29.12.2016

10 vinkkiä bloggaamisen aloitteluun

Sain ihanalta Jonnalta tunnustuksen, jossa ilmeisesti kuuluu kertoa omia vinkkejä aloitteleville bloggaajille. En tiedä varmaksi, sillä vilkaisin vain postausta. En halunnut tietää etukäteen, että mitä muut ovat antaneet, jotta en vahingossakaan ala kopioimaan! Olen otsikoista päätellyt nimittäin, että muutkin lukemani blogit ovat näitä rustailleet. En ole niitäkään availlut. Tässä siis minun vinkkini, ilman kopiointia muilta, että mitkä olen kokenut hyväksi ja tärkeäksi tai hoksannut vasta turhan myöhään.


1. Verkostoidu. Tämä on mielestäni kaikista tärkein kohta, sillä itse en hoksannut aluksi tehdä niin, mutta kun tajusin, niin se oli parasta bloggaamisessa. Lue ja kommentoi muita bloggaajia, mene Facebookin bloggaaja-ryhmiin, ole aktiivinen kaikin tavoin mitä ikinä keksitkin. 

2. Käytä hyödyksesi myös muita somekanavia, kuten Instagramia, Facebookia ja Snapchattia. Siellä on myös helppo verkostoitua, mutta myös löytää lukijoita blogilleen.


3. Aseta etukäteen omat rajasi - mitä haluat näyttää ja kertoa blogissasi ja mitä et? Itselläni on esim. tarkat rajat siitä, millaisia kuvia laitan lapsestani tai mitä hänestä kerron. Samoin on olemassa asioita elämässäni, joita en jakaisi blogiin, kuten jotkut sellaiset asiat, jotka koskettavat myös muita, kuin itseäni.

4. Unohda klikkiotsikot. Oman kokemukseni mukaan niillä saat blogiin kyllä kävijöitä lisää, mutta yleensä he ovat juuri niitä inhottavasti kommentoivia anonyymejä. Kannattaa siis miettiä mitä tahtoo.


5. Laadukkaat kuvat. Omanikaan eivät ole ihan niin laadukkaita tai valoisia kuin aina toivoisin, mutta itse arvostan ainakin, että kameraa on käytetty ja kuvat ovat tarpeeksi isoja. Itse en kyllä perusta liiankaan isoista kuvista, mutta pienet kännykkäkuvat eivät ole mieleeni.

6. Ulkoasu on hyvä olla simppeli. Tekstiä on mielestäni miellyttävämpää lukea, kun esim. blogin tausta ei ole täynnä kuoseja ja kaikki löytyy helposti. Banneri on hyvä olla myös simppeli, mutta mieleenpainuva.


7. Ajankohtaisuus. Olen ymmärtänyt, että tämä on tärkeää. Itse olen tässä aivan onneton, mutta luen kyllä itse nimenomaan niitä ajankohtaisia postauksia hyvin mielelläni. Mielipidepostauksissa tämä on erityisen tärkeää.

8. Sinä. Tarkoitan, että tee omaa juttuasi. Ei kukaan jaksa lukea niitä massablogeja, joissa on kaikissa sama sisältö ja tehdään tiettyjä postauksia vain koska kaikki muutkin. Jos haaveilet suuremmista lukijamääristä, niin sen sijaan, että alat tekemään jotain juttua, koska muutkin on saaneet niin lukijoita, niin mieti mikä sinun elämässäsi voisi olla ainutlaatuista.


9. Ole kärsivällinen. Jos lukijamäärä ei sekunneissa nouse haluamallesi tasolle, niin älä lannistu, vaan jatka sitkeästi. Itse arvostan ainakin lukijamäärän sijaan aktiivista kommentointia.

10. Postaa säännöllisesti. Joka päivä on mielestäni liikaa, mutta kerran viikossa liian vähän. Jotakin siltä väliltä on mielestäni hyvä postaustahti, joka kannattaa pitää säännöllisenä.


Siinäpä niitä minun vinkkejäni, joita itse koiran varjella aina täysin rinnoin, vaikka en minäkään aina onnistu. Kuvituksena oli vanhat bannerini. Sanoisin, että se tärkein homma on tehdä sitä omaa juttuaan. Kiitos vielä tästä tunnustuksesta! Tahdon antaa oman tunnustukseni Demille, Agulle, Sallalle, Marialle ja Helille

Säännöt: Kirjoita postaus tunnustuksesta, kerro kuinka aloitit bloggaamisen, anna ohjeita aloitteleville bloggaajille, mainitse ja linkitä blogi, joka nimesi sinut ja nimeä 10 bloggaajaa tunnustuksen saajiksi.

27.12.2016

Gerbiilit ovat saapuneet!

Pohdiskelin aiemmin tänä vuonna, että tahtoisimme, erityisesti perheen kolmivuotias, lemmikin. Silloin olin kallistunut eniten kilpikonniin tai undulaatteihin meidän perheen lemmikkeinä. Kilpikonnat tippuivat pois ajatuksistamme aika pian postauksen jälkeen ja undulaatteja pohdimme hyvin pitkään. Itse asiassa teimme valinnankin jo siitä, että undulaatteja niiden on oltava.


Sitten tapahtui jotain ja tulimme siihen tulokseen, että undulaatit ehkä kaipaisivat enemmän meidän huomiota, kun mitä meillä on lemmikille aikaa antaa. Lisätutkailun ja pohtimisen tuloksena päädyimme sitten gerbiileihin. Syy, miksi gerbiilit olivat juuri meidän perheelle sopiva ratkaisu, oli niiden helppohoitoisuus, hajuttomuus ja itsenäisyys. Kuulostaapa kamalalta noin kirjoitettuna, haha. Gerbiilit ovat siis sopivan itsenäisiä, niin, että ne eivät esimerkiksi kärsi kamalasti siitä, jos en jaksa niitä joka päivä viihdyttää, vaan heillä on toisensa. Sitten taas toisaalta, niitä voi myös käsitellä ja niille voi keksiä erilaisia virikkeitä. Niin ja onhan ne hurjan söpöjä.

Terraario meille tuli mummoni vanhasta akvaariosta, johon tein itse kannen rautakaupasta ostetusta verkosta. Muut tarvikkeet haettiin eläinkaupasta uusina ja gerbiilit kasvattajalta. He, Possu ja Lehmä, kotiutuivat tänään. Annoimme kolmivuotiaalle päätäntävallan nimien osalta. Toistaiseksi emme ole vielä päässeet koskettamaan noita söpöliinejä, sillä annamme heidän tutkailla ensin asumustaan rauhassa. Sitten huomenna alamme varovasti tutustumaan toisiimme terraarion sisäpuolella ja sitten katsellaan, kuinka edetään. 


Nämä tyypit olivat tosiaan tyttäremme joululahja sitten, vaikka toki pohdimme, olisiko se järkevää. Tulimme tulokseen, että se on oikein oiva tapa "antaa" lemmikit hänelle. Hän sai siis lahjapaketissa gerbiilinruokaa, rahaa ja kirjeen "pukilta", jossa kerrottiin kahdesta tyttögerbiilistä, jotka voimme joulun jälkeen hakea.

Äitiä jännitti vielä viimeiseen asti, että onkohan tämä nyt fiksua ja tuleeko elämästä hankalaa, kun perheessä on lemmikki. Mitä jos en välitä niistä? Yllätin kuitenkin itseni tuijottelemasta terraarioon puoli tuntia lapsen nukahdettua, sillä niin suloisia ja kiehtovia nämä eläimet minusta ovat. Hieman olen saanut myös paikkailtua lapsuuden traumojani (lol), kun ala-asteella luokkakaverillani oli gerbiilejä ja minä en koskaan saanut, haha.


Raportoin sitten lisää jatkossa näiden tyyppien elosta varmasti, olkaa huoleti, meillä on kasvattajan tuki ja turva, vaikutti oikein mainiolta tyypiltä hänkin. Eipä muuta tällä kertaa, snäpissäni hekin varmasti vilkkuvat, jos heitä tahtoo enemmän tavata, olen siellä peikkopaprika.

25.12.2016

Onnistunut kommuunijoulumme

Tuli loma ja tuli joulusiivous, tuli vieraat ja tuli joulu. Nyt onkin sitten vielä tovi joulupäivää jäljellä ja minun puolestani huomenna joulu jo ohi. Kylläpä sitä onkin vietetty. Meidän kommuunijoulu, kuten sitä sitten tykkäsimme kutsua, osoittautui parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi. Oli monta onnellista lasta ja väsynyttä, mutta onnellista vanhempaa. Hiukan ehkä mietin, että mitä, meille ennestään tuntematon, pukki mahtoi miettiä meidän kokoonpanosta, hehe.



En ole tosiaan koskaan ennen nauttinut joulusta näin, kun tänä vuonna. Suurimmaksi osaksi tietysti siksi, että oma lapsi alkaa olla siinä iässä, että ymmärtää joulun päälle. Läheisten läsnäolo tietysti vaikuttaa myös. Otimme joulun todella rennosti ilman turhaa säntäilyä ja pingottamista. Oli ihanaa vain nauttia toistemme seurasta ja ruuasta. Saatoin ottaa kyllä aikamoisen siivouspaniikin ennen vieraiden saapumista, mutta samalla hetkellä, kun he saapuivat, tajusin, että omaa tyhmyyttäni vain. Ketään ei olisi varmasti haitannut, vaikka en olisikaan siivonnut vessan lattiaa ihmesienen kanssa. 


Lahjoja meille tuli ihan törkeä määrä ja jos joskus ajattelin, että tahdon opettaa lapseni arvostamaan muita asioita joulussa, kuin materia, niin olen edelleen samaa mieltä. En kuitenkaan tahdo tehdä sitä kasvattamista niin, että veisin lapseltani lahjojen ilon, vaan uskon, että lahjojen määrällä ei ole merkitystä. Tärkeämpää mielestäni on opettaa arjessa, että mikä elämässä on oikeasti tärkeää: Uusin älypuhelin vai ystävyys tai luonnon ihmeet? Katsotaan kuinka pitkälle tämä kantaa, mutta kyllä itsekin nautin elämyksistä, mitä lapsi sai lahjan availusta, joten miksipäs ei. Itse olin ollut myös kiltti koko vuoden ja sain myös monta mahtavaa lahjaa. Kiitos kaikille niitä antaneille!


Kommuunijoulumme onnistumisen kunniaksi päätimme juhlia myös uudenvuoden samalla rakkaalla poppoolla. Sitä odotellessa. Sitä ennen ohjelmassa on Huvikummulla leikkiä, junaradan rakentelua, lumen odottelua hiihtoa varten sekä gerbiilien hakua. Niinhän siinä siis suuren lemmikkipohdiskelumme jälkeen kävi, että päädyimme lopputulokseen, että meille saapuu kaksi gerbiiliä tiistaina ja sitä meidän perheessä odotetaankin nyt innolla. Palailen siihenkin sitten vielä postauksen merkeissä, kun ennätän. Nyt aion kuitenkin rohmuta vielä vähän konvehteja, ennen kuin siirryn taas takaisin porkkanoiden pariin.

Ihanaa loppuvuotta kaikille teille siellä <3

15.12.2016

Uusi hiusväri

Olen saapunut jonkin sortin identiteettikriisiin. En oikein tiedä miltä tahtoisin näyttää. Tämä on kai osa tällaista inhimillistä olemista, kun tuntuu, että muutkin näitä usein pohtivat. Ensin meinasin sanoa, että naiseutta, mutta sitten mietin tarkemmin, että koskettaa tällainen kai miehiäkin.

