10.10.2016

Dieetin päättyminen, tavallaan.

Eilen piti tulla kirjoittelemaan kuulumisia, kun takana on kuukauden dieetti, jonka sain yhteistyössä Fitverstaan kanssa. En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä söin irtokarkkeja ja katselin ohjelmia, vaikka dieetti tosiaan olisi päättynyt vasta tänään. Syy tähän myönnytykseen, jonka itselleni eiliselle soin, oli se, että aion jatkaa samalla ruokavaliolla jatkossakin.

Olen aiemmin tiputtanut ison määrän painoa ja sitten lihonut sen takaisin melkein kokonaan. Tiedättehän te, niin ennustetaan käyvänkin, kun tiputtaa kovaa vauhtia. Eikä ihme. Aiemmilla dieeteilläni olen aina ollut aluksi tosi fiiliksissä ja loppua kohden odottanut vain hetkeä, jolloin pääsen syömään jotakin muuta, kuin dieetin ainesosia. Olen kyllästynyt dieettiruokaan suunnilleen viikossa, mutta olen huomannut painon tippuvan, niin olen aina jaksanut vetää dieetin loppuun. Nimenomaan vain loppuun ja sitten onkin mieliteot ottaneet vallan ja olen laiskistunut täysin.

Olen varmaan maininnut aiemminkin, että viime vuosi, kun koulu jatkui hoitovapaan jälkeen, oli todella raskas. Vaikka pystyin arkena syömään ihan ok terveellisesti, niin viikonloppuna mätin mielelläni kaksin käsin herkkuja ja makasin paikallani. Uusi arki oli uuvuttava. Kun hoitovapaalla olin tottunut täyttämään arjen liikunnalla, niin kouluarkena en sitten enää liikkunutkaan lainkaan. Pitkään mielessäni oli tietysti ollut ajatus, että tähän täytyisi nyt jotenkin tehdä stoppi, koska yleinen fiilikseni ei ollut kovinkaan reipas enkä oikein viihtynyt nahoissani. Ei toki niin, että hoikempana olo tekisi minusta jotenkin onnellisemman, mutta onhan se nyt raskaampaa tehdä asioita, jos on tavattoman ison kokoinen. Sitten tuli tilaisuus tarttua tähän ja tein sen silkasta mielenkiinnosta. En todellakaan uskonut oivaltavani tästä oikeastaan mitään, vaan olin epätoivoinen ja toivoin jotakin motivoivaa. Sitä todella löysinkin.

Lähdin tälle dieetille ihan eri fiiliksillä kuin aiempiin. En ottanut ennen-jälkeen kuvia (vaikka jossain kohtaa sitä suunnittelin), en käynyt vaa'alla enkä todellakaan mitannut vyötärön ympärystäni. Toisaalta olisi ollut mielekästä saada tänne teille jotakin todistusaineistoa siitä, kuinka asiat ovat lähteneet rullaamaan, mutta yritän nyt selittää näitä juttuja sanoin. Ainoa, jota olen tuijottanu, on peili. Se joka siellä vastaa tänä päivänä tuntuu jo ihan omalle, vaikka kiloja ei varmaan olekaan monia karissut. On hyvä olla itsensä kanssa.

Haluan kertoa pari mullistavaa juttua, mitä olen tällä ohjelmalla hoksannut. Ensimmäinen on se, että lakto-ovovegetaristina minun ei tarvitse syödä pelkkää rahkaa, raejuustoa tai kananmunaa. Minua ihanasti huomioitiin niin, että sain listan proteiineista ja määristä, joita voin dieetilläni syödä. Tämä palvelu ei normaalisti ohjelmapakettiin kuulu, mutta olin niin iloinen siitä siltikin. Tällaisesta tiedosta olisin varmaankin voinut maksaa vähän extraa. Minulla ei ennen tätä ole ollut paljoakaan hajua siitä, että mitkä ovat sellaisia sopivia määriä vaikkapa linssejä lautasellani. Nyt tiedän ja on ollut superhienoa, kun olen voinut tämän vuoksi soveltaa dieettiä monissa oloissa, joissa en ole itse pilkkomassa ruokaani lautaselle.

Se toinen, tärkeämpi juttu, jonka olen hoksannut, on se, että pitää olla armollinen. Olen pienessä mielessäni jossain kohtaa elämääni tulkinnut, että koska minä selkeästi lihon melko helposti, niin minä se en saisi syödä suklaata lainkaan. Minun se täytyisi pidättäytyä kokonaan herkuttelusta ja syödä vain kasviksia ja proteiinia lopun ikääni, jos mielin normaalipainoon päästä saati pysyä siellä. SE KUN VAAN EI MENE NIIN. Fitverstaan tiimi on ihanasti omalla asenteellaan ja kommenteillaan opastanut minua siinä mikä on normaalia. On ollut ihanaa, että en ole ainoa, joka on lipsahdellut tai soveltaneet dieettiään ja niin pitääkin, mikäli mielii, että voi syödä hyvin ja terveellisesti pidempi vaikutteisesti. Kukaan ei ole vihainen minulle siitä, että en nyt pystynyt tänään pitäytymään dieetissäni, huomenna on uusi päivä. 

Olen pystynyt syömään dieetin aikana myöskin lähinnä sitä ruokaa, mitä kotona nyt muutenkin syön ja ennen kaikkea, mitä lapseni syö. Ainoa muutos on ollut lähinnä määrät. Olen osannut ohjeiden vuoksi ottaa lautaselle oikean määrän ruokaa, kun se on minulle saneltu. Myös koulun ruokalassa.

Joten, kuten olette voineet päätellä, olen ollut oikein tyytyväinen tähän yhteistyöhön ja homma jatkuu edelleen. Olen ollut turhan laiska liikkumaan tämän ohjelman aikana ja se on vielä tavoitteeni, nyt kun ruokapuoli on paremmin kunnossa, että saisin rykästyä hieman enemmän liikuntaa elämään jälleen. Aion aloittaa siitä, että pyrin menemään ystävien kanssa sinne liikkumaan, koska se on aina hauskempaa. Katsellaan, tämä oli vasta alku.

(Minulla oli myös kuva tähän postaukseen, mutta jostakin kumman syystä en saa sitä nyt ladattua. Se ei ollut ennen- eikä jälkeenkuva. Hehe.)

2 kommenttia:

Rauhaa ja rakkautta!