19.8.2017

Pelottaa

Normaalina iltana en todellakaan enää tähän aikaan avaisi tietokonetta, vaan kömpisin hissukseen kohti petiä älypuhelin kourassani (ihan vaan, että kukaan ei luule, että menisin oikeasti ajoissa nukkumaan). Päivän tapahtumien jälkeen en nyt kuitenkaan vain pysty. Totuus on nimittäin se, että tämän päivän tapahtumat Turussa tulevat pyörimään ainakin minun mielessäni kaikkialla minne kuljenkin jatkossa, etenkin julkisilla paikoilla. Minua pelottaa. 

Vanhempana olen huolissani lapseni turvallisuudesta. Tietysti myös muista läheisistäni, mutta kuten jokainen vanhempi tietää, niin erityisesti se oma lapsi on se, jonka vuoksi on huolissaan tässä maailmassa ihan kaikesta. Oma pelkoni ei ole uusi. Silloin kun olin raskaana se alkoi ja ajattelin tietysti, että helpottaa, kunhan lapsi syntyy, mutta vuosi vuodelta se pahenee vain, kun lapsi kasvaa ja alkaa olemaan itsenäisempi. 

Ennen Ruotsin matkaa olin todella ahdistunut, huolissani ja peloissani. Varsinkin kun silmääni osui tieto siitä, että Ruotsin terroriuhka on suuremmalla levelillä kuin Suomen. Tämän päivän teoista en tosin ole seurannut mediaa edes, että oliko kyseessä terroristinen teko vai liittyikö tämä johonkin muuhun, joten ei tehdä olettamuksia. Päätin kuitenkin lähtiessä ylittää pelkoni ja olen iloinen, että tein sen.

Nyt olen kuitenkin jo kolmen kappaleen verran päivitellyt ja vakuutellut pelkotilojani, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Halusin tulla kertomaan kuinka pahoillani myös minä olen tämän päivän tapahtumista sekä sen, että miten minä aion nyt näiden uusien tapahtumien valossa toimia toisin elämässäni.

EN MITENKÄÄN. (paitsi ehkä rakastaa rakkaimpiani avoimemmin!)

Tähän tahdon pyrkiä. Minua pelottaa, mutta en voi ennustaa elämää enkä voi lakata elämästä normaalia elämääni pelon vallassa. En myöskään aio alkaa rasistiksi enkä toivo rajojen sulkemista. Toivon, että energiaa käytettäisi sen sijaan palveluiden parantamiseen ja muiden hyväksymiseen. (Minun näkemykseni ovat aika samankaltaiset kuin Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan loppusanoissa, joissa viitataan kuinka sama ilmiö kuin koulukiusaamisessa voi tapahtua maahanmuuttajien kanssa. Katsoin elokuvan kauan sitten, mutta se jäi mieleeni vahvasti.)

Tahdon lähettää paljon halauksia, valoa ja voimaa Turkuun ja kaikille tähän kamalaan tapahtumaan joutuneille <3

16.8.2017

Parhaat reissutavarat

Me ei olla tällä tavalla perheenä retkeilty oikein koskaan ja epäilen, että siellä kaikki lukijatkaan eivät ole ja nyt tämän kahden viikon telttailun jälkeen voin lämpimästi suositella. Meille ainakin tällainen leirintäalueella telttailu kävi kivasti, kun saa nukkua ulkona, mutta kuitenkin kaikki on helposti saatavilla leirintäalueiden palveluista. Ruotsi etenkin oli todella hyvä maa telttailla, kun leirintäalueita tuli vastaan jatkuvasti ja paikkoja sai edullisesti (ja vähän kalliimminkin). Me maksettiin telttaöistä 180-300 kr per yö. Pääsääntöisesti kuitenkin jotain 200 kr luokkaa. Se on siis suunnilleen pari kymppiä euroissa. Tämän lisäksi kaikki leirintäalueet tuntuivat tarvitsevan Camping Key Europe -korttia, joka me ostettiin ensimmäisestä leirintäpaikasta ja se maksoi alle 20€, en nyt tarkkaa hintaa muista. Sen voi ostaa kyllä valmiiksi Suomestakin, jos tahtoo. No mutta se telttailusta ja leirintäalueista, haluan nimittäin nyt listata tähän meidän suosikki tavarat leirielämässä, ainakin näin leirintäalueilla. Katsotaan sitten vaikka myöhemmin elämässä, jos ihan metsään uskaltaisi mennä, hehe.

Kosteuspyyheet. Siis ne millä pestään vauvanpylly. Meillä oli mukana myös käsidesi, jota ei käytetty kertaakaan, mutta pyllypyyhkeet, niillä kyllä käsiä (ja naamaakin) pestiin! Hajuttomat parhaita.


Retkikeitin (ja kahvipannu). En edes tiennyt ennen reissuunlähtöä, että saako niitä leirintäalueilla käyttää ja tuo meidän keitin ei oikeastaan ole edes Trangia, vaan joku muu, jonka olen ostanut monta vuotta sitten kirpputorilta alle 5€:lla. JA SE OLI LOISTAVA. Ensinäkin tykkäsin tämän käytöstä ehkä jopa enemmän kuin Trangian, jota joskus koulussa käytimme villeinä teinivuosinani (Partaharjun opisto, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto). 


Oleellisesti retkikeittimeen liityviä muita mukana olleita asioita, joita oli kiva, kun oli jo mukana Suomesta, oli astiat ja ruokaa. Meillä oli kaikille lautanen, lusikkahaarukat ja mukit. Sitten oli vielä semmoinen yksi pieni keittiöveitsi, joka oli kätevä myös monessa muussa asiassa, true-retkeilijän valinta tämän tilalle olisi varmaan puukko. Ruokia meillä oli Suomesta jo ostettuna kaurahiutaleita, eväskeksejä ja -patukoita, pussipastaa, soijarouhetta ja kahvia. Se oli hyvä setti alkuun.

Juuttinaru. Toimi hyvin tarvaroiden pakkauksessa tiiviisti, pyykkinaruna, teltan oven asettelussa ym. Oli kyllä hyvä idea ottaa tämä, kiitos rakas puolisoni, en olisi itse hoksannut.


Telttaeteinen (niin ja teltta, makuupussit ja -alustat, petauspatja jne. mutta ei lähdetä nyt tähän). Siis ihan tavallisessa neljän hengen kupoliteltassa olen tähän ikään mennessä nukkunut ja sillä retkeillyt, mutta nyt teltallinen eteinen sulatti sydämeni! Oli niin kätevää, kun sai hengailla lapsen nukahdettua tai vesisateella jossakin ja teltan sisätilat pysyivät muruttomina, kun ruokailimme eteisessä. Eihän tuo mikään erämaateltta ole, mutta tähän oikein oiva.

Vesitonkka. Yksi parhaista jutuista oli siis ihan sellainen kertakäyttöinen vesitonkka, jota täyttelimme koko reissun, niin, että vaikka vesipisteelle olisi ollut matkaa, niin meilläpä ei teltalla vesi päässyt loppumaan!


Tuikkukynttilät (led) ja aurinkokennoinen led-valo. No siis pimeät illat ja taskulamppu valaisee ehkä vähän turhan tarkasti yhteen kohtaan. Mahdollisti korttipelit iltaisin ja muut hengailut.