Olen hennannut hiuksiani aika pitkään ja ensimmäinen kriisin vaihe saavutettiin syksyllä, kun käytin ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan kaupan "myrkkyvärejä" eli vaalensin hiusteni latvoja, jotta sain laittaa niihin mm. sävyttäviä hoitoaineita ja voi jestas, kuinka olinkaan kaivannut muutosta. Olinkin tovin ihan tyytyväinen muutoksineni, mutta sitten alkoi tympimään: Kaipaan jotain isompaa.

Sitten tuli se päivä, tuossa muutama päivä takaperin, kun tajusin, että voinhan tummentaa hiuksiani kasviväreillä. Tuumasta toimeen kipitin sitten lähimpään Ruohonjuureen noita värejä mukaani poimimaan ja arvoin hyvin pitkään tumman ruskean ja mustan välillä. Tahdoin jotain radikaalia ja pelkäsin, että jos nappaan sen ruskean saan vain hieman tummemman sävyisen punaisen tukan. Otin sitten mustan.

Musta kasviväri osoitti minulle sitten, ettei oikein välittänyt niistä blondatuista latvoista, kun ne alkoivat vihertämään melkoisen paljon, joten minä tyttö otin Fiskarsit (oikeasti jotkut halpissakset) ja napsin ne pois. Lähtipä pituuttakin samalla. En saanut ensimmäisellä kerralla väriä niin tasaiseksi, kun toivoin, joten toisella yrityksellä seuraavana päivänä olin jo tyytyväinen lopputulokseen. Nyt olenkin sitten tumma. Varmaan aika pitkään, koska kasviväreillä ei voi vaalentaa. Haha. On tässä totuttelua.

13.12.2016

Erilainen joulu

En ole ollut ikinä mikään henkeen ja vereen jouluihminen. Oikeastaan tätä nykyistä vaihetta edelsi pitkä vaihe, kun inhosin joulua. Kaiketi tämä kaikki on ollut lähtöisin siitä, kun olen tullut siihen ikään, että on pitänyt valita, missä tahtoo olla jouluna. Minä kun en koskaan tahtoisi pahoittaa kenenkään mieltä. Ihan viimeistään silloin, kun aloimme Tonin kanssa seurustelemaan tuli valinnasta erittäin haastavaa. Piti valita, meneekö hänen vanhemmilleen vai jommalle kummalle minun vanhemmistani. He kun kaikki asuivat vielä niin kaukana toisistaan, että mikään käyminen kaikkien luona ei oikein onnistunut, vaan oli tehtävä valintoja.


Tällainen valitseminen on jatkunut tähän jouluun asti. Nyt päätimme tehdä toisenlaisen valinnan ja näin sulkea pois kaikkien mielten pahoittaminen, valitsemalla jonkun ihan muun tavan joulun viettoon, sillä emme mene kenenkään meidän vanhemmista, vaan vietämme joulun kotona perheen kesken. Ja nyt kun sanon perheen kesken, niin tarkoitan sitä. Olemme kotona jouluna Tonin ja Aislan kanssa, mutta lisäksi joulua tulee juhlimaan meille lapsuudenystäväni lapsineen. Olemme vitsailleet meidän pikku kommuunista, mutta sitä meidän yhteiselo parhaillaan on. Koen tämän ystäväni ja hänen lapsensa vähintäänkin yhtä läheisenä kuin muutkin perheenjäseneni.


Olen onnellinen, että saan viettää tänä(kin) vuonna joulun rakkaimpieni kanssa ja on ihanaa päästä yhdistelemään meidän kaikkien perheiden yhteisiä perinteitä. Meillä on Ikean muovikuusi, joululaatikoita (myös makaroni), joulupukki sekä paljon lapsia ja lahjoja. Voisiko olla mukavampaa. Erityisesti nautin myös siitä, että nämä läheiset ihmiset tulevat myös keskenään niin hyvin juttuun. Meidän tytöt ovat syntyneet puolen vuoden ikäeroilla ja ovat parhaita kavereita. Omistamme kaikki kolme aikuista yhteisen huumorintajun (ainakin suurimmaksi osaksi, haha). Ja konkkaronkkaahan täydentää rakas kummityttöni, joka on maailman iloisin lapsi.


Yöksi meidän perheen isi lähteekin sitten yötöihin, joten senkin vuoksi minulle on tärkeää, että rakas ystävä tulee meille joulua viettämään, niin saamme sitten illalla aikaa kahden kesken, jos vain saamme lapset nukkumaan. Aiemmin siinä kohdassa on saattanut olla hieman haasteita, kun ollaan yökyläilty.

Jännittää jo oikein kuinka joulu tulee sujumaan ja oletan meillä vallitsevan lämpimän ja rauhallisen tunnelman. En tiedä onko jälkimmäinen tämän lapsikatraan kanssa liikaa toivottu. Iik.

Miten teillä juhlitaan joulua? Millaisia perinteitä teillä on?

9.12.2016

Pestoinen pasta-papupata























Arkimössöreseptiä täältä pesis taas! Tällä kertaa meidän versio ei ole vegaaninen kaapista löytyneen alennus peston vuoksi, mutta jos tahdot syödä ruokasi vegaanisena, niin pestoahan on helppo ostaa (tai tehdä) myös sellaisena. Esim. Urtekrammin pesto on vegaaninen. En muuten tiedä onko tämä pata laisinkaan, sillä en tiedä mikä on pata, mutta käsitykseni mukaan tämä saattaa olla pata, paitsi jos niitä haudutellaan superkauan. Tätä en haudutellut superkauaa nimittäin. (Ja tämä pasta on jo tovin vanha resepti, sillä emme ole dieetillä tämmöisiä kokkailleet, vaikka en tätä ihan epäterveelliseksi menisi leimaamaan.)

Pestoinen pasta-papupata

2-3 dl jotakin pastaa (minulla oli ruispastaa)
1-2 dl liotettuja ja keitettyjä mustapapuja (tai purkista)
2-3 dl liotettuja ja keitettyjä kikherneitä (tai purkista)
3 porkkanaa
10-15cm pätkä kesäkurpitsaa
paprika
sipuli
500g paseerattua tomaattia
vajaa purkillinen (rucola-)pestoa
kasvisliemikuutio
basilikaa
oreganoa
mustapippuria
suolaa
valkosipulijauhetta
punaviinietikkaa
paprikajauhetta

1. Pilko kasvikset.

2. Laita toiseen kattilaan kypsymään makaronit ja toiseen kasvikset ei-kovin-suureen-määrään vettä. (Itse keittelin kasvikset itseasiassa wokkipannussa, mestarikokki kun olen.) Lisää kasvisten joukkoon myös kasvisliemikuutio ja muut mausteet. Lopuksi vielä punaviinietikka.

3. Kun pastat on kypsiä, niin kaada niistä vesi pois ja anna niiden odotella. Jos ne eivät ole vielä kypsiä, kun kasvikset (ainakin melkein) on, niin siirry kohtaan 4 ja tee tämä, kun niin on.

4. Nyt voit vielä kaataa ylimääräiset vedet pois, jos tahdot, mutta sitä voi olla muutama desi pohjalla. Kaada sekaan paseerattu tomaatti. Nyt vielä jos kasvikset ovat vähän raakoja, voi antaa niiden hautua paseeratun tomaatin kera.

5. Lisää joukkoon pavut ja kikherneet, sekä pesto. Lopuksi kaada sekaan vielä pastat ja sekoita.

6. Nam nam nauti.

7.12.2016

Kuulumisia, arvonnan voittaja sekä alekoodi!

Kun alkaa pitämään tällaista hiljaista aikakautta blogissa, niin huomaan, että sen katkaiseminen on aina iso kynnys. Tämäkin tuli ihan vahingossa. Nyt kun yrittää treenata mahdollisimman paljon ja nukkuakin, niin sitten ei paljoa aikaa aina jää muuhun. Nyt kuitenkin olen tässä.

Ensimmäinen ilmoitusasia on sellainen, että minä tosiaankin suoritin arvonnan Fitverstaan ohjelmapaketista, mutta en vain ole kertonut teille voittajaa vielä, eli voittaja oli PINJA! Onnea! Laitan yhteystietosi eteenpäin, niin sinuun ollaan varmasti Fitverstaan puolesta yhteydessä, kiitos kaikille osallistuneille. Sain blogiin myös alekoodin, joten jos ei arpaonni suosinut, niin koodilla paprika20 saa nyt -20% ohjelmapaketeista joulukuun loppuun asti, kannattaa hyödyntää. Paketit on muutoinkin jo edullisia, niin alekoodilla vasta onkin.

Ne niistä asioista sitten. Tällä hiljaisella ajallani olen tosiaan liikkunut niin paljon kuin olen pystynyt ja syönyt hyvin pääasiallisesti. Sain nimittäin myös hieman omaa aikaa, kun perhe lähti sukuloimaan ja jätti minut kotiin. Sitten kaikki liikkuminen ja syöminen meni kohti kaljaa ja pizzaa. Nyt kuitenkin aamulla vedin kiltisti aamupalasmoothiee ja homma jatkukoon. Perhe tulee tänään kotiin. Olenkin vähän kaivannut.


Olen käynyt myös superpitkästä aikaa ilmarengasta harrastelemassa ja ostinkin heti 10-kortin ja aaaaah kuinka innoissani olen! Olen jo varannut kaikki mahdolliset tunnit seuraavat kaksi viikkoa eteenpäin, mitä vain sain järjesteltyä, olisinpa saanut vieläkin lisää, mutta noh, kaikkea ei voi saada. Ilmarengas on kyllä se minun juttu, pariakrobatian lisäksi. Tulee tehtyä ihan vahingossa temppuja niin, että polven läheisyydessä on nytkin nyrkin kokoinen mustelma. En edes huomannut sitä kuin vasta tunnin jälkeen. Kädetkin kirveli kaksi päivää aina kun piti lämpimällä vedellä pestä. Osasin kuitenkin kaikki vanhat temput edelleen, mikä oli itselle yllätys.

Kouluhommista olen myös vähän lintsaillut ihan hyvillä mielin, kun nyt muuten on ollut niin stressaavaa, tiukkaa ja kiireistä. Ei pidä vaatia itseltään liikoja ja en tahdo enää sellaista uupumusta, joka melkein viime kevään huhkimisen jäljiltä iski. Nyt sitten otan chillimmin ja muistan myös nauttia elämästä tehtävien lisäksi. Toistaiseksi on ainakin toiminut ihan mukavasti. Toivon, että saan myös tällä tahdilla palautettua kaikki tehtävät, mitä ennen joulua vaaditaan. En kaipaa niistä niin huippuhyviä arvosanoja, kunhan vain palautettua saan.



Sitten tulin kolmatta kertaa kummiksi viikonloppuna ja olin jälleen niin otettu tästä kunniasta. Erityisen ihanaa tästä teki tällä kertaa se, että tämä poika on minun ja Tonin ensimmäinen yhteinen kummilapsi. Nämä ystävät ovat meille myös tietyllä tapaa melko tuoreita ystäviä vielä, sillä olemme tutustuneet heihin vasta Aislan syntymän (ja blogin) myötä. Onkin huikeaa saada tällainen kunniatehtävä heiltä, koska nyt tiedän, että jos koen heidät läheiseksi, se ei ole vain minun ajatus. Kiitos vielä <3

Joulusta ajattelinkin kirjoittaa ihan erillisen postauksen pian, että kuinka meillä sitä tänä vuonna juhlitaan, nyt kun suunnitelmat alkaa olla selvillä vesillä. Ei niin perinteisin menoin, vaikka toisaalta hyvin perinteisesti, kuulette sitten. Sellaisia kuulumisia meille tänne hiljaisuuteen. Kaikki hyvin meillä, vaikka olen täällä ollut niin hiljainen. En ajatellut enää jatkaa, kun olen murtanut nyt jään.