27.12.2016

Gerbiilit ovat saapuneet!

Pohdiskelin aiemmin tänä vuonna, että tahtoisimme, erityisesti perheen kolmivuotias, lemmikin. Silloin olin kallistunut eniten kilpikonniin tai undulaatteihin meidän perheen lemmikkeinä. Kilpikonnat tippuivat pois ajatuksistamme aika pian postauksen jälkeen ja undulaatteja pohdimme hyvin pitkään. Itse asiassa teimme valinnankin jo siitä, että undulaatteja niiden on oltava.


Sitten tapahtui jotain ja tulimme siihen tulokseen, että undulaatit ehkä kaipaisivat enemmän meidän huomiota, kun mitä meillä on lemmikille aikaa antaa. Lisätutkailun ja pohtimisen tuloksena päädyimme sitten gerbiileihin. Syy, miksi gerbiilit olivat juuri meidän perheelle sopiva ratkaisu, oli niiden helppohoitoisuus, hajuttomuus ja itsenäisyys. Kuulostaapa kamalalta noin kirjoitettuna, haha. Gerbiilit ovat siis sopivan itsenäisiä, niin, että ne eivät esimerkiksi kärsi kamalasti siitä, jos en jaksa niitä joka päivä viihdyttää, vaan heillä on toisensa. Sitten taas toisaalta, niitä voi myös käsitellä ja niille voi keksiä erilaisia virikkeitä. Niin ja onhan ne hurjan söpöjä.

Terraario meille tuli mummoni vanhasta akvaariosta, johon tein itse kannen rautakaupasta ostetusta verkosta. Muut tarvikkeet haettiin eläinkaupasta uusina ja gerbiilit kasvattajalta. He, Possu ja Lehmä, kotiutuivat tänään. Annoimme kolmivuotiaalle päätäntävallan nimien osalta. Toistaiseksi emme ole vielä päässeet koskettamaan noita söpöliinejä, sillä annamme heidän tutkailla ensin asumustaan rauhassa. Sitten huomenna alamme varovasti tutustumaan toisiimme terraarion sisäpuolella ja sitten katsellaan, kuinka edetään. 


Nämä tyypit olivat tosiaan tyttäremme joululahja sitten, vaikka toki pohdimme, olisiko se järkevää. Tulimme tulokseen, että se on oikein oiva tapa "antaa" lemmikit hänelle. Hän sai siis lahjapaketissa gerbiilinruokaa, rahaa ja kirjeen "pukilta", jossa kerrottiin kahdesta tyttögerbiilistä, jotka voimme joulun jälkeen hakea.

Äitiä jännitti vielä viimeiseen asti, että onkohan tämä nyt fiksua ja tuleeko elämästä hankalaa, kun perheessä on lemmikki. Mitä jos en välitä niistä? Yllätin kuitenkin itseni tuijottelemasta terraarioon puoli tuntia lapsen nukahdettua, sillä niin suloisia ja kiehtovia nämä eläimet minusta ovat. Hieman olen saanut myös paikkailtua lapsuuden traumojani (lol), kun ala-asteella luokkakaverillani oli gerbiilejä ja minä en koskaan saanut, haha.


Raportoin sitten lisää jatkossa näiden tyyppien elosta varmasti, olkaa huoleti, meillä on kasvattajan tuki ja turva, vaikutti oikein mainiolta tyypiltä hänkin. Eipä muuta tällä kertaa, snäpissäni hekin varmasti vilkkuvat, jos heitä tahtoo enemmän tavata, olen siellä peikkopaprika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!