Neliöliina. Okei, myönnän, minä olin kotona rattaiden kannalla. Etenkin koska toi neliöliina ei oikeesti ole kai mikään lapsimallinen (vaan vauva), mutta sattui olemaan ainoa kantoväline kotonamme. Lapsi kuitenkin viihtyi siinä paremmin kuin hyvin ja se ei vienyt tavaroissa turhaa tilaa (kuten suotta pakatut rattaat, joita käytettiin yksi kerta koko kahden viikon aikana ja sekin aika turhaan). Jos vaan perheestä löytyy kantajia, niin kyllä tuollaiset on reissussa paljon parempia. Saatiin festareilla lapsikin kannettua helposti telttaan nukkumaan.


Reppu!! Siis vaikka pakkaa kaikki tavarat muuten rinkkoihin ja muihin kasseihin, niin pienempi "päiväreppu" on niin tarpeellinen. Mekin tarvittiin tota kaikissa lapsiperhekohteissa ja festareilla. Toi Burtonin reppu on sitä paitsi paras, kun tuohon "skeittilautataskuun" saa tungettua kivasti kaikkea muuta mitä siihen kuuluu oikeasti.


Saappaat. No siis ei edes ollut märkää maassa, mutta varautuminen best ja ne oli helppoa pujottaa jalkaan vessakäynneille yöllä ym. Pitkässä heinikossakin on kivempi kävellä saappaissa.

Viltit/täkit/kaikki semmoinen villainen ja lämmin. Meillä oli mukana makuupussien lisäksi yksi peitto ja kaksi vilttiä ja niille oli kyllä todellakin käyttöä kylminä öinä, vaikka päivät oli lämpimiä. Iltaisin oli myös kiva kääriytyä vilttiin hörppimään teetä (lue: olutta).

..Sellaisia tarvikkeita tuli minulle mieleen, että mitkä oli kaikista tarpeellisimpia tavaroita meille reissulla, toivottavasti tästä oli jotain hyötyä teille. Tai toivottavasti se edes täytti uteliaisuutenne, hehe.

12.8.2017

Reissun lapsiperhekohteet

Meidän Ruotsin reissu muuttui alkuperäisistä suunnitelmista aika paljon ja alun perin koko innostus matkailuun Ruotsissa lähti Urkultista ja sen jälkeen Peppi Pitkätossusta, kun tuo meidän perheen pienin on aika kova fani (ja tykkään minäkin). Vähän siinä sitten arvottiin vaihtoehtoja ja mietittiin, että missä sitä Peppiä voisi tavata ja löydettiinkin Astrid Lindgrens Värld, jossa olisi kaikkea ihanaa muistakin saduista ja päätettiin lähteä kohti Vimmerbytä.

Muita lapsiperhekohteita matkallamme oli Kolmården, jonka olin aluksi ajatellut hylätä eettisistä syistä, mutta sinne päädyimme sitten kuitenkin tästä huolimatta. Lisäksi kävimme Sundsvallissa Himlabadetissa, joka oli pieni paikallinen vesipuisto/kylpylä. Suomen puolella kävimme vielä Powerparkissa. Nyt ajattelin vähän kertoa meidän kahden aikuisen ja yhden neljä vuotiaan kokemuksia näistä paikoista.


Aloitetaan vaikka tällä tavalla kronologisessa järjestyksessä eli aloitimme reissumme Kolmårdenista, jonne ajelimme vielä samana päivänä, kun laivamme saapui aamukymmeneltä Tukholmaan. Minä ensinäkin olin jännittänyt hulluna autolla ajoa Tukholmassa ja miten löydämme perille minnekään koskaan, mutta meillä toimikin netti niin helposti navigoimme perille ilman yhtään pysähdystä. Olin tehnyt lounaaksi uunimunakasta meille jo Suomessa, jonka olin survonut kylmälaukkuun, joten pystyimme lounastamaan autossa ennen eläinpuistoa. Luulin, että lapsemme olisi ollut enemmän kiinnostunut eläimistä eläinpuistossa, mutta huomion vei ennemminkin Bamsen maailma ja sen vuoristorata ja muut härpäkkeet kuin eläinten toljottelu. Toisaalta hyvä näin, niin tiedämme jatkossa, että eläintarhoja voi välttää. Olin ajatellut siis välttää tätäkin, mutta jotenkin ajattelin, että tuolla on sentään ihan hyviäkin oloja niillä eläimillä sekä tekevät luonnonsuojelutyötä, mutta olihan siellä joitakin eläimiä aika surullista katsella ja mielelläni vaihdan nämä eläinkokemukset sitten vaikka joihinkin kotieläinpihoihin. Kuitenkin, jos eläintarhassa vielä kävisin, niin kyllä menisin sata kertaa mieluummin tänne kuin vaikka Korkeasaareen. Tämä perustuu omaan fiilikseeni vain, en tiedä asioista oikeasti mitään, joten älkää lynkatko..

Heti seuraavan päivän kohteemme oli Astrid Lindgrens Värld Vimmerbyssä, joka oli alkuperäinen kohteemme. Olin saanut kohteesta ehkä hieman eri käsityksen aiemmin kuin mitä se piti sisällään. Paikassa oli todella paljon hienoja lavasteita, joissa sai leikkiä, kun ei ollut näytelmiä, mutta muuten koko paikka perustui aika pitkälti juuri niihin ruotsinkielisiin näytelmiin. Näitäkin oli toki ihan viihdyttävää katsella, vaikka ei niin paljon ymmärrettykään, mutta varmasti olisi saanut paljon enemmän irti, kun olisi ymmärtänyt enemmän. Lisäksi olisimme toivoneet, että näytelmien jälkeen hahmojen kanssa olisi voinut vaikka kuvauttaa itsensä, mutta esim. itse Peppi sen sijaan leikitti lapsia jotenkin mitä emme oikein ymmärtäneet, haha. Pohdimme muutenkin sitä, että olisi ollut kiva, jos olisi ollut enemmän jotakin tekemistä ja virikkeitä, eikä vain hienoja hoodeja. Tykkäsimme kuitenkin niistä pienistä virikkeistä, kuten "älä koske maahan" -rata ja heiniin hyppely sekä puisto ja sen liukumäet. Voi olla myös, että olimme liian ylivirittyneitä tämmöiseen erityyppiseen paikkaan ja siksi tämä ilmeni meille hieman pettymyksenä, sillä paikka oli kyllä kaunis!


Himlabadet tuli reissullemme extempore ja viikon telttailun jälkeen nautimme siellä pulikoinnista kyllä kerrakseen. Itse paikka ei siis todellakaan ollut hienoin tai virikkeellisin kylpylä tai vesipuisto, jossa olemme käyneet, mutta näin kesällä ulkoaltaan kera se oli kyllä ihan todella miellyttävä kokemus. Sisällä oli siis pieni lasten puoli, villivirta, pieni kiipeilyseinä, kolme isompaa liukumäkeä sekä porealtaita. Ulkona oli maauimala, jonne olisi päässyt myös pelkästään pienempään hintaan, mutta kun sisäänpääsy molempiin oli muistaakseni alle 15€ per aikuinen, niin olimme tyytyväisiä. Erilliseen hintaan olisi päässyt kokeilemaan myös sellaista surffausjuttua (simulaattoria?), jonne alun perin ajattelin mennä, mutta kun päädyin ostamaan unohtuneiden uikkareiden tilalle bikinit, niin jätin sitten kuitenkin varmuuden vuoksi väliin siellä könyämisen. Täältä ei ikävä kyllä ole kuvia, koska... No vesi.

Viimeinen kohteemme oli Powerpark, jonka päätimme vasta reissussa, kun totesimme, että emme olleet käyneet huvipuistoissa koko kesänä. Päätökseen vaikutti myös lapsen innostus vuoristorataan eläinpuistossa. Powerpark olikin enemmän kuin nappivalinta. Varsinkin, kun päädyimme sinne arkipäivänä, jolloin oli luvattu sadetta koko päiväksi. No eipä satanut ja jouduttiin jonottamaan ehkä yhteen laitteeseen koko päivänä. Itse tykkäsin todella paljon aikuisten tarjonnasta puistossa, vaikka aina kaipaisin jotakin vielä hurjempaa. Hauskaa oli myös Powerparkin työntekijöiden "kirjavuus" siinä missä meille tuttu Särkänniemi on profiloitunut nuorten innokkaiden naisten ja miesten työpaikoiksi, niin Powerparkin työntekijöitä tuntui olevan vähän leveämmällä ikähaitarilla ja persoonallisimmilla tyyleillä. Eräskin vanhempi herrasmies, joka puki lapsellemme kengät jalkaan pomppulinnan jälkeen (vaikka hän osaisi itsekin) oli niin herttainen. Sitä pohdimme, että neljä vuotiaalle olisi varmasti voinut olla vähän jännempiäkin laitteita, mutta kyllä hän oli koko päivän menossa näihinkin innoissaan. Voisin kuvitella itse valitsevani Powerparkin toisenkin kerran ja me tykkäsimme paikasta. Powerparkkiin mennessä unohdin kameran autoon, mikä oli vähän harmillista, mut toisaalta hyvä, koska se olisi hidastanut matkaani laitteisiin.

Sellaisissa paikoissa tuli käytyä tänä kesänä. Tulen vielä kertomaan reissusta lisää muissa merkeissä. Ainakin festaripostaus pitää tehdä ja ajattelin listailla myös tärkeimpiä reissutarvikkeitakin! Maanantaina pitäisi aloittaa myös opiskeluja taas tällä tavoin kesän jälkeen, ääh.

10.8.2017

Me olemme kotona

No siis ensinäkin KOTONA OLLAAN (vaikka mieli ei tekisi)! Meillä oli ihan M A H T A V A reissu, vaikka ennakkoon ihan oikeasti tosissaan vähän pelkäsin, että mitä siitä tulee, kun puretaan ja kasataan telttaa jatkuvasti ja ollaan koko ajan yhdessä, kun arjessa on totuttu ehkä ovella moikkaamaan. Suotta jännitin, sillä niinhän se on, että enemmän niitä kiukkuisia arkihetkiä syntyy juuri siksi, kun ei keretä ollenkaan näkemään toisiamme ja keskustelemaan. Nyt sille oli hyvin aikaa kun ei ollut nettiä eikä akkua sen pahemmin ja autossakin istuttiin tiiviisti. Voin vain suositella tällaista reissua. On tosi outoa olla nyt kotona.

Säät suosi meitä mahdottoman paljon, nimittäin törmättiin reissullamme ehkä kolmeen sateeseen, joista yksi oli ihan täällä Suomessa Kalajoen leirintäalueella, jossa vietimme viimeisimmät kaksi yötä reissusta. Kilometrejä autolla taisi vahingossa taittua ainakin 1000 km enemmän kuin mikä oli alkuperäinen suunnitelma ja telttaakin liikuteltiin tiiviimmin. Leirintäalueet kävivät tutuiksi ja retkikeittimen käyttö on sujuvampaa kuin koskaan aiemmin. Nukuimme siis 13 yötä teltassa ja yhden vuokramökissä, jos nyt oikein laskin. Se meni suunnitelmien mukaan, sillä suunnitteilla oli, että varaa on yhteen tai kahteen mökkiyöhön, jos alkaa telttailu väsyttämään. Ja näin sitten tehtiin, kun oltiin illalla myöhään perillä ja maa oli märkä juuri sataneen veden vuoksi ja kun leirintämökki oli todella halpa. Se oli hieno yö se. Oli wifi (tai kuten lapsi sanoo fifi), ladatut puhelimet, valo, vedenkeitin ja ooh, mitä kaikkea.

Kaikista hienointa oli kuitenkin taas festareilla, vaikka leirinnän olosuhteet huusseineen ja joessa peseytymineen oli kaikista alkeellisinta. Ei varmasti tullut yhdestäkään suihkusta yhtä puhdas olo, kun joessa pulahtamisesta. Muu perhe kävi vielä autosaunassa, mutta itse olin pihi ja nautiskelin vain luonnonvesistä. Oli ihanaa saada viedä puoliso festareille, jotka olivat tänä vuonna vielä paremmat, kuin silloin viime vuonna, kun hän ei ollut mukana. Tähän vaikutti tietysti paljon lapsen hoidon jakaminen ja se, että pystyi itsekin rentoutumaan paremmin festaritunnelmaan ja kuuntelemaan enemmän musiikkia. Urkult on erityisen hieno tapahtuma mielestäni siksi, että ihmiset siellä ovat niin iloisia ja lempeitä koko ajan. Lapset eivät ole tiellä, toisin kuin Suomessa festareilla. Huh, mutta hienoa oli. 

Palailen reissukuulumisiin enemmän vielä paremmin, kunhan olemme kotiutuneet paremmin, nyt laitan tähän vain yhden reissukuvan (joita on muuten paljon tulossa!). Tämä on ainoa, jossa olimme koko perhe. Palaan pian!

25.7.2017

Matkatavaralista reissuun

Soittelin ystäväni kanssa joku viikko sitten ja kerroin kuinka alan ajoissa pakkaamaan meidän reissua varten, koska en tällä kertaa tahdo hiki hatussa hoitaa kaikkia asioita viime tipassa ja räyhätä perheelleni. Tänään esimerkiksi oli suuri pyykinpesu- ja tavaroiden listaamis- sekä pakkaamispäivä. Ajatukseni oli, että sitten vain kirjaan sen listan nopeasti tänne blogiinkin, kun kerta olen sen tehnyt. No tota öö. Oltiin tänään ulkona syömässä, puistossa ja HopLopissa.. Että mitenhän meni noin niinku omasta mielestä.. Eh eh.



Ajattelin kuitenkin nyt puolilta öin hyvin nukutun yön sijaan skarpata ja tehdä sen pirun listan, koska muuten en tee sitä lainkaan ja siitä on todistettavasti ollut ennenkin hyötyä (sen kerran kun tein listan, ei muuten unohtunut mikään!). Joten mennäänpäs muistilistani pariin, kas tässä näin.

  • Puolikas lääkekaappi (kuten kyypakkaus, allergia- ja särkylääkkeet), hygieniatarvikkeet (jotka sisältää tällä kertaa hitosti vessapaperia, varuiksi!) ja hammasharja, joka varmaan on hygieniatuote, mutta unohtuu ilman mainintaa. Kuten myös hyttysmyrkky ja perusvoide.
  • Vaatteita. Hitosti vaatteita kaikille kolmelle ja varsinkin kaikkea lämmintä sekä veden- ja tuulenpitävää. Myös kenkiä, ainakin saappaat, sandaalit ja lenkkarit. Ja uikkarit! Ja pyyhkeet! Ja lakanat!
  • Josta tuli mieleeni petivaatteet ja nukkumispaikka. Käytännössä siis makuualustat, vanha petauspatja (kyllä, aion nukkua mukavasti), makuupussit, peittoja ja vilttejä, tyynyjä sekä teltta. Okei, tää kuulostaa nyt aika paljolta. Laitan sitten kuvan myöhemmin autosta, hahha.
  • Huvitteluvälineitä: Riippumatto, Slackline, joogamatto, kirja, korttipakka, pressu teltan eteiseen + matto sinne ja unilelu lapselle.
  • Elektroniikkaa: Kamera + laturi, 3 puhelinta + varavirtalähteet + laturit (3. on lapselle autotekemistä), kaikille kuulokkeet.
  • Ruokaa. Kyllä, me otamme jo valmiiksi eväitä, jotta voimme syödä ensimmäisenä päivänä vielä ainakin lounaksemme omista eväistä. Otamme siis myös kylmälaukun. Joo ja retkikeittimen, sikäli mikäli se toimii, kun sen huomenna testaan. Ja tulitikut ja Sinol myös.
  • Rahaa. Tämä on tärkeä.
  • Vettä. Tämäkin menisi ruokakategoriaan, mutta unohdan, jos en kirjaa sitä.
  • Tulosteita: Kuten lippuja ja karttoja. Pitää käydä huomenna vielä hoitelemassa tällaisia juttuja samalla kun vien gerbiilit hoitoon.
  • Rattaat sekä neliöliina. Vaikka me ei nykyisin olla kumpaakaan piiitkään aikaan käytetty, niin tahdon varautua, kun voi reissu olla raskas pienille jaloille. Plus oletan, että lapsi nukahtaa festareillakin aiemmin kuin minä, niin voi vähän pitkittää omaa hengailuaikaa illalla, kun ihan muuten on lapsiystävällinen meno siellä. 
  • Astiat! Meinasin unohtaa, tämä on tosi olennainen, jos meinataan itse kokkailla!


..Tässä vaiheessa listaa googlasin "lista matkalle mukaan", joten olen varmaan jo maininnut kaiken tässä melko tiiviisti. Meillähän ei siis tosiaan ole mikään farmariauto, vaikka tästä postauksesta voisi niin päätellä vaan ennemminkin sellainen "pikku auto" (joka muuten jätti minut tielle juuri pari viikkoa takaperin, mutta se on aivan toinen juttu se). Onneksi meitä matkailijoita on vain kolme. Nyt jännittää.

23.7.2017

Ihan kohta me ollaan Ruotsissa

Muutaman yön päästä koittaa lähtö kesäreissuun enkä todellakaan ole valmis. Ensinäkin tämä on meidän _LOPPUKESÄN REISSU_ ja tuntuu, että kesä ei ole vielä edes alkanut. Tästä johtuen (eikä mistään muusta, hehe) opinnäytetyöni ei todellakaan ole siinä vaiheessa, että palauttaisin raakaversion opettajalle keskiviikkoaamuna, kuten tarkoitus oli.


Muut kesäopintoni olen onneksi saanut tehtyä, mutta opinnäytetyö kalvaa mieltäni. En ole Aislan syntymän jälkeen tinkinyt palautuspäivistä koulussa, kuten aina ennen hänen syntymäänsä. Ottaa koville tuottaa pettymys itselleen ja todeta, että ei, nyt en vaan suoriutunut. Aion kuitenkin tehdä sen ja siirtää suuremman työn loman jälkeiseen aikaan ja keskittyä nyt pakkailemaan tavaroita järjestelmällisesti, jotta mikään ei jää. Voisin tehdä vaikka tännekin vielä listan meidän reissuun mukaan tulevista tarvikkeista, jos millään enää vain ehdin.

Matkasuunnitelmamme muuttuivat myös hieman, kun meille vapautui loppupäästä lisää aikaa ja arvioitu reissun kesto on nyt pari viikkoa, sillä muutimme reittiämme sen verran, että aiomme tulla maitse takaisin Suomeen, aiemman laivasuunnitelman sijaan. Uusi ajoreittimme siis tällainen (voi tosin muuttua vielä):


...Emme tosin ajele Helsingistä Turkuun, vaan menemme laivalla Helsingistä Tukholmaan, mutta kartta ei oikein ymmärtänyt miksi niin tekisimme. Hehe. Muutoin kartta on aika oikeassa. Toki pitää miettiä, että jos 1,5 viikkoa autossa ja teltassa alkaa tuntumaan jo kamalalta, niin sitten tietenkin otamme sen laivan Uumajasta festivaaliviikonlopun päätteeksi!

En millään malttaisi odottaa lähtöä ja tosiaan opiskelusta ei meinaa tulla mitään, kun olen niin toheissani ja mietin koko ajan, että mitä olisi tarpeellista ottaa mukaan matkaan. Rahalla kai pääsee aika pitkälle ja toivonkin, että olen laskenut matkabudjettimme edes sinne päin, jotta ihan kamalia yllätyksiä ei pääsisi tulemaan. Hommat tuntuu olevan nyt tosi hanskassa ja hanskatkin tiukasti hyppysissä, mutta katsotaan paljonko itkettää, kun ajetaan auto laivasta ulos Tukholmassa. Tämä on meidän ihan eka perheretki ulkomaille vain kolmisin ja vieläpä autolla. En nauti oikeastaan edes Helsingissä ajamisesta, joten.. Katsellaan. 

18.7.2017

Vegaaninen aamupalasmoothie

En tiedä olenko koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan, kertonut täällä ruokailutottumuksistani. Nimittäin jotain hyvääkin on elämääni jäänyt kaikista dieeteistä ja valmennuksista, joilla olen ollut. Aamupalasmoothie se on. Se oikein huokuu joka aamu, kun sellaisen juon (eli hyvin usein), että olen tosi fit ja elämäni kukoistaa. Ei vaan, hehe, mutta ihan tosissaan tykkään sellaista juoda aamuisin, koska päivä lähtee jotenkin hyvin käyntiin ja ei tee loppupäivänäkään mieli herkutella, kun päivä on jo alkanut hyvin. Olen aika monelle tuoreelle hedelmälle ja marjalle allerginen, joten smoothie hommani pyörii aika usein saman kaavan ympärillä, mutta ajattelin nyt jakaa yhden tällaisen raikkaan ja usein toistuvan version.


1 banaani
1 avokado (voi olla reippaasti pienempi kuin tämä kuvassa oleva, minulla usein on ja ps. en tykkää avokadosta missään muualla, joten jos olet ennakkoluuloinen kokeile silti)
1 dl Mangososetta
0,75 dl Herukkasekoitusta
0,75 dl Mustikoita
Vajaa tl vaniljajauhetta
Muutama rkl vehnäleseitä
2 rkl hamppuproteiinia
Muutama desi vadelmamehukeittoa
Vettä (määrä riippuu siitä kuinka juoksevaa smoothiee tahtoo)

Kaikki määrät on sinne päin, suosittelen laittamaan oman maun mukaan!

1. Kuori hedelmät ja heitä blenderiin. Samoin kaikki muu. Nauti.


Itselle tulee tällä ohjeella iso Ikea-tuopillinen juotavaa + vähän jää santsattavaa. Takuuvarmana lähtee nälkä ja tulee seuraavan kerran vasta lounasaikaan. Nam!

Millaisia smoothieita te juotte? 

12.7.2017

Top 10 elintarvikkeet, nam!

Törmäsin Tiinan, eli Fit Fat Maman blogissa hauskaan listaukseen, jossa hän oli listannut heidän keittiönsä TOP 10 elintarvikkeet. Meilläkin sellaisia selkeitä on, joten tahdoin ehdottomasti ottaa osaa tähän ja pistin tuumasta toimeen jo tänään ja kuvailin vähän kaapin suosikkeja. En tosin ihan kaikkia, mutta listaan tähän kuitenkin suurimman osan. Oli jännittävää nimittäin huomata, että miten tavallaan samanlaisia tuotteita on esim. Tiinan kanssa ja miten erilaisia myös. Onko teillä näitä samoja tuotteita kuin meillä?

1. Banaanit. Jos muita hedelmiä ei löydy, niin banaania. Se itse asiassa on ainoa hedelmä, jolle en ole yhtään allerginen (tuoreista). Nämä yksilöt tässä kuvassa ovat laatu Citymarket, eli ostettu eilen. Prismassa on aina tuoreemmat kasvikset ja hedelmät! No mutta siis banaani on paras, koska sillä saa helposti siirrettyä lapsenkin nälkää vaikka tunnilla, jos on tarpeellista. On myös kätsyä kun on kotona banskuja korissa, niin voi kiireessä napata matkaan mukaan. Yksi smoothieideni pääraaka-aineista myös.


2. Tomaattimurska. Ollaan tomaattimurskan suurkuluttajia Tonin kanssa. Lapselle ei ihan niin hyvin uppoa, mutta salakavalasti olen oppinut ujuttamaan sitä senkin ruokaan. Tomaattimurskasta saa niin nopeasti keittoon tai kastikkeeseen hyvän ja herkullisen pohjan, nam nam. (Itseasiassa joskus olen tehnyt itselleni keiton mikrossa, kun olen ollut kiireinen: tomaattimurskaa, mausteita, herne-maissi-paprikaa, ehkä pinaattia, papuja, oliiviöljyä ja fetaa.)



3. Herne-maissi-paprika. No tämä maistuu lapsellekin, sen lempi vihannes, hehe. No ei mutta kyllä yksi ainoista pakastevihanneksista joista tykkään ja uppoaa helposti niin ruokaan kuin salaattiinkin. Lapsi vetää mieluiten suoraan pakastimesta, kuten voitte kuvasta nähdä...


4. Oliiviöljy. Myös elintarvikkeena, me atoopikot kun laitetaan tätä ihollekin. Erityisesti lapsen lemppari iholla, kun ei kirvele kuten rasva, kuulemma... Mutta siis ruoassa myös erityisen hyvää ja maukasta, varsinkin salaateissa punaviinietikan kanssa. Sitä tosin ei saisi paistaa, että on meillä rypsiöljyäkin.. Niin ja kookosöljyä. (Tosin saatan joskus vähän paistaa oliiviöljyssäkin, hups.)


5. Tumma makaroni. Tätä on kyllä aina. Itse en ole sen niin innokas fani ja ostankin mielelläni vaikka täysjyvä fusilleja, mutta kun tuo toinen aikuinen perheessä on mukana kaupassa, niin tulee mukaan aina pussi näitä. Sentään se ei syö enää niitä vaaleita (tästä otan kaiken kunnian!).



6. Bonne-soseet eli lapsen sanoin "mangoa" ja/tai "banaanimangoa". Itse käytän rahkassa, jugurtissa, smoothieissa ja sellaisissa. Lapsi vetelee pelkällään, kun ei tykkää oikein mistään maitopohjaisista lusikoitavista asioista.


7. Maito. Tämä olisi voinut tulla jo aiemminkin. Meillähän siis kukaan ei juo maitoa eikä sitä litrakaupalla kulu, mutta kahviin on vain pakko olla (hei kahviakin on pakko olla, vaikka en sitä listannut tähän, oho!!!!!!). Muroissa käyttää myös muu perhe, jos on niitä.


8. Marjat. Apua, nyt paljastan olevani laiska enkä ole kerännyt näitä itse, vaan ostin kaupasta, mutta siis itse juon lähes päivittäin smoothieita, niin marjat sopii tällaiselle hedelmäallergiselle paremmin. Nam!



HAHAHHAH EI OO TOTTA! UNOHDIN YSIN!

9. Kahvi.

10. Pavut/linssit/kikherneet ym. Ainakin yksi tölkki/purkki jotakin tämmöistä löytyy aina, koska kuinka helppoa väsätä se tomaattikastike, kun purkista vaan vähän protskuja sinne, nam nam. Kikherneet etenkin on ihan minun ja lapsen lempparisapuskaa ja niistä saa vaikka mitä!


+ Extrana turkkilainen jugurtti ja rahka. Itse syön jälkimmäistä ja Toni ensimmäistä. Kahvi maistuu molemmille! (Ja voisin jatkaa tätä listaa vieläkin: HUNAJA! Oi hunaja!)

..Löytyikö samoja?

9.7.2017

Hei hei mitä kuuluu

Kesä kuluu taas hurjaa vauhtia, vaikka kesäkelejä on ollut ehkä yhteensä viikolle. Ei ole tullut paljoa tietokoneen ääressä oleiltua, vaikka olisi pitänyt monestakin syystä, eikä blogi niistä vähäisin. Ajattelin tulla kertomaan kuulumisia tällä kertaa ihan vain ranskalaisin viivoin. Täältä pesee.

- Ruotsin matka lähestyy ja auto hajoaa juuri osuvasti, mutta en jaksa murehtia siitä. Kyllä kaikki järjestyy, jotenkin.

- Olin ajatellut, että opinnäytetyön raakaversio on valmis matkan alussa. Epäilen tämän tapahtumista hyvin vahvasti, mutta en jaksa huolehtia siitäkään. Chillisti vain, kyse on vain minusta.

- Olen syönyt ennätyksellisen paljon vehnää ja sokeria. Huomenna loppuu tämä.


- Ensi viikonloppuna pääsen pitkästä aikaa häihin vieraaksi, en malta odottaa! Juhlamekko vielä uupuu, mutta sain maailman hienoimmat juhlakengät (joihin ei sovi mikään mekko, hehe). Uskon, että tämäkin järjestyy.

- Meillä oli huippuhauskaa, kun oli lapsivieraita yökyläilemässä viime viikolla. Olen niin kiitollinen tuosta puolisosta, josta saa aina apua tämmöisissä jutuissa. Ja ihanasta ystävästä kenen nuo rakkaat yökyläilijät ovat.

- Liikunta on ollut elämässä läpi kesän. En ole laskenut treenejä ja ne on ollut aika akrobatia-painoitteisia ja kotijumppia, mutta vaikka sokeri on maistunut, niin en ole hylännyt liikuntaa. Se on parasta.


- Olemme lapsen kanssa selvinneet, vaikka olemme olleet lähes 24/7 yhdessä hänenkin lomaillessaan. Meillä on itse asiassa ollut todella kivaa.

- En ole kantanut kameraa mukana missään mikä harmittaa, haluaisin tallettaa muistoja kuviksi.

- Mennyt viikonloppu on ollut ihana, kun olen saanut olla yksin. Tein vähän opinnäytetyötä, nautin ystävien seurasta ja join kaljaa. Oli kivaa.


- Huomenna menen kuuntelemaan mm. Apulantaa äitini ja pikkusiskoni kanssa, siitä tulee hauskaa!

- Kaikki tuntuu olevan tosi hyvin just nyt.

...Kesäkuulumiset tulee päiviteltyä usein nopeampien kanavien kautta, kuten Snapchatissa ja Instagramissa (josta postauksen kuvat), joissa molemmissa olen nimellä peikkopaprika. Sinne vain seurailemaan! Ihanaa kesää teille!

3.7.2017

Reissukuulumisia!

Huh! Terkkuja viikon blogilomaltani, joka jälleen syntyi vahingossa. Ensin en enää ehtinyt postaamaan lainkaan ennen reissuun lähtöä ja nyt jälkeen olen keräillyt pari iltaa itseäni. Reissu oli hieno ja mieleenpainuva, mutta todella raskas kaikkine bussimatkoineen ja keliolosuhteineen.


Olimme tosiaan Jurmalassa matkalla ihan vain matkatoimiston "pakettimatkalla". Matkustimme ensin kolme tuntia (pysähdyksen kera) tilausajolla Helsinkiin, siitä laivalla Tallinnaan ja taas bussilla kohti Jurmalaa. Viimeinen bussirykäys oli sen 6-7 tuntia yhdellä pysähdyksellä, joten voitte kuvitella. Lapsi meni reissulla kyllä todella hienosti ja kiukutteli vain sen verran mitä nyt 4 -vuotiaat yleensä. Iso kiitos hänelle suht helpon matkan järjestämisestä.

Yövyimme Jurmala SPAssa 3 yötä hyvin mielin. Päivien ohjelmaamme kuului Flowparkin tyylinen kiipeilypuisto, hotellin kylpylä, rannalla hengailu, pieni tiedepuisto ja muu yleinen palloilu. Käytiin me Tonin kanssa jopa kaksin kaljalla illalla, kun lapsi meni naapurihuoneeseen yökyläilemään mummun kanssa. Kolmen yön jälkeen reissasimme taas bussilla ja laivalla takaisin, huhuh.


Jurmala, tai kuten lapsi sanoo Julmala, oli oikein mukava ja idyllinen pieni kylä. Oli paljon kauniita rakennuksia ja paljon keskenjääneitä tai sortuneita rakennuksia. Ravintolat eivät ehkä olleet kovin oivallisia kasvissyöjälle sekä asiakaspalvelu oli paikoitellen ehkä jopa töykeämpää kuin Suomessa. Ihmeellistä, en uskonut sen olevan mahdollista. Luin tällaista kyllä jo ennen reissuamme, mutta vasta kun sen kohtasi, ymmärsin, että miten paljon se voikaan vaikuttaa omaan tunnelmaan. Tai ehkä olen vain herkkis. Selvisin kuitenkin tästä kaikesta ja yritin jatkuvasti hymyillä vain leveämmin asiakaspalvelijoille. Toisten kanssa auttoi, toisten ei..


Eniten nautimme pitkästä hiekkarannasta, vaikka meri oli vielä hyytävää ja vettä ropisi usein. Ihanaa oli kuitenkin se, että siitä huolimatta oli lämmintä ja jopa trooppisen tuntuista, kun koko ajan oli ilmoilla pieni uhka ukkosesta. Hienoja myrskyjä emme päässeet kuitenkaan näkemään. Myös tuo kiipeilypuisto (Tarzan oli ehkä sen nimi?) oli huikea paikka! Olen kerran käynyt Tampereella vastaavassa, mutta tuo oli paljon hurjempi. Ehkä pientä jännitystä toi melko pikainen ohjeistus sekä kypärän puuttuminen... Hehe.. Mutta oli tosiaan sen verran rankka paikka, että itse sitten lopulta luovutin viimeisen radan kohdalla, enkä kiivennyt sinne lainkaan. Jos Jurmalaan menee, niin suosittelen kyllä sitä puistoa! Siellä oli myös lapsille paljon ihan ilmaisia kiipeilytelineitä, mutta myös oma valjasrata 3-6 -vuotiaille, mikä oli supersiisti juttu meidän lapsukaiselle. Toki häntä hieman harmitti, kun ei päässyt meidän kanssa sinne korkeammalle kiipeilemään..

Tämä oli nyt ensimmäinen ulkomaanmatka meille koko perheellä ja kyllä tämä ehkä vähän herätteli kuollutta matkaintoani, mutta katsellaan josko se Ruotsin matka telttaillen vähän helpottaisi. Sitä odotellessa! Ostettiin telttakin jo. Jee!

26.6.2017

YLLÄTYSMATKA

Olen muistaakseni aiemminkin puhunut täällä hävinneestä matkailuvietistäni lapsen synnyttyä, joka kuitenkin hieman nosti päätään viime kesän Ruotsin reissun aikana. Ihan niin paljon, että tällä kertaa aiomme mennä vähän isommin ja pidemmin Ruotsiin. Kuitenkin nyt on tapahtunut jotain  muutakin mullistavaa tällä rintamalla, nimittäin yllätysmatka. Heti kun tämä tuli puheeksi äitini ja siskojeni kanssa, niin päätin olla YOLO (vaikka uskon kyllä muihin juttuihin kuin yhteen elämään) ja hypätä matkaan, vaikka jänskätti. Siitä sitten tuumasta toimeen ja passeja hakemaan, ne onneksi tulivat jo.

Homman nimi nimittäin on sellainen, että ylihuomenna suuntaamme kuuden hengen porukalla nokkamme kohti Latviaa ja Jormalaa.. eiku Jurmalaa ja 30 km pitkää biitsiä. Homma vaikutti oikein houkuttelevalta sitä varatessamme, mutta nyt kun katson, niin toivoisin tälle meidän rantalomalla sitä, että tuo säätiedotuksissa väijyvä ukonilma pysyisi poissa. Niin tai toisaalta, olisihan sekin varmaan aika magee näky merellä! Yövymme paikallisessa SPA-hotellissa, mutta itse odotan lähinnä paikallista ruokakauppaa. Parasta ulkomaillahan on nimittäin paikalliset ruokakaupat, jotka kätkee sisäänsä ihmeellisiä asioita. On myös kiva viettää porukalla aikaa, vaikka juuri juhannuskin vieteltiin.

Yritin Facebookin ryhmistä kysellä Jurmalasta kokemuksia, mutta en saanut yhtäkään vastausta, joten luottaminen oli omiin googlauksen tuloksiin! Nyt olisin myös erittäin kiinnostunut kuulemaan, jos siellä lukijoissa sattuu olemaan yksikään Jurmalassa käynyt tai joku joka on Jurmalasta joskus kuullut. Kertokaa kaikki tietonne!

Itse olen aiemmin käynyt vain vieressä Riikassa, mutta tunnelmat eivät olleet silloin oikein lapsiperheille sopivia, hehe... Pistetään nyt pari matkakuvaakin sieltä..

22.6.2017

Blogin ensimmäinen postaus ikinä

Päästän tämän heti alkuun: HUHHHHH!!

Nyt voidaan jatkaa. Te kaikki ette varmaankaan ole seuranneet minun koko blogitaivaltani täällä ja haluankin tulla nyt kertomaan, että tämän blogin vuosipäivä on tänään. Ihan sattumalta mietin, että lapseni täyttää huomenna neljä ja eikös se jossain näillä tienoilla ollut se bloginkin vuosipäivä... Kappas, sehän on nyt. No, paljon onnea blogi ja paljon onnea Paprikan parantunut kirjoitustaito. Siis ihan tosissani olin tuon kirjoitustaidon kohdalla! Ei ole enää niin paljon pilkkuvirheitä ja muita turhuuksia ja tekstiäkin on ehkä vähän helpompaa jäsennellä. Sanoisin, että tämä kirjoitustaitoni on pelastanut monissa koulutehtävissä ja hoitovapaankin ajan älykkyyteni pysyi blogin ansiosta myös jollakin tasolla, kun tuli kirjoiteltua.

Olen kuitenkin piilotellut vanhoja tekstejäni, vaikka jossain joskus sanottiin että true bloggaajat ei saa niin tehdä, mutta en olekaan onneksi true. Tämän kunniaksi ajattelin julkaista nyt tähän alle ihan ensimmäisen blogipostaukseni tänne ikinä. Joudun kyllä sensuroimaan pari kuvaa pois, koska niissä on ihmisiä, jotka eivät varmaan tahdo tuhansien ihmisten pällisteltäväksi tänne. Kyllä, minun oli pakko mainita nämä tuhannet ihmiset, jotka kuukausittain käyvät blogissa, koska minulle se on huikeaa ja ehkä jopa pelottavaa, kun pidemmin ajattelee. Kuitenkin teitä on monta tärkeää ihmistä siellä, jotka olette olleet paljon elämässäni mukana, kiitos siitä. Nyt se postaus. Aa joo, hyvää juhannusta myös ja ihanaa syntymäpäivää huomenna rakkaalle tyttärelleni.

_____________________________________________________________


Olkoon tämä aloitus uudelle blogille. Olen siis kirjoittanut toistakin, mutta sielä oli niin paljon kaikkia vanhoja juttuja, joita en välttämättä halua enää pitää esillä.

Nyt on juhannus ja mie makaan kotona aloittaen uutta blogia. Ihan hyvä valinta (aion kyllä lähtee ihan just juhannusjuhliin)!

Jos pari faktaa miusta:
- Olen käynyt kerran Intiassa
- Olen lukenut kahta ammattitutkintoa (valmistunut toiseen, toisesta en aio)
- Olen myöhästynyt kolme kertaa meidän uudelta bussipysäkiltä bussista
- Olen seurustellut pian neljä vuotta
- Olen ottanut viiteen eripaikkaan tatskoi/lävistyksii
- Kuutonen on miun onnennumero (tosin se ei toimi)
- Olen ollut seitsemän päivää Kreikassa
- Lasken kahdeksan henkilöä perheeseeni, jos Tonia ei lasketa (se on toinen perhe, ei lapsuuden)
- Yhdeksän vuotta sitten menin yläasteelle
- En päässyt lapsena kymppileirille vaikka halusin, koska halusin sinne vuoden liian aikaisin
- Miula on ollut elämäni aikana ainakin yksitoista lemmikkieläintä (tasan 11, jos oikein muistan)
- Olen muuttanut elämäni aikana ainakin kaksitoista kertaa
- Oon käynyt kolmessatoista maassa, niin että muistan sen: (Ruotsi, Suomi, Tanska, Norja, Saksa, Intia, Kreikka, Italia, Mauritius, Liettua, Latvia, Viro, Espanja)
- Neljäntoista vanhana poltin jo tupakkaa
- Viidellätoista erilaisella autolla olen ajanut 
- Kuusitoista on oikeasti miun lempiluku, joten tähän on hyvä lopettaa

Ja vielä parit kuvat, jotta tiedätte miltä asiat näyttää:

Toni näytti tältä viime tiistaina Heurekassa!

 Ja mie näytin tältä viikko sitten

Ja ahh, ihana uusi alku, täältä tullaan!

19.6.2017

6 parasta asiaa kesästä (tähän mennessä)

En tiedä välittyykö tänne blogiin saakka, mutta en aina ole mikään kaikista optimistisin ja positiivisin ihminen (tai näin minulle väitetään usein ja uskon siihen jo itsekin), mutta nyt ajattelin koetella pessimistisyyteni rajoja ja kertoa mitä kaikkea ihanaa tänä kesänä on jo ollut ja mistä olen erityisesti nauttinut.

Lomailusta. No siis tässä kesäopintoja teen...... "vähän" huonolla menestyksellä. Olen lähinnä keskittynyt muihin asioihin, joita aion mainita tässä postauksessa.

Auringosta! En muista, että viime kesänä olisi paistanut yhtään näin paljon aurinko, kun nyt (tässä kohtaa hakkaan puuta epätoivoisesti ja heitän suolaa selkäni taakse kilokaupalla tai mitä näitä nyt on). Viime kesä meni liian nopeasti, oli ankea, enkä nauttinut hetkestä. Nyt olen vain nauttinut auringosta, ihana kesä!


Uimarannoista, sillä vaikka kesä tuli aika myöhään, niin jo olen minäkin talviturkin heivannut ja lapsi on uinut jo monesti. Itse olen lähinnä nautiskellut uimarantojen mahdollisuuksista pikatreeneihin käsilläseisonnan parissa, kivaa.

Ulkotreeneistä. Aiemmin olen vähän nolostellut tätä hommaa, enkä vieläkään kehtaa mitään kyykätä tuossa kotipihassa, mutta jo lähtee akrobatiatreenit, voin kertoa, jeeee.

Vastuuntunnottomuudesta..... Olen syönyt mitä sattuu, olen nukkunut miten sattuu, olen käyttänyt rahaa miten sattuu ja opiskellut miten sattuu. Tuntuu ihanalta, että kukaan ei kaipaa, haha.


Perheajasta. On ollut niin ihanaa, kun on riittänyt tarpeeksi aikaa perheelle ja ei olla menty Tonin kanssa ihan koko aikaa ristiin, vaan ollaan nähty toisiamme ja on ollut aikaa myös viettää yhteistä aikaa, johon ei aina arjessa rahkeet riitä. Parasta.

..Sellaisia asioita olen havainnut tässä parin viikon kuluessa! Kesä on tosiaan NYT, joten aion viettää ulkona mahdollisimman paljon aikaa ja vain nauttia. Toki opinnäytetyötä kirjoittelen sitten jossakin välissä, mutta sen aika ei ole nyt (vaan paniikissa kaks päivää ennen palautusta). Mahtavaa kesää myös teille!

..Kuvat on Instagramistani (peikkopaprika), sitä päivittelen kun muistan, muita kuvia en näköjään muista enää ottakaan, hupsista!

15.6.2017

Kuinka monta huvipuistoa kesälle?

Me ollaan kovia huvipuistoilijoita tai sisäleikkipuistoilijoita tai mitä näitä nyt on. Puuhamaa on kiva, Superpark on kiva, HopLop on kiva (hiljaiseen aikaan) ja kaikki muukin, missä vaan pääsee hyppimään ja pomppimaan. Nyt kuitenkin keskitän tämän tekstin kesään, koska NYT ON KESÄ!


Silloin kun itse olin lapsi, niin meidän perheellä oli tapana käydä kerran-kaks kesässä Särkänniemessä, Tampereella kun asuttiin. Toki vähän isompana sain sitten kausikortin aina mummolta lahjaksi ja kävin vain hengailemassa siellä, mutta noin niin kun sitä ennen. Aaa joo ja puuhamaassakin käytiin kerran kesässä, koska sieltä löytyi tekemistä niin laajasti, kun minulla ja siskollani ikäeroa on yli kymmenen vuotta.

Se, mitä aloin pohtimaan, oli, että kuinkahan paljon sellainen suomalainen keskivertoperhe käy huvipuistoissa/muissa vastaavissa per kesä? Tähän havahduin siinä vaiheessa, kun löysin itseni googlailemasta Ruotsin huvipuistoja, jos vielä sellaisen änkisin reissuumme. Inhoaako vanhemmat yleensä huvipuistoja ja muita paikkoja, jotka kuhisee lapsia ja esiteini-ikäisiä, jotka haluavat vaan pitää hullun hauskaa? Itsekään en toki välitä kummemmin ruuhkaisista hetkistä näissä paikoissa ja olen jatkuvassa valmiudessa ojentamaan sekä omaani että muiden lapsia, mutta kyllä minä niihin tahdon mennä. (Ja siis kyllähän me talvisinkin käydään kaikki sisäleikkipuistot...)


Tänä kesänä meillä on takana yksi epäonnistunut Puuhamaaretki, josta tulikin matka Vantaalle Superparkkiin, koska sääolosuhteet. Oli ihan huippureissu, sain hyvän neljän tunnin treenin itsekin! Tulossa on vielä Kolmården (no tämä ei kyllä varsinaisesti ole mikään huvipuisto, mutta kohde kuin kohde), ehkä se Puuhamaa uusiksi, uusi HopLop olisi kiva testailla vaikkapa jonain sadepäivänä, Astrid Lindgrens Värld, ehkä Powerpark tai sitten Särkänniemi, Lintsin ilmaislaitteet houkuttais jos sillä suunnalla pyörisi ja sitten ihan aikuisten kanssa olisi kiva käydä Flowparkissa ja myös testailemassa Trampolin park.. Onhan näitä kohteita tosiaan. Nyt on helppo mennä, kun on yksi lapsi, joka aika moneen pääsee vielä ilmaiseksi tai ainakin halvemmalla, mutta olenko liian ahne? Riittääkö perheelle oikeasti yksi-kaksi kohdetta kesässä vai ravataanko näissä oikeasti tätä tahtia nykyisin? Olenko vain lama-ajan lapsi, joka on vasta päässyt nauttimaan tästä yltäkylläisyydestä?

Kuvien meiningit viime kesää..

Mikä on sopiva määrä kohteita kesälle? Missä te hurvittelette kesäisin? Paljastakaa suosikkikohteet!

8.6.2017

Blogimatkalla Lohjalla 2/2

Visit South Coast Finlandin tarjoama blogipäivä jatkui tosiaan lounaan kera, jonka pääsimme nauttimaan Espanjalaisessa hengessä Martinpihalle, jossa oli aivan ihanat puitteet. Erityisesti ihailin paikan vanhoja suomalaisia rakennuksia sekä pienissä putiikeissa myytäviä espanjalaisia tavaroita. Keraamiset astiat olivat mielestäni erityisen herttaisia, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa pitää kukkaronnyörini tiukalla, kun muistelin täysiä astiakaappejamme. Ruoat minulla jäi vähän kuvaamatta, mutta maistelin bataattikeittoa, joka oli oikein maukas. 


Espanjasta palailimme turvallisesti Suomen luontoon katselemaan Paavolan tammea, josta on tullut nähtävyys, kun sitä on tituleerattu Suomen kauneimmaksi puuksi. Se todella oli vaikuttava, mutta myöskin aidattu nykyisin, joka on kyllä puun kannalta hyvä, mutta ehkä se vähän huokuu myös sitä, että meikähippi voi mennä halailemaan jotakin muuta tammea ihan hyvin, niin annetaan tämän kauniin yksilön kasvaa vielä itsekseen rauhassa. Tai tiedättekö, on muutkin puut tosi kauniita. Tuo on vain tosi iso. Ympärillä oli näkyvissä se, että siellä on paljon jengi talsinut ja jotenkin hienoa, että ihmisiä kiinnostaa luonto, mutta niin.. Vähän kaksipiippuinen juttu. No, kaunis se oli kuitenkin!


Tammen jälkeen oli vuorossa päivän viimeinen kohde, eli Kaarteen sotamuseo, joka on siis ihan tosiaan yhden pariskunnan omistama yksityinen museo. Ensinäkin, varmaan arvaattekin, jotka luette blogiani enemmänkin, että sotamuseo ei ihan varsinaisesti ole minulle mikään sellainen ykköskohde, että tuonne minä tahdon, mutta ajattelin mennä aivan ennakkoluulottomasti paikalle. Mitä nyt vähän mietin, että millainen sotahullu haluaa perustaa sotamuseon, camoon. Haha. Paikan päällä oli kuitenkin tosi mukava pariskunta, joka esitteli meille paikka, joka ihan oikeesti jopa minusta oli todella vaikuttava. Asetelmat museon sisällä oli todella todentuntuisia ja ihan mieletön fiilis koko paikassa. Kaiken kruunasi pommisuojasimulaattori, jossa ihan melkein jo itketti, kun pystyi samaistumaan fiiliksiin niin kovasti. En voi vieläkään uskoa, että paikka oli niin kiinnostava, vaikka oma henkilökohtainen kiinnostukseni Suomen sotahistoriaan on ollut täysi nolla. Kaarteen sotamuseo on tosiaan yksityinen, joten se on auki vain ryhmille normaalisti, mutta kesällä on tulossa kaksi yleisöpäivää, jos olet hoodeilla, niin mene ihmeessä käymään. Nämä päivät ovat 10.6 ja 5.8 klo 14 alkaen. Lisäksi vaimolla on yläkerrassa oma, valoisa mosaiikki-ateljee, joka oli myös kerrassaan hurmaava. Alin kuva on hänen työstään, joka oli näkemistäni ehdottomasti suosikkini. 


Eli sellaista päivää pääsin viettelemään. Oli ihan mahtavaa ja siistiä, että pääsee tällä tavoilla laajentamaan omaa ajatteluaan, kun kohteet eivät olisi muutoin olleet varmaan sellaisia, joihin olisin koskaan eksynyt, mutta nyt kun tarkemmin mietin, niin nämä oli niin ihania, uniikkeja, kohteita. Ehkä tämä saa jatkossa minut suostumaan myös puolisoni ehdottamiin matkakohteisiin, jotka ei ehkä heti inspiroi tätä skeptikkoa, hehe.