16.10.2017

Lisää liekkiä bloggaamiseen vai ei?

Koska en saa kirjoittamista koskaan aloitettua, kokeilen nyt tällaista "ajatusvirtaa". Kuulumispostaukseksi tämäkin varmaan taas menee, mutta nyt on maailman pisin kirjoituskatko päässäni. Kun olin enemmän kotosalla ja vähemmän työ- ja kouluelämässä, niin saatoin päivisin pohdiskella postausaiheita ja hahmotella postauksia  mielessäni. "Työstin" myös postauksia useana iltana, ennen kuin julkaisin nyt.


Olemme ilmeisesti saavuttaneet sellaisen elämänvaiheen, kun kuulumispostauksia tulee enemmän kuin jollakin teemalla toteutettuja, suunniteltuja juttuja. Anteeksi siitä, tahtoisin olla kova suunnittelija ja koota tästä blogista pientä ajatusteni ja elämäni kollaasia. Ehkä minunkin pitää hyväksyä se, että tätä elämäni nyt on. Maksimissaan kaksi postausta viikossa, listoja ja kuulumisia.


En haluaisi olla se, joka tulee tätä niin kovasti vinkumaan tänne blogin puolelle, mutta se on totuus. Tuntuu, että moni seuraamani bloggaaja (siis aiemmin seuraamani, nyt ei ole aikaa) lopettaa bloggaamisen ja mietin usein, että olenko seuraava. Varsinkin, kun alkaa olla valmistuminen lähellä, niin mietin, millaisena tämä blogi näyttäytyy työelämässä. Kinkkisiä juttuja, joita olen pohdiskellut oikeastaan koko opintojeni ajan, mutta koska jouluna valmistun, niin tässä ollaan kai melko lähellä päätösten hetkiä, kun niitä olisi tehtävä. Enkä minä hitto vie osaa päästää täältä irtikään, vaikka tavallaan tiedostan, että se olisi monella tavalla helpompaa.


Ja nyt huomasin, että ei tämä nyt varsinaisesti mitään kuulumisia edustava vaan kamalaa identiteettikriisiä, haha. Ei tarvitse kuitenkaan huolestua tämän postauksen myötä, että minusta ei vielä ensi kerralla (ja sitä seuraavalla) kuuluisi, ilmoitan kyllä, jos aion lopettaa. Kunhan nyt arvon. Olkoon tämä tällainen ennakkovaroitus, että tälläinen mahdollisuus on vahvasti läsnä, jos en löydä taas kipinää...liekkiä tähän hommaan.

11.10.2017

Elämyksiä mökillä!

Minulla oli oikeasti viime torstaille postasin VALMIINA, mutta unohdin julkaista sen kokonaan. Tosi ärsyttävää. Ja postaus oli sen verran ajankohtainen, koskien mennyttä viikonloppua, että en enää jälkeenpäin sitä voinut julkaista. Harmitti ihan hulluna, kun sen huomasin nuotion äärellä.

Meillä oli viime viikonloppuna tosiaan vuokramökki. Vietimme ensin vähän perheaikaa, kun vuokrasimme mökin jo torstaista sunnuntaihin, vaikka alkuperäinen ajatus oli vain viettää perjantaista sunnuntaihin parisuhdeaikaa. Tämä osoittautui hemmetin hyväksi ideaksi, sillä kaiken opiskelun ja Tonin töiden vuoksi ei meillä sellaistakaan liiaksi ole ollut. Nyt sitten vietimme ihanan yön ja päivän perheenä. Lapsi sai valvoa todella pitkään, kun grillailtiin kodassa ja hengailtiin.


Perjantaina veimme sitten lapsen hoitoon ja suuntasimme itse kohti Helsinkiä katselemaan Cirque Du Soleilin Varekaita. Tämmösestä sirkusillasta onkin tullut jo ihan perinne meille ja nyt oli jo kolmas kerta. Tykkäsin esityksestä jälleen, vaikka mielestäni Alegriaa voittanutta ei vielä ole tullut nähtyä. Näiden kahden lisäksi olemme käyneet katsomassa siis Quidamin. Esityksen jälkeen ajoimme vielä yöllä vajaan parin tunnin matkan mökille saunomaan ja viettämään aikaa. Samaa jatkettiin sitten vielä lauantaina. Sanomattakin on varmaan selvää, että viikonloppu oli ihan huippu ja olisin viihtynyt tuon rakkaan (tai vaikka molempien niiden) kanssa vaikka viikon! 


Me otetaan aivan liian harvoin tällaista aikaa vain meille ja vaikka mökin hintaa kirpaisi (hajoavan auton rinnalla), niin jäi tästä viikonlopusta sellainen onni ja muisto, että sitä ei voi rahassa mitata. Plus oikeasti meidän vuokramökki oli ihan paras ja hintalaatu -suhteeltaan todella ok. Pitäisi muistaa useammin sijoittaa johonkin tällaiseen. Kiitos myös lapsen hoidosta Tonin vanhemmille superpaljon!


Muistakaa tekin rakkaat lukijat, että otatte välillä sitä aikaa sen tärkeimmän (tai edes niiden tärkeimpien) kanssa ilman ylimääräisiä virikkeitä tai "pitäisi tehdä" -juttuja. Ajattelin tämän ihan tähän näpyttää, koska tiedän, välillä se unohtuu.

Nyt kuitenkin mekin olemme hitaasti palanneet takaisin arkeen ja tämäkin tuntuu ihan hauskalta. Sitten joskus taas nautitaan vapaasta.

3.10.2017

Mustelmilla

Olen ehkä tuonut julki tänne bloginkin puolelle toisinaan sen faktan, että minun on vaikea saattaa asioita loppuun. Etenkin sellaisia, joiden vuoksi tarvitsisi opetella jotakin uutta. Tai sanotaan niin, että mystiset ovat aikaansaamisen tieni, sillä sitten toisinaan naps vain saan motivaation jostakin ja saatan nämä asiat vaikka väkisin loppuun. 

No. Muutimme tähän asuntoon kesän alussa kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien olen yrittänyt saada jotakin aikaiseksi vihjailemalla kaikille kädentaitoisille ja maskuliinisille läheisilleni tuloksetta. Sitten ystäväni kysyi tankotanssitankoani lainaan ja inspiroiduin: Kuinka minä tykkäisin liikkua kotona ja sitten muistin miten. Ja nyt vihdoin menin naapuriin, lainasin poran (kiitos, palautan sen huomenna) ja pakotin puolisoni porailuhommiin (kiitos) ja TADAA! Kolmen pitkän vuoden jälkeen olen jälleen ihan hiton mustelmilla ja fyysisesti uuvuksissa:



..En myöskään pysty tarttumaan mihinkään kahden illan roikkumisen jälkeen, kun kämmenet on niin kovilla. Tänään on pakko pitää taukoa, mutta huomenna voisi jo palata asiaan! Ihana ilmarenkaani <3

(Ja ennen kuin joku huolestuu, niin sain rautakaupasta neuvoja tämän kiinnitykseen, sen pitäisi kantaa monta sataa kiloa. Toivottavasti.)

27.9.2017

It's all about me

Ehkä historian ensimmäinen englanninkielinen otsikko täällä näin, että tättärää vaan sen kunniaksi. Olen jotenkin todella vallattomalla tuulella, kun olen niin väsynyt yöllisten yskimishetkien vuoksi (voi luoja miten sitä joskus jaksoi vauvavuoden, huh hei!). Lisäksi olen tehnyt koulujuttuja työpäivien päätteeksi ja muutenkin ahkeroinut (nyt kunnon taputus itseä olalle). No mutta takaisin otsikkoon: Nyt ajattelin pitkästä aikaa kertoa itsestäni perusasioita, jos siellä toisella puolella on uudempia lukijoita tai josko vanhatkaan eivät ole päässeet kaikista perusjutuista kärryille, niin otetaanpas tässä sitten tämmöinen pikakelaus elämääni!
  • Oikea nimeni on Paprika. Olen vaihtanut sen täysi-ikäistyttyäni, siitä pidempi stoori löytyy täältä.
  • Olen 26 -vuotias ja tuntuu, että aika 18 -vuotiaasta tähän meni vain hujauksessa, joten kauhistuttaa ajatella kuinka lähellä se seuraava pyöreä vilkkuu (apua, muistan kun minun äitini täytti 30!!!).
  • Olen kirjoittanut tätä blogia noin viisi vuotta. Olen vain piilottanut vähän vanhemmat postaukset, koska en vain voi elää niiden kanssa. Koen kehittyneeni kirjoittajana aika hitosti. Plus tarkistan nykyään tekstini jälkeenpäin...
  • Opiskelen ammattikorkeakoulussa ja minun pitäisi valmistua joulukuussa. Aika tiukalta näyttää, mutta en kyllä kestä epäonnistumista.
  • Olen muutenkin melko kilpailuhenkinen aina vahingossa, tosin tämän olen pystynyt myöntämään itselleni vasta aikuisiällä. Juu ja koen olevani "aikuisikänen". Tämä tunne on tullut vasta lähiaikoina, kun lapseni kirjoittaa oman nimensä.
  • Perheeseeni kuuluu avopuolisoni Toni (juu ei olla naimisissa), tyttäreni Aisla 4 -vuotta ja meidän melko tuoreet (joulun jälkeen tulleet) gerbiilit Lehmä ja Possu.
  • Harrastan erilaisia akrobatialajeja ja mielelläni käyn ihan tunneilla, mutta koska en ole osannut tehdä päätöksiä jumppapaikan suhteen, niin nyt olen temppuillut vain kotosalla. Sekin on ihan kivaa, mutta koska kilpailuhenkisyys, niin tunneilla pystyy aina ylittämään itsensä.
  • Omistan melko sarkastisen ja mustan huumorintajun. Ei siitä sen enempää.
  • Innostun usein asioista ja sitten tilanteet ikäänkuin lopahtaa. Tällä hetkellä neulon villasukkia paljon. Katsotaan kuinka käy.
  • Olen kasvissyöjä. En kuitenkaan vegaani, vaikka heti huutelin (ha ha ha.....). Syön kananmunaa ja maitotaloustuotteita. Niin juu ja siis samoilla mennään koko perhe.

Siinä kaikki mitä tähän haluan nyt kertoa. Lisäksi voisin sanoa, että seuratkaa toki täällä Bloggerissa tai tilatkaa tuosta oikealta sähköpostiin ilmoitus uusista postauksista! Muistakaa seurata myös muualla sosiaalisessa mediassa. Snapchatista löydyn nimellä peikkopaprika, kuten myös Instagramista. Blogin Facebook -sivut löydät täältä. Sinne linkitän aina uudet postaukset. Tervetuloa seuraamaan, jos olet löytänyt tänne vastikää ja kiitos teille muille, jotka jaksatte olla mukana matkassa <3 Ihanaa loppuviikkoa teille!

24.9.2017

En olekaan ihan tyhmä

Koen olevani jotenkin niin jännittävässä elämäntilanteessa, että en saa itsestäni mitään tekstiä ulos. Tai tiedättekö, kun ei yhtään tiedä minne on menossa. Olen valmistumassa alle puolen vuoden sisään ammattikorkeakoulusta, jonne en aikonut koskaan edes mennä. 

Muistan kun pääsin ysiluokalta ja hain Pieksämäelle opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja jännitin, että mahdanko edes päästä luokaltani. En ollut koskaan kovin hyvä peruskoulussa ja varsinkin yläasteella jäin jälkeen, kun lintsasin jatkuvasti ysiluokalla. Onneksi nykyään on olemassa Wilmat ja kumppanit, kun oma lapsi aloittaa koulutaipaleen, niin olen kyllä tarkkana kuin porkkana (tai Paprika, hehehehhe). No mutta siis. Silloin ysiluokkalaisena, eli juuri 15 vuotta täyttäneenä (kun menin vuotta aiemmin kouluun), olin vakuuttunut, että en pääsisi jatko-opiskelemaan. Olin vakuuttunut omasta surkeudestani ja väliin putoamisesta, joten olin täyttänyt jo paperin kymppiluokkaa varten ja julistanut ystävilleni, että olen jäämässä Tampereelle, koska tuskin sinne kouluun edes pääsen ja vaikka pääsisin, niin en varmaan lähde. No pääsin kuitenkin ja sinnehän sitten lähdettiin.

Ammattiopistolla olo olikin sitten vähän haastavaa, koska noh, vapaus. Kyllä te tiedätte, uskon. Opinnot ei tässä koulussa oikein edistyneet, kun en ollut valmis saamaan mitään kirjallista aikaiseksi saati lukemaan vaadittavia kirjoja. Olin myös todella herkkä saamalleni palautteelle ja koin olevani tyhmä. Sitten koulu jäikin kesken yhden äidinkielen kirjan vuoksi, eli oman saamattomuuden ja opettajan epäymmärtäväisyyden. Lähdin tästä koulusta sitten "ovet paukkuen" ja hyvin äkkipikaisesti. Olin silloin täyttämässä pian 17. Luojan kiitos minulla on nykyään jokin kontrolli käyttäytymiseeni, heh.

Puoli vuotta välttelin taidokkaasti vastuuta, kunnes päätin palata opiskelujen pariin (niin tai siis heti seuraavassa yhteishaussa lopettamisen jälkeen). Hain opiskelemaan esinesuunnittelun ja -valmistuksen artesaaniksi, mutta siltikin jotenkin päädyin samaan kouluun jatkamaan niitä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan opintojani. Kuitenkin vain korkeintaan pariksi kuukaudeksi, jonka jälkeen sain puhuttua itseni sinne artesaanilinjalle. Se olikin oikein antoisa vuosi. Sain askarella sieluni kyllyydestä ja siis tässä koulussa me Toninkin kanssa tavattiin heti kättelyssä. Ikäväkseni minusta ei ollut tullut kovin tunnollista vielä 17 -vuotiaanakaan ja opinnot eivät edistyneet, koska en saanut kädentaitojani saatettua loppuun saakka koskaan ja mollasin vain itseäni kun en saa mitään aikaiseksi (ja voi hitsi, joku vuosi artesaanina olisi nykyään ihan unelma, askartelisin päivin ja öin!!). Päädyin TAAS opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi.

En oikein tiedä missä välissä se tapahtui, mutta jossain kohtaa otin itseäni niskasta kiinni, kasvoin vähän kypsemmäksi ja aloin pätemään koulussa. Ennen aina luulin olevani kaikista surkein ja onnettomin, joka ei koskaan tajua mistään mitään. Se oli ehkä eräs opettaja, jolta sain hyvää palautetta hankalista tehtävistä tai joku muu kannustus, mutta aloin saamaan todella hyviä numeroita ja lopulta päättötodistuksen numeroni olivatkin oikein mainioita. Sain myös opinnäytetyöstä täydet pisteet. Tammikuussa 2012, heti valmistumisen jälkeen, sain ensimmäisen työpaikkani, jossa työskentelin puolen vuoden ajan.

En kuollaksenikaan muista, mistä oikein sain idean edes hakea ammattikorkeakouluun, mutta koska identiteettini oli aina ollut aika tyhmä, niin en todellakaan ajatellut, että paikkani olisi korkeakoulussa. Sinne kuitenkin päädyin. Vähän saman kaavan mukaan, kuin ysiluokkalainen minä, olin jo tehnyt varasuunnitelmat, koska meidän linjalle oli kuulemma vaikeaa päästä. Itseasiassa minulla oli jo työpaikka syksylle, mutta pääsinkin kouluun ja sinne menin. Todellisuudessa vielä työtä hakiessa ajattelin, että menen mieluummin töihin. Olin kuitenkin niin ylpeä sisäänpääsystäni, että menin opiskelemaan. Tiesin, että moni joutui hakemaan useamman kerran, kun ei päässyt sisään. 

Ammattikorkeakoulun ensimmäisenä vuonna sain todeta taas, että onpas vaikeaa suoriutua kaikesta vaaditusta, enkä saanutkaan kaikkia tehtäviä ensimmäisenä vuonna saatettua loppuun ja olin aivan uupunut, kun jäin äitiyslomalle toukokuussa 2013. Äitiys teki kuitenkin jotain ihmeitä minussa, sillä hoitovapaalta palattuani opintoihin, ei minulla ole jäänyt mitään rästiin (vaikka olen tehnyt myös töitä opintojen ohella). Olen saanut kaiken tehtyä ja vielä ne ensimmäisenkin vuoden rästit, enkä edes kaikista huonoimmilla arvosanoilla. En ole vielä huokaissut, enkä täysin varma siitä, että tulen valmistumaan joulukuussa 2017, mutta yritän kovasti. Nyt jo tulee sellainen olo, että voin hieman höllätä ja numeroilla ei ole väliä (vaikka aina se kolahtaa, kun keskiarvo laskee, minusta on tullut kilpailuhenkinen), kunhan menee läpi. Olin myös pari viikkoa sitten työhaastattelussa, jossa olin kuulemma varasijalla saamassa työn monen muun joukosta. En saanut työtä, mutta hitsi miten ylpeä olen saavutuksestani haastattelun osalta silti.

Sellainen tarinointi. Koin suurta tarvetta ylpeillä elämäni saavutuksilla opintojeni suhteen. Koen tästä suurta ylpeyttä, oikeasti. Josko myös pian se tyhmäksi identifioituminen loppuisi, sillä kyllä niin vain se peruskoulu edelleen minua määrittää, mikä on supertyperää. Kunpa nykyään peruskoulu olisi kannustavampi ja ottaisi paremmin huomioon erilaisia oppimistyylejä.

Kuva: Raisa Taurinka
Millaisia opiskelijoita te lukijat olette? Oletteko löytäneet heti oman alanne ja mitä tutkintoja teiltä löytyy? Jaksatteko päntätä ja saatteko kirjalliset työt loppuun? Määrittääkö ala-asteen opiskelijaidentiteetti teitä edelleen vai oletteko päässeet siitä eroon?

21.9.2017

Minulla oli kesälle 12 toivetta... Miten meni?

Sen lisäksi, että syyskuuni on ollut ERITTÄIN epäaktiivinen täällä, huomasin, että en ole päivittänyt lainkaan kesän toivelistani toteutumista, vaikka syksy on jo pitkällä. Nyt onkin oiva aika avata vähän tätä kirjoitusblokkia tässä tämän avustetun tekstin kanssa, eli kesän toivelistani, jonka tein tuossa toukokuun lopulla hyvissä ajoin. Täältä tulee siis. Värikoodasin tämän homman niin, että vihreät on toteutuneita juttuja ja punaiset puolestaan eivät menneet ihan putkeen. Kaikki postauksen kuvat on kuvannut Raisa Taurinka.


1. Ulkoilma-akroilua! Toteutumisen onnistumiseksi en nyt rajaa tätä mitenkään, sanon vain, että paljon ja kaikki apinointi lasketaan. Lapsikin alkaa viihtyä ulkosalla omissakin leikeissään, niin siinähän vapautuu aktiiviselle äidille hyviä jumppahetkiä. 
Voisin sanoa tämän totetutuneen, vaikka toteutumisprosentti olisi voinut suurempikin olla. Monia akroapinointitreenejä oli monella nurtsilla ja muuallakin. Kuvia ja videoita näistä osasta löytyy Instagramin puolelta (peikkopaprika).

2. Valmis oppari. Hei pliis tämä jo alkukesästä, ettei menisi ihan stressaamiseksi koko homma.
Jos ei puhuta tästä mitään? Väri kertoo kaiken.

3. Meidän "yhteisöperheen" (keksin termin juuri) perheretki Puuhamaahan! Tätä on suunniteltu. Isompi auto lainaan ja meidän kuusi henkinen porukka reissuun, jee kivaa!
Puuhamaahan lähdettiin ja päädyttiin Vantaan SuperParkkiin, koska vettä tuli kuin.. Suomen kesässä yleensä.


4. Kesäretki Ruotsiin. Ostin jo laivalipun, mutta ostin myös varuiksi 5€:n peruutusturvan. Pessimisti ei pety, hehe.
Ja tämä oli paras reissu ikinä!! Tunsin ihan olevani vastuullinen perheen äiti kesälomalla!! ...Eikun hetkinen, sitähän olinkin kai. Ja hei Latviassakin käytiin!

5. Piknikkejä ja uimarantaa. Nämä voi nivoa yhteen: PALJON ULKOILUA. Toivon viettäväni sisällä mahdollisimman vähän aikaa.
No ei ollut kyllä siinä määrin, mitä minä toivoin. Toki oltiin paljon ulkona, mutta en muista olleeni kuin yhdellä piknikillä ja silloinkin syötiin noutoruokaa ja oli kylmä, heh. Ruotsissa tuli toki ulkoiltua paljon, mutta sitä en nyt laske tähän kohtaan.

6. Piknikki kera alkoholin. Toivoisin voivani viettää myös jonkin ihanan aikuisten hetken, jolloin olisi evästä ja viintä ja ihania ihmisiä <3
Rehellisesti sanottuna oloni on sellainen, että uskomatonta, jos tämä ei muka toteutunut. En vain millään muista, että näin olisi käynyt. Tuntuu kuitenkin, että aika paljon sain kesällä myös omaa aikaa kera ystävien sitten kuitenkin. En vain juuri näissä merkeissä.

7. Karkaaminen jonnekin maalle. En vielä tiedä kohdettani, mutta potentiaalisia vaihtoehtojahan on olemassa monia, mutta olisi kivaa, jos koko kesä ei ihan vain kaupungissa menisi.
Yhtä yötä kaverin luona maalla en nyt laske tähän, enkä sitä Ruotsissa reissailua. Ei me oikein käyty missään maaseudulla sillä tavalla, kuten olisin toivonut. Ehkä se on tavoite sitten ensi kesänä. Tai talvella.




8. Ystävien kanssa ajan viettäminen. Tässä talven härdellissä ei jälleen ole ollut tarpeeksi aikaa ystäville, joten tahtoisin nyt kesällä heille sellaista meiltä tarjota.
Sanotaan näin, että ihan tällä lailla perheellisesti maltillisissa määrissä pysyi tämä ystävien tapaaminen, mutta koska sitä tapahtui kuitenkin todella paljon enemmän kuin arkena, niin laskettakoon se tapahtuneeksi.

9. Ajan antaminen parisuhteelle. No, sama selitys kuin ylemmässä, hehe.
Ei nyt ehkä mitenkään treffeillä olla käyty, mutta lautapelejä on esimerkiksi tullut pelailtua lapsen nukahdettua ja muutenkin on vietetty aikaa myös yhdessä. Ruotsin reissu oli iltaisin ilman internettiä todella hyvä juttu parisuhteen näkökulmasta. Paljon hienoja hetkiä!

10. Laitan tämän listaani, vaikka en voi tähän vaikuttaa, mutta PALJON aurinkoisia päiviä. Tätä ei varmaan tarvitse selittää. Toivon vaan, että saisin kaiken energian siitä imettyä itseeni, jotta jaksaa sitten taas talven tallata.
Ei kyllä yltänyt omiin kriteereihin.




11. Sairaan hyvien 4 -vuotis juhlien viettäminen. APUA, siis jo neljä!!
Erityisen tyytyväinen olin siihen, että päätimme vuokrata toisen tilan juhlille, jolloin ei tarvinnut siivota kotona ja kaikki mahtuivat pöydän ääreen. Enempää en olekaan juhlista tännekään jakanut, mutta ihan vain koska unohdin ottaa kuvia. 

12. Asukuvien ottaminen. Kuten olemme kaikki saattaneet huomata, niin asukuvat ovat hipsineet takavasemmalle talven tullessa, joten heidän on vihdoin aika kaivautua taas esiin!
On ollut sellainen kausi, että vaatteet eivät ole tuntuneet kivoilta, joten on ne jäänyt kuvaamattakin sitten täysin.

Eipä ollut kummoinen kesän onnistuminen tämän listan perusteella, mutta kerrottakoon, että Ruotsin reissu oli koko kesän kohokohta ja pelasti paljon kylmältä ja märältä kesältä. Luulin, että kahden viikon reissailun jälkeen oltaisiin jo aneltu sänkyä ja kotia, jossa nukkua, mutta ehei, oltaisiin oltu pidempään, jos olisi vain ollut mahdollista. Oli kyllä unohtumaton reissu ja kesä noin muutenkin. Ensi kesän kuvioista ei olekaan sitten mitään tietoa, kun en tiedä olenko töissä vai missä silloin, hui.

11.9.2017

Olen ollut terveesti itsekäs, nyt olen taas täällä

Täällä olen, kaikki hyvin. Niinhän siinä sitten kävi, että arki imaisi mukanaan ja runosuoneni ei ole varsinaisesti sykkinyt tälle puolelle. Saati että olisin ottanut yhtäkään valokuvaa edes. Sen sijaan olen opetellut neulomaan vältellessäni opinnäytetyötä ja sitten kuitenkin lopulta olen pakottanut itseni senkin pariin. Voihan kirjoitteluvaikeudet. Tuntuu, että ajatus kirjoittelusta sekä tänne, että opparin puolelle tuntuu vähän haastavalta. Tänne en kuitenkaan tahdo pakottaa itseäni, koska tämähän on minun harrastus ja täten kiva juttu, eikä pakote. Pitää vaan löytää motivaatio uudelleen. 

Onneksi tämä taantumavaihe ei ole suinkaan bloggaushistoriani ensimmäisiä, joten uskon selviäväni tästäkin. Uuteen arkeen asettuminen (olen työharjoittelussa) on aina hiukan jännittävää ja kuluttavaa niin, että mieluiten käyttää sitten sen vapaa-ajan rentouttaviin asioihin ja viettää aikaa myös perheen kanssa. Totta puhuen olen tänä syksynä istunut myös tietokoneella vähemmän kuin vuosiin sekä nauttinut pitkistä yöunista menemällä ajoissa nukkumaan. Se on tehnyt mielelle hyvää näissä pimenevissä päivissä.

Tänään kävin myös yksin kävelyllä metsässä. Se oli ihan huippujuttu. Minun ei tule yleensä poistuttua yksin kotoa minnekään ilman, että on oikeasti joku meno. Nyt kun ei ole ollut itsellä jumppakortteja minnekään, niin ei olekaan sitten tullut arkena lähdettyä minnekään. Tänään sen tajusin ja lähdin sinne kävelylle, vaikka ajatus ei alkuun houkutellut. En oikein välitä kävelystä yksinäni, seurassa se menettelee. Suoritinkin lenkin omaan tyyliini eli kävelin melko pienen lenkin, mutta apinoin nojapuilla lenkkipolun varrella ja seisoskelin käsilläni puita vasten. Vielä kotipihassa heittelin parit kärrynpyörät. Ah, olipas ihanaa.

Suosittelen siis lämpimästi teille kaikille muillekin sellaista tervettä itsekkyyttä välillä: oma aika ilman sen suurempia syitä, vain itselle. Lämpimät suosittelut myös akrobatiapölöilylle sekä neulomiselle. Yksi päivä myös lauloin yksin kotona viisitoista minuuttia kun piti tehdä opparia, ah sekin oli niin voimaannuttavaa. Teini-ikäisenä lauloin paljon yksin, sitten se jäi jonnekin kun meitä olikin yhtäkkiä kaksi, kun tavattiin Tonin kanssa. Suositus siis myös sille. OOOH JA NIILLE YÖUNILLE! Mene nukkumaan!

Eipä kai minulla sitten muuta tällä kertaa. Ihan vain kuulumisia. Yritän löytää uusia tulokulmia blogiin sekä inspiroitua niin, että tällaisia saamarin taukoja ei pääsisi syntymään, mutta koska en ole robotti, en voi luvata mitään. Blogi ja te lukijat, olette kyllä mielessäni joka päivä. Kuva Ruotsin reissulta.


30.8.2017

9 vuotta rakkautta

Meillä tuli eilen seurustelua täyteen 9 vuotta. Tosin me juhlimme jo toissapäivänä, koska molemmat olimme siinä uskossa, että se oli meidän päivä, kunnes muistettiin miten on asioiden oikea laita. Tämä vuosipäivähomma on siis tärkeää meille, kuten saatte huomata, hehhe.

No ei vaan, mutta kyllähän tässä niin vähän kävi, että ensimmäiset vuodet olin verisesti loukkaantunut jos minua ei lahjoilla muistettu vuosipäivänä. Nyt voin käsisydämellä sanoa, että en tarvitse kuin sanoja. Meillä on yhteiset rahat (oli kyllä silloinkin, on ollut aina), joten sama kai se on (paisti kukat piristää aina, ne on poikkeus! Ja kulta, jos luet tätä, niin joulun ja synttärit saisit kyllä muistaa jatkossakin!!). Tänä vuonna itse en edes muistanut päivän lähestyessä, vaan Toni minua muistutti (tosin siitä väärästä päivästä, haha). En siis itsekään muistanut häntä mitenkään. Ei ainakaan tunnustanut veristä loukkantumista.

Vietimme juhlapäivää niin, että kävimme perheen kesken extempore syömässä kunnolla intialaista ruokaa ja sitten vielä Arnoldsilla donitseilla. Se oli just ihanaa ja parasta. Kyllä meillä ainakin tässä vaiheessa parisuhdetta ne romanttisimmat teot on toisen puolesta kotityön tekeminen tai silittäminen elokuvaa katsellessa. Niin ja ne kauniit sanat sekä kuuntelu. Viimeisin varmaan tärkein, jota minun ainakin pitäisi arjessa vielä hioa.

Viikonloppuna lapsikin menee yökyläilemään ja me saamme vähän aikaa. Tosin menemme ystäviä tapaamaan, mutta sekin on parasta. Ah, nyt juuri tällä hetkellä on meneillään jokin onnellisuuspuuska, kun aloin tätä elämääni tässä ajattelemaan. Kaikki on hyvin ja olen onnellinen. Vaikkakin kirjoittelen tällaista rikkonaista tekstiä, kun arki on palannut elämään ja aivot eivät enää iltaisin ole toimintakykyiset, antakaa anteeksi.

Ensi vuonna on kyllä ehkä pakko ostaa lahja. Tai ainakin muistaa päivä.....

27.8.2017

Tubettaminen

Muutamat sadat ihmiset (ainakin noin YouTuben katselukertojen mukaan) saattavat muistaa, kuinka minä kokeilin tubettamista. Vannoin itselleni, että en koskaan tule niitä videoita piilottamaan, mutta nyt ne ovat kuulkaas kaikki piilossa ja YouTube kanavani huutaa tyhjyyttään. Olen pohtinut videoiden kuvaamista ja YouTubea paljon, kun ihmiset ovat hiljaa valuneet blogimaailmasta sille puolelle ja omakin houkutus on ajoittain kova. Itsekin katselen nykyään enemmän videoita kuin luen blogeja ja noista pienistä omista videoistani, jotka olen jo piilottanut, on jäänyt minulle hauskat muistot, vaikka sitten sinne perhefilmeihin.


En ole ehkä kovin nopea oppimaan tällaisia asioita ja muistan kun bloginkin kirjoittamista aloittelin, niin kirjoitin monta vuotta ensin blogia, jota luki ehkä lähimmät ystäväni eikä kukaan muu. Sitten kun teitä lukijoita jostain ropsahteli, niin silloinkaan en vielä tajunnut verkostoitua ja sen jälkeen sitten asiat kävikin nopeasti. En koe tosin vieläkään kirjoittavani kovin suurta blogia, mutta kyllä teitä siellä ihan mukava määrä on (vaikka kommenttien vaihto on vähentynyt joistakin kulta-ajoista). Minun ei kuitenkaan tarvitse pelätä tulevani kadulla tunnistetuksi, joka on ihan siisti juttu.

Tämä onkin se seuraava kynnyskysymys, joka tulee minun ja vloggaamisen eteen. Olen ymmärtänyt, että YouTuben maailma on a) paljon fanaattisempi ja b) suurempia katselukertoja keräävä, jos hyvin käy. Tavallaan tuntuisi turhalta tehdä vlogeja ilman minkäänlaista vuorovaikutusta, mutta toisaalta ihmismassa pelottaa. Seuraisiko täältä kukaan tuben puolelle, mikäli sinne päätyisin, mietityttää myös. Olen nimittäin arponut paljon tätä asiaa ja arvon edelleen. Viimeisin vloggaamisyritykseni kun kaatui tosiaan siihen faktaan, että kaikelle ei ole aikaa. On joko vlogi tai blogi, molempia ei voi olla kun ei vain aika siihen riitä. Tuntuisi haikealta luopua tästä blogista, mutta toisaalta ajattelen, että ei tämäkään ole missään nimessä koskaan tarkoitettu ikuisesti kestäväksi enkä näe itseäni kiikkustuolissa näpyttelemässä.


Syy, miksi vloggaaminen kiinnostaa myös, on se, että olen kiinnostunut myös videokuvauksesta ja se voisikin tuoda jotain lisäkipinää vähän tähän kuvailuharrastukseen, joka niin on painunut arjessa taka-alalle. Toisaalta olen myös epävarma, että millaista sisältöä haluaisin sitten sinne kanavalleni tehdä ja olisiko se niin mielekästä kumminkaan. YouTubessa todennäköisesti haluaisin tehdä My Day -videoita, haastevideoita ja muuta sellaista "kevyttä". En näe itseäni jakelemassa mielipiteitäni koko maailmalle, heh.

Tämä on ollut asia, jota olen miettinyt pitkään, mutta en ole jotenkin saanut suollettua sitä ulos ja epäonnistumisen pelko, joka kumpuaa jostain sisältäni, on myös vahvasti läsnä. Tykkään siitä, että blogiani luetaan ja seurataan, voin sen myöntää, niin entä jos suljen tämän ja siirryn vlogien maailmaan, enkä löydäkään itselleni paikkaa sieltä? Mietin myös paljon sitä tuben fanaattisuutta ja jos sanon haluavani videoblogata, niin pelkään, että ihmiset luulee minun tavoittelevan jotakin sellaista idolinleimaa, vaikka se ei ole tarkoitukseni. En ole kiinnostunut niistä nuorista katselijoista siellä, vaan haluaisin ihan oman ikäistäni katselijakuntaa. Olisi vain ehkä hienoa vaihtaa tämä kirjoittaminen puhumiseen ja kuvien editointi videoiden muokkaamiseen. En tiedä.


No, mutta tulipas vuodatus. Tähän saa ihan vapaasti heitellä omia näkemyksiään asiasta. Seuraatteko te vlogeja tai seuraisitteko minua tuben puolella? Millaiset videot ovat mielenkiintoisia? Luetteko edelleen paljon blogeja vai onko käynyt kuten minulle eli videot tulee katseltua pyykin ripustuksen lomassa?

22.8.2017

Lapsen kanssa festareilla (Urkult 2017)

Tällaisessa syksyn sateisessa säässä on vielä kiva vähän palata meidän loppukesän lomaan ja reissutunnelmiin (oi jospa olisimme reissussa edelleen!). Meidän kesäreissulle (josta voit lukea myös täältä) sai siis inspiraationsa alunperin viime vuoden matkastamme Urkult -nimisille festareille.


Urkult on folkfestari pienessä Näsåkerin kylässä Ruotsissa. Itse kyllä kuvailisin festareita ennemmin etnofestareiksi, kuten vaikkapa Suomen Faces. Kahden vuoden kokemuksella sanoisin, että Urkultissa ihmiset ovat vastaanottavaisia, iloisia ja ystävällisiä toisilleen. Erityisesti tykkään siitä, kuinka hyvin lapset on otettu huomioon ison leikkialueen kera. Ruoka on myös erinomaista ja paikalla on myös paljon ihania käsityökojuja ja muitakin kojuja. Lisäksi hienoa on mielestäni anniskelukulttuuri, jossa sain alueen sisällä nautiskeltua ostamani oluen lapsen seurassa musiikkia kuunnellen. Ilman, että kukaan katsoi turhan pitkään tai ilman, että olisin nähnyt muitakaan liian päihtyneitä vanhempia.


Hippifestarifiiliksestä huolimatta koen myös, että kävijäkunta on kirjava. Lapsiperheitä, ikääntyviä, vammaisia, nuorisoa jne. Erityisiä hauskoja juttuja on myös pieni juna, joka kulkee alueen ja leirinnän läpi, jolle käy sekä lapset että aikuiset heittämässä läpyjä. Näkyipä junajonossa tosiaan ihan vain aikuisiakin, ilman lapsia. Iloinen vilkutus kuului myös asiaan, jos oltiin kättä pidemmällä. Toinen hieno kokemus oli Night of fire, joka viime vuonna meni minulta ja lapselta vähän ohi, kun en oikein nähnyt ja minulla oli veltto nukkuva lapsi sylissäni. Tänä vuonna oli kokemus ja Burn out punksien show aivan mieletön!


Festareilla meidän leirintä oli kaikista "alkeellisin" koko kesäreissun ajalla, mutta pienen alkujärkytyksen jälkeen selvisimme huusseista, joissa nuorison darra oli havaittavissa, kun alueiden bajamajat oli niin siistejä ja alueella kuitenkin päivämme vietimme. Peseydyimme myös virtaavassa joessa, mikä oli todella virkistävää ja pakotti uimaan ainakin kerran kesän aikana, hehe. Muuten oli siis leirinnässäkin ihan rauhallista nukkua, jos ei lasketa paikallista junttinuorisoa, joiden päätavoite oli ärsyttää nukkuvia hippejä basson jytkeellä autossaan. Tämä loppui kyllä molempina iltoina nopeaan, en tiedä johtuiko poliisista vai ärsytyksestä siihen, että provosointi ei onnistunut.


Musiikkia tuli tänä vuonna kuunneltua enemmän, kun viime vuonna, jolloin olin enemmän sidottu lapseen. Tykkäsin kyllä kaikesta kuulemastani, että senkin puolesta oikein laadukkaat festivaalit. Oikeastaan viehätys on vähän myös siinä, että yksikään artisti ei ole ennestään tuttu. Tänne lähdetään ennemminkin hengailemaan ja hakemaan hyvää fiilistä kuin artistien perässä juoksemaan.

No mutta sellaiset festivaalit lapsen kanssa. Meidän perhe tykkäsi ja lähtee mielellään toisenkin kerran, mikäli se vain on mahdollista. Nämä on T O D E L L A hyvät festivaalit lapsiseurassa, tykkään!

19.8.2017

Pelottaa

Normaalina iltana en todellakaan enää tähän aikaan avaisi tietokonetta, vaan kömpisin hissukseen kohti petiä älypuhelin kourassani (ihan vaan, että kukaan ei luule, että menisin oikeasti ajoissa nukkumaan). Päivän tapahtumien jälkeen en nyt kuitenkaan vain pysty. Totuus on nimittäin se, että tämän päivän tapahtumat Turussa tulevat pyörimään ainakin minun mielessäni kaikkialla minne kuljenkin jatkossa, etenkin julkisilla paikoilla. Minua pelottaa. 

Vanhempana olen huolissani lapseni turvallisuudesta. Tietysti myös muista läheisistäni, mutta kuten jokainen vanhempi tietää, niin erityisesti se oma lapsi on se, jonka vuoksi on huolissaan tässä maailmassa ihan kaikesta. Oma pelkoni ei ole uusi. Silloin kun olin raskaana se alkoi ja ajattelin tietysti, että helpottaa, kunhan lapsi syntyy, mutta vuosi vuodelta se pahenee vain, kun lapsi kasvaa ja alkaa olemaan itsenäisempi. 

Ennen Ruotsin matkaa olin todella ahdistunut, huolissani ja peloissani. Varsinkin kun silmääni osui tieto siitä, että Ruotsin terroriuhka on suuremmalla levelillä kuin Suomen. Tämän päivän teoista en tosin ole seurannut mediaa edes, että oliko kyseessä terroristinen teko vai liittyikö tämä johonkin muuhun, joten ei tehdä olettamuksia. Päätin kuitenkin lähtiessä ylittää pelkoni ja olen iloinen, että tein sen.

Nyt olen kuitenkin jo kolmen kappaleen verran päivitellyt ja vakuutellut pelkotilojani, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Halusin tulla kertomaan kuinka pahoillani myös minä olen tämän päivän tapahtumista sekä sen, että miten minä aion nyt näiden uusien tapahtumien valossa toimia toisin elämässäni.

EN MITENKÄÄN. (paitsi ehkä rakastaa rakkaimpiani avoimemmin!)

Tähän tahdon pyrkiä. Minua pelottaa, mutta en voi ennustaa elämää enkä voi lakata elämästä normaalia elämääni pelon vallassa. En myöskään aio alkaa rasistiksi enkä toivo rajojen sulkemista. Toivon, että energiaa käytettäisi sen sijaan palveluiden parantamiseen ja muiden hyväksymiseen. (Minun näkemykseni ovat aika samankaltaiset kuin Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan loppusanoissa, joissa viitataan kuinka sama ilmiö kuin koulukiusaamisