11.11.2016

Mikä lemmikkieläin perheeseen?

Aisla toivoo kamalan paljon joulupukilta lemmikkieläintä. Olen käynyt kovaa kamppailua tämän asian kanssa, sillä olen itse aika allerginen kaikelle ja melko epäonnistunut eläinvanhempi ollut aina. Tai oli meillä varmasti toisinaan myös ihan onnellisia kissoja, silloin kun oli, mutta kolmesta kissasta, joita oikeasti ajattelin pitää itselläni heidän koko eliniän, jäljellä on pyöreä 0. Olenko minä oikeutettu ottamaan vielä lemmikin?

Omantunnontuskieni lisäksi rajoittava tekijä on tosiaan myös allergiat. Emme ole miettineetkään minkään koiran (oletettavasti), kissan tai minkään muunkaan ison eläimen hankintaa. Kuitenkin, meillä joskus oli rottia ja aluksi en reagoinut niihin kuinkaan, kunnes minulle alkoi tulla niistä ihottumaa. Kissoista en muista koskaan, että niistä olisi erityisemmin tullut ja pystyin heitä silittelemäänkin. Ainoa josta kissoissa tuli, oli jos kynsi raapaisi vahingossa tmv. En toki naamani olisi tunkenut kissan kylkeen nuuskiakseni, kuten joku varmaan voisi tehdäkin.


Joku siellä ruudun takana varmaan lukee myös monttu ammollaan, että tarvitseeko 3 -vuotiaan saada kaikki toivomansa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan olen pohtinut itsekin, että kaipaisin ehkä jotakin lemmikkiä tänne kotioloihin. Aina välillä iskee sellainen "lemmikkikuume", mutta olen osannut selättää ne aiemmin. Nyt minulla vain tosiaan on se yksi neitokainen tukemassa tätä kuumeilua. Oikea lemmikki pitäisi vain osata valita.

Yksi syy, miksi tahtoisin, että perheessä on lemmikki, on se, että se opettaisi lapselle paljon. Meidän tyttösestä ei ole vielä tullut, eikä ole tulossakaan isosiskoa, jolla olisi pienempi sisarus, jota hoivata. Olisi ihanaa, että voisin tarjota vähän samankaltaisia kokemuksia lemmikkieläimen myötä. Osoittaa ehkä jotakin tunne-elämän juttuja ja opettaa vastuullisuutta lemmikkieläimen kautta. Sensitiivisyyttä. Sellaista. Saako joku kiinni?


Summasummarum, siispä suurin ongelmamme on lemmikin valinta. Millainen olisi hyvä lemmikki meidän perheeseen? Jyrsijöistä pelkään, että ne allergisoivat minua kaikkine heinineen ja puupölyineen, kuten meidän rotat sitten lopulta tekivät. En halua olla myöskään kauhean kermaperseen kuuloinen, mutta en myöskään millään tahtoisi mitään haisevaa ja pahasti kotia tuhoavaa lemmikkieläintä. Hah.

Suurimmat ajatuksemme ovat olleet tähän mennessä undulaateissa ja kilpikonnissa. Kilppareissa mietityttää ne salmonella-asiat, pitkä elinikä sekä suuri perehtyminen mitä laji vaatii. Kuitenkin, tämä on lemmikki, jota olemme Tonin kanssa pohtineet jo kauan ennen Aislan syntymää. Mietin kyllä myös, että onko siitä mitään "iloa" tuolle kolmivuotiaalle vaikka äiti tuollaista tuijottelisi mielellään. Undulaateissa puolestaan mietityttää tulenko niille allergiseksi, sillä niiden täytyy saada lennellä vapaana, jolloin on varmaa, että allergeenit leviävät ympäri asuntoa. Toisaalta nautin ajatuksesta, että niiden elinikä ei ole sama kuin minun ja kuuntelisin mielelläni kotonani linnun kujerrusta. Undulaattien kanssa kyllä olisi vähän sama kysymys, että onko ne vähän seurattomia lapsiperheen lemmikeiksi.


Näitä sitten pohditaan ankarasti ennen joulua, että tuoko pukki meille jonkun elävän asukkaan vaiko tyydymmekö pehmoleluihin, haha. Mitään emme ole lapselle luvanneet! Kaikki postauksen kuvat ovat muuten lainattuja joko täältä tai täältä.

Mitä lemmikkieläimiä teillä on? Millainen olisi hyvä lemmikki lapsiperheeseen?

10 kommenttia:

  1. Mielestäni eläintä ei kannata antaa lahjaksi, sillä jos se joudutaankin antamaan allergian takia pois jää ikuinen muisto lahjasta, jota ei saanut pitää. Ihan aluksi on muistettava, että hajutonta ja vaivatonta lemmikkiä ei ole. Myös kuluja voi olla enemmän, kuin aluksi ajattelee. Esim kissa kannattaisi leikata ja rokottaa. Lähteminen minnekään voi olla vaikeaa, aina pitää olla hoitaja tai ottaa lemmikki mukaan.

    Undulaatit ja muutkin linnut ovat melko allergisoivia hilseensä takia. Kani on oiva lemmikki lapselle, mutta niitä pitäisi olla kaksi ja niillekin voi allergisoitua. Tietysti sitten on se heinä ja kuivikkeet pölisemässä myös.

    Meillä on kissa ja koira, minulla on todettu allergia molempiin. En saa omista lemmikeistä oireita, olen kai siedättynyt niihin. Tylsänä ihmisenä olen opettanut ne siihen, että sänkyyn ei saa tulla ja näillä on menty vuosia tukehtumatta. Lintujen ja kanien kanssa en pärjäisi allergiani takia varmaan enää lainkaan, niitäkin on ollut lapsuudessani.
    Linnut osaavat myös sotkea, eli jos kaipaat siistiä ja hajutonta lemmikkiä, se ei ole vaihtoehto. Niillä on sulkasato, jolloin höyheniä on kaikkialla, omat lintuni ovat osanneet nokkia siemenet metrien päähän kupistaan ja vapaana lennellessään ne eivät todellakaan katso, minne kakkaavat. Sen lisäksi niitä täytyy olla vähintään kaksi. Aina ne eivät myöskään ole paijattavia ja käsikesyjä.
    Koira kai on yleensä vähiten allergisoiva lemmikki, joten sitä lähtisin ehkä kokeilemaan. Muistettava on se, että koirakin voi elää sen 15 vuotta, se vaatii paljon hoivaa, ulkoilua, johdonmukaista käsittelyä ja pentuaika voi olla todella rasittava. Vaihtuvia hampaita testataan milloin mihinkin, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Meillä syötiin kaapin ovet ja ovipielet, lapsen lelutkin saivat toki osansa pikku hampaista. Kaverini koira oli syönyt pentuaitauksessa lattian pilalle, miten lie onnistui.

    Kolmevuotias, mahdollisesti eläimiin tottumaton lapsi voi olla myös haaste. Kun sillä uudella leikkikaverilla onkin sitten ne terävät kynnet ja hampaat, eikä se toimi ja tottele niin kuin pehmolelut. Muuten ajatus on lasta ajatellen hieno, eläimet opettavat elämästä todella paljon. Meillä lapset ovat kasvaneet vauvasta saakka eläinten kanssa ja ovat jo pienestä oppineet kohtelemaan niitä nätisti ja ne ikään kuin kuuluvat kalustoon.

    Suosittelen pistämään paperille plussat ja miinukset lemmikin omistamisesta, jos plussia tulee paljon enemmän, niin sitten katsomaan sopivaa lemmikkiä. Kuitenkin sillä asenteella, että pystytte sille tarjoamaan loppuelämäksi sopivan kodin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo lahja & allergiat asiat, joskin uskon, että lapsi pääsisi sen yli ja se voisi olla myös ihan opettavainen kokemus, jos sen niin katsoo. Olemme myös pohtineet paljon kaikkia lisäkustannus ja hoitaja-asioita ennen kuin olemme lähteneet pohdinnoissamme edes näin pitkälle.

      Itselläni oli siis joskus lapsena pari undulaattia, enkä muista yhtään tuliko niistä allergiaa. Kaneille olen todella pahasti allerginen, niiin niitä emme voi ottaa meille, vaikka ne varmaan olisi kärkisijoilla valintalistalla, jos olisi mahdollista. Mietinkin, että olisi kiva päästä jonnekin paikkaan, missä olisi undulaatteja vähän testailemaan niitä allergioita, että ei ryhdy edes kokeilemaan, jos oireita tulee. Kissoistahan olen joskus allergiatesteissä saanut hulluja lukuja, mutta tosiaan, kai niihin omiin sitten jotenkin siedättyy, koska niistä en oireita saanut. Sängyssä ne eivät tosin meilläkään olleet.

      Juu linnut sotkevat, se on tullut selväksi, mutta ehkä kuitenkin vähän eritavoin, kun vaikka koiranpentu tai jyrsijä? Olen ymmärtänyt, että sotkua tulee eniten pöly1ä, kakkaa sekä siemeniä. Mutta ei kai ne riko sillätavoin paikkoja tai tuhoa? Ne ovat tällä hetkellä kärkisijoilla ja olemme ajatelleet ottaa neljän undulaatin parvenalun joltakin kasvattajalta, että olisivat tottuneita käsittelyyn.

      En itse ole koiraihminen ja koira olisi ehkä vähän liikaa minulle kaikkine ulkoiluiuneen ja hoitoineen, niin kokonaisvaltaisia ovat. Juuri tuo paikkojen tuhoaminen ja kouluttaminen jne. Mielummin otan pienemmän lemmikkin, jonka kanssa voi harjoittaa kärsivällisyyttä sitten ihan rauhassa :D

      Uskon, että meidän kolmivuotias on rauhallinen eläinten kanssa, sen mitä olen nähnyt, kun ei ole niihin tottunut. Se onkin hyvä lähtökohta kasvattaa myös häntä lemmikinomistajaksi :)

      Pitääkin tehdä vielä tuollatavoin plussat ja miinukset, kiitos!

      Poista
  2. Matelijat harvoin allergisoi. Tuo salmonella-asia hoituu sillä, että käsittelyn jälkeen pestään kädet.

    Matelijoiden kanssa vaan on se dilemma, että ne eivät ole mitään sylielukoita, eli lapsi ei juurikaan saa näistä "iloa irti", jos lapsi ei jaksa keskittyä vain lasin läpi tuijotteluun.

    Undulaatit sotkee kamalasti sekä pitää toisinaan kamalaa möykkää. Kaikissa eläimissä taitaa olla nämä plussat ja miinukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mie aattelin, että linnut on ehkä vähän sosiaalisempia kuitenkin kuin matelijat? Itse en tahtoisi mitään liian sosiaalista lemmikkiä, mutta sit taas toisaalta, olisi kiva, että niitä voisi jollakin tapaa lähestyä :D Ja juu, kaikissa eläimissä on varmasti plussat ja miinukset ja totta kai, jos lemmikin ottaa, siitä tulee lisävaivaa. :D

      Poista
  3. Nyt on pakko sanoa että tuon koira-postauksen luettuani tuli vain ajatus, että toivottavasti et koskaan ota mitään lemmikkiä. Jotenkin vaikea uskoa, että lemmikkiä olisi tuolla asenteella järkevää ottaa, kun tuntuu olevan mahdotonta tajuta miten tärkeäksi perheenjäseneksi se eläinkin voi tulla. Ei lemmikkiä oteta mihinkään opetukstarkoitukseen. siihen tulee oikeasti sitoutua sen elämän ajaksi, olla valmis maksamaan mahdollisia eläinlääkärikuluja jne.. kaikkine allergioineen, huonon "eläinäitiydesn" sekä olemattoman tietouden ja huonon asenteen takia suosittelisin teitä pysymään niissä pehmoissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luitko sen postauksen viimeisen lauseen? Suosittelen palaamaan ihan sinne lukemaan. Haluan myös muistuttaa, että kaikki tieto, mitä pääni sisällä on, ei välity tänne blogiin, koska kirjoitan tänne ajatuksiani keskimäärin 3 kertaa viikossa. Mitä tuohon koirapostaukseen tulee, niin ei, en pidä koirista vieläkään, mutta se ei ollut edes sen koko postauksen pointti, vaan turhan herkät koiraihmiset. Ja ah, et arvaa kuinka paljon tekisi mieli nyt näpäyttää jotenkin, että sinä varmaan olet, mutta en tee olettamusta sinusta yhden kommentin perusteella. Olet varmasti aivan mukava tyyppi, joskin hieman provosoitunut postauksistani. Kuten minullekin hieman käy tämän sinun kommentointisi kanssa, sori siitä. Ja kun me nyt todennäköisesti otamme ne neljä undulaattia, niin kyllä, sitoudun samalla maksamaan ja kustantamaan niiden elämisen niiden eliniän ajan, jos mitään mullistavaa ei tapahdu. Enkä tietenkään toivo tapahtuvan.

      Poista
  4. Kun nyt kerran mielipidettä kysyit, niin itse ainakaan en haluaisi lapselleni opettaa, että lintu kuuluu häkkiin. :c Joten en ole ainakaan undulaattien kannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma tuokin ja itse asiassa meillä on suunnittelmat muuttuneet pois undulaateista muutenkin :)

      Poista
  5. Saattaa olla että jää pelkäksi alkuinnostuksesi, jos siis päädytte undulaattiin tai kilpikonnaan :D Muistan vaan itse lapsuudestani että kavereiden kissat ja koirat oli aina tosi siisti juttu, mutta parilla kaverilla oli just undulaatteja ja toisella kilpikonna, niin tuntuivat olevan vaan enempi semmoisia "kodin koristeita", ei niistä innostuttu. Itse oon kyllä henkilöikohtaisesti lemmikkien pitoa vastaan, ja aion opettaa lapselleni ettei eläimet kuulu ihmisten koteihin ihmisten iloksi. Jos johonkin eläimeen päädytte niin toivottavasti joku koditon hylkiö pääsee teidän hoivaan, eikä näin tuettais lemmikkibisnestä <3 Semmonen hoidettava pehmolelukaan ei varmaan olis ihan huono vaihtoehto noin pienelle. Siis semmonen joku kissa/koira joka maukuu/haukkuu ja kävelee jne. Joita voi kävelyttää ja turkkia harjata yms. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, että kolmivuotiaalle varmasti riittäisi joku ihan lelukin vain, mutta ehkä tää äitikin on kaivannut vähän jotain hoivattavaa. Siun ja edeltävän kommentoijien kommentit tosi vähän pistää itsekin miettimään lemmikin hankkimista eettiseltä kannalta ja olen miettinyt kyllä aiemminkin. Tai meillä oli joskus kissoja, jotka oli aluksi sisäkissoja vain, mutta sitten pääsivät toisessa kodissa ulkoilemaan. Se muutos, jonka näin niissä eläimissä silloin sai kyllä itselle sellaisen fiiliksen, että en enää sisäkissaa ottaisi (tosin ei koskaan saa sanoa ei koskaan). Ne oli niin paljon vapautuneempia ja elinvoimaisempia kun saivat ulkoilla. Ja tosiaan, jos meille jokin pieneläin tulee, niin tahdon kyllä opettaa lapselle, että ne on arvostettavia eläviä olentoja, olivat mitä hyvänsä ja toivon, että niistä ei tule "kodin koristeita", vaan niiden ainutlaatuisuus voidaan hyväksyä sellaisenaan ja kiinnostua niistä vielä uudelleenkin joka päivä :) Mutta katsotaan :D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!