24.10.2016

Kirjoittaminen, harrastukseni!

Silloin kun aloin kirjoittamaan blogia, kirjoittelin blogiin hyvin lyhyesti. Pääpainona oli valokuvat, sillä valokuvaus kiinnosti minua silloin hyvin paljon. Olin juuri ostanut järjestelmäkameran ja elämäni oli mullistunut sen myötä, kun näin kuinka tarkkoja tuotoksia sain aikaiseksi.

En ajatellut olevani kovinkaan hyvä tai nokkela kirjoittaja ja pari lausetta per postaus tuntui oikein mukavalta ja helpolta vaihtoehdolta. Postaamiseen meni vain hetki. En ollut kiinnostunut tekstieni oikeinkirjoituksesta ja totta puhuen minulla ei ollut hajuakaan, että mihin pilkku kuuluu. Yhdyssanat tuottivat hankaluuksia myös. En ollut koskaan koulussakaan saanut hyvää palautetta esseistä ja ajattelin olevani kirjoittamisessa aivan paska, vaikka salaa ala-asteella olin jo kirjoitellut "kirjoja". Tai ehkä kuitenkin pikemminkin novelleita, koska loppuhuipennuksessa oltiin sivulla kaksi. En tietenkään kertonut kenellekään koskaan näistä novelleistani ja kirjoittelin minä päiväkirjaakin satunnaisesti itselleni.

Yläaste oli runouden aikaa ja aika monta ahdistusrunoa saatoin silloin pikkuteininä ja vielä vähän sen jälkeenkin kirjoittaa. Alla esimerkki teos vuodelta 2007. Olin silloin erittäin tutustunut alkoholiin, ikävä kyllä.

Hölmökö olin,
luulin hukkuvani viinaan,
jos en kumoaisi sitä pois,
virraksi vatsalaukkuun asti.

Hölmömpi olin kun luulin onnistuvani tekemään kosken,
suuremman kuin mikään muu.

Vatsalaukkuun järven,
isomman kuin Kaspian meri.

Vasta nyt ymmärrän,
hei minähän osaan uida!

Nyt sitten tänä päivänä, vuonna 2016, tajusin, että minähän olen ihan hyvä kirjoittaja. Kiroan aina itselleni, kun en tee mitään luovaa tai toteuta itseäni, enkä ymmärrä miksi, sillä tämä blogi sisältöineen on kokonaan minun luomaani. Tämä on minun luovuuteni, nämä aiheet ovat minun päästäni tulleet ja tekstit minun sormilla kirjoitetut. Olen aika ylpeä nyt sitten kuitenkin näistä kirjoitustaidoistani. Kun aloin oikoluetuttaa tekstini kielioppivirheet, sain aina herjausta niistä pilkuista, mutta tänä päivänä, kun heitän tämän oikolukukoneeseen, en saa herjausta kuin muutamasta puhekielen sanasta. Vähänkö olen hyvä! Loppukevennykseksi vielä ensimmäinen kuvani aiemmasta blogistani. Näytin oikeasti tuolta. Pitkälle on päästy siinäkin mielessä, hehe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!