison kokoinen. Sitten tuli tilaisuus tarttua tähän ja tein sen silkasta mielenkiinnosta. En todellakaan uskonut oivaltavani tästä oikeastaan mitään, vaan olin epätoivoinen ja toivoin jotakin motivoivaa. Sitä todella löysinkin.

Lähdin tälle dieetille ihan eri fiiliksillä kuin aiempiin. En ottanut ennen-jälkeen kuvia (vaikka jossain kohtaa sitä suunnittelin), en käynyt vaa'alla enkä todellakaan mitannut vyötärön ympärystäni. Toisaalta olisi ollut mielekästä saada tänne teille jotakin todistusaineistoa siitä, kuinka asiat ovat lähteneet rullaamaan, mutta yritän nyt selittää näitä juttuja sanoin. Ainoa, jota olen tuijottanu, on peili. Se joka siellä vastaa tänä päivänä tuntuu jo ihan omalle, vaikka kiloja ei varmaan olekaan monia karissut. On hyvä olla itsensä kanssa.

Haluan kertoa pari mullistavaa juttua, mitä olen tällä ohjelmalla hoksannut. Ensimmäinen on se, että lakto-ovovegetaristina minun ei tarvitse syödä pelkkää rahkaa, raejuustoa tai kananmunaa. Minua ihanasti huomioitiin niin, että sain listan proteiineista ja määristä, joita voin dieetilläni syödä. Tämä palvelu ei normaalisti ohjelmapakettiin kuulu, mutta olin niin iloinen siitä siltikin. Tällaisesta tiedosta olisin varmaankin voinut maksaa vähän extraa. Minulla ei ennen tätä ole ollut paljoakaan hajua siitä, että mitkä ovat sellaisia sopivia määriä vaikkapa linssejä lautasellani. Nyt tiedän ja on ollut superhienoa, kun olen voinut tämän vuoksi soveltaa dieettiä monissa oloissa, joissa en ole itse pilkkomassa ruokaani lautaselle.

Se toinen, tärkeämpi juttu, jonka olen hoksannut, on se, että pitää olla armollinen. Olen pienessä mielessäni jossain kohtaa elämääni tulkinnut, että koska minä selkeästi lihon melko helposti, niin minä se en saisi syödä suklaata lainkaan. Minun se täytyisi pidättäytyä kokonaan herkuttelusta ja syödä vain kasviksia ja proteiinia lopun ikääni, jos mielin normaalipainoon päästä saati pysyä siellä. SE KUN VAAN EI MENE NIIN. Fitverstaan tiimi on ihanasti omalla asenteellaan ja kommenteillaan opastanut minua siinä mikä on normaalia. On ollut ihanaa, että en ole ainoa, joka on lipsahdellut tai soveltaneet dieettiään ja niin pitääkin, mikäli mielii, että voi syödä hyvin ja terveellisesti pidempi vaikutteisesti. Kukaan ei ole vihainen minulle siitä, että en nyt pystynyt tänään pitäytymään dieetissäni, huomenna on uusi päivä. 

Olen pystynyt syömään dieetin aikana myöskin lähinnä sitä ruokaa, mitä kotona nyt muutenkin syön ja ennen kaikkea, mitä lapseni syö. Ainoa muutos on ollut lähinnä määrät. Olen osannut ohjeiden vuoksi ottaa lautaselle oikean määrän ruokaa, kun se on minulle saneltu. Myös koulun ruokalassa.

Joten, kuten olette voineet päätellä, olen ollut oikein tyytyväinen tähän yhteistyöhön ja homma jatkuu edelleen. Olen ollut turhan laiska liikkumaan tämän ohjelman aikana ja se on vielä tavoitteeni, nyt kun ruokapuoli on paremmin kunnossa, että saisin rykästyä hieman enemmän liikuntaa elämään jälleen. Aion aloittaa siitä, että pyrin menemään ystävien kanssa sinne liikkumaan, koska se on aina hauskempaa. Katsellaan, tämä oli vasta alku.

(Minulla oli myös kuva tähän postaukseen, mutta jostakin kumman syystä en saa sitä nyt ladattua. Se ei ollut ennen- eikä jälkeenkuva. Hehe.)

6.10.2016

Nyt näytetään mistä kana pissii ja muuta ilmoitusasiaa!

Nyt onkin päässyt sattumaan tällainen iloinen sattuma, että olen päässyt merkittävien saavutuksieni johdosta (not) ehdolle Inspiration Blog Awardseihin ja tämä postaus kertoo lähinnä siitä ja muistakin muutoksista liittyen blogiini ja Blogirinkiin.

Minähän olen siis tavallaan lopettamassa Blogiringillä, sillä nyt on käynyt tällainen juttu, että Blogirinki ja Indiedays yhdessä ovat avaamassa kahta uutta blogiyhteisöä. Ne ovat sellaiset kuin Foodlover ja Lifie, josta ensimmäinen pitää sisällään ruokajuttuja ja jälkimmäinen sitten enemmän sellaista perhe-elämää, parisuhdetta, hyvinvointia jne. Lisäksi tulee jäämään Indiedays, jonne jää muotiin, kauneuteen ja trendeihin keskittyvät blogit. Mitään blogiringin yhteisöä ei sitten varsinaisesti enää ole, vaan jatkossa blogiani voi seurata tuossa Lifie-kategoriassa. Olenkin sitten ehdolla siinä kategoriassa myös tuolla Awardseissa. (Jos et ymmärtänyt tätä lyhyttä ja ytimekästä selvitystäni asiasta, niin täällä oli selkeämpi!)

Mielestäni tämä uudistus kuulostaa hurjan hienolta ja toivonkin, että itsekin löydän näin paljon helpommin itseäni kiinnostavia aiheita meidän yhteisöstä. Mutta ei siitä sen enempää ole sanottavaa tähän hätään, vaan nyt suurin toiveeni olisi, että muistaisitte käydä äänestämässä blogiani. Tuskinpa vain tulen pärjäämään näin suurien nimien rinnalla, jossa blogeineni olen, mutta nyt on aika näyttää, mistä kana pissii ja että saan minäkin muita ääniä kuin puolisoni! Haha.

Äänestää voi täällä ja oma blogini löytyykin siinä heti kärjessä, niin ei vie paljoa aikaa sen kahlaaminen sieltä kaikkien joukosta, hah! Samalla kun äänestätte, voitte osallistua myös kilpailuun, jossa voi voittaa palkinnoksi liput gaalaan!

4.10.2016

Marja Hintikka Live, uu jea!

Olin maanantain Marja Hintikka Liven kauden avajaisjuhlatilaisuudessa ja se oli M-A-H-T-A-V-A-A. Muistan vielä, kun ohjelma alkoi ja katsoin ensimmäisen jakson ihan vain koska ihana Agu oli siinä, mutta sitten jäinkin koukkuun. Sen jälkeen on tullut käytyä yleisössäkin ja keskusteltua muutenkin ihan vapaa-ajalla ohjelman aiheista, jotka ovat lähes poikkeuksetta koskettaneet minua tai lähipiiriäni tavalla tai toisella.




Mielestäni ohjelmassa on jotakin sellaista, jota vanhemmuus kaipaa tämän kaiken somen ja muun pyörityksen keskellä. Media luo vanhemmuudesta usein sellaista kuvaa, että täytyisi olla kovinkin täydellinen ja lapset ovat aina iloisia. Itse olet kieroutunut jos uhmaikäinen ottaa päähän ja lapsellehan ei voi olla itse kiukkuinen, koska se on synti. Tavallaan pelkään, että olen itsekin luomassa blogillani toisinaan jotakin tällaista kuvaa, kun en tietysti kiukkuisesta lapsesta kuvia julkaise, saati itsestäni. Se ei ole missään nimessä tarkoitukseni, mutta ei juuri tee mieli tulla tänne tilittämään juuri silloin, kun elämä on suurinta paskaa minkä tiedän. MHL onneksi kumoaa vanhemmuuden ja perheblogien glamourin, jos sitä on päässyt syntymään, ja kertoo kuinka vanhemmuus ei todellakaan ole mikään ruusuilla tanssi.


Uuden kauden teemat tuntuvat itsestäni erityisen hyvältä, sillä ne oikeasti koskettavat jälleen kerran. Kuinka monta kertaa olenkaan tehnyt lapseni väärässä iässä, ollut liian läski äiti tai ollut yksinäinen? Koko ajan ja tälläkin hetkellä. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia ja en malta odottamaan, kun pääsen herättelemään lisää omia ajatuksiani MHL:n matkassa. On niin siistiä, kun vakavilla aiheilla voi viihdyttää itseään maanantai-iltaisin. Haha. Kauden aiheet voi etukäteen lukaista täältä, niin tietää sitten mitä odotella!

Tämän kuvan lainasin herttaiselta bloggaajalta Kauniskaikuu -blogista! Kiitos siitä!

Uusi kausi starttaa siis jo 17.10, ei ole pitkä aika siihen. Kivaa! 

2.10.2016

Blogin uusi ulkoasu

Olen jo pitkän tovin haaveillut uudesta ulkoasusta, sillä aiempi piti olla vain väliaikainen, kun sitä edeltävä, melko värikäs, alkoi tökkimään. Tunnelmani olivat silloin hieman mustavalkoisemmat. Niitä kuitenkin kauan tuijotellessa alkoi olo tuntumaan melko persoonattomalta ja pitkään mielessäni muhikin ajatus metsäretkestä, jossa voisin ikuistaa paprikoita sammaleella. Etenkin oranssin paprikan ja sammaleen hieno värimaailma oli mielessäni kaunis.


Metsään päästyämme suunnitelmat kuitenkin yllättäen taas muuttuivat ja päädyimme kuvaamaan sitten kuitenkin minua. Toki olin toivonut, että kun kerrankin ollaan koko perheellä metsässä, saan itsestänikin edes pari kuvaa siellä. Kuitenkin enemmän ajatuksella, että voin lisäillä niitä sitten postauksiin. Toisin kävi sitten kuitenkin ja oma pärstä päätyi taas banneriin.


Syy tähän on sellainen, että kun editoin kuvia tuossa ja ajattelin, että laittaisin sen pelkän oranssin paprikan siinä mättäällä, tuli sellainen olo, että huokuuko se turhan paljonfiiliksiä ruokablogista. Mitä se kertoisi ihmiselle, joka tulee ensimmäistä kertaa blogiin? Sillä päädyin banneriin, jossa myös oma lärvini näkyy. Noiden oikean puoleisten bannereiden tarkoitus on taas kertoa jotakin muuta elämästäni... järjestelmällisyydestäni. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.


Itse olen kovin tyytyväinen tähän blogin uuteen muutokseen ja iloinen pyöreän bannerin paluusta, se jotenkin miellyttää silmääni. Kumma juttu kun olen tatuoinut käsiinikin niitä palleroita. Haha. Kuvat ovat metsäretkeltämme, jossa banneria kuvattiin (kiitos vain Tonille)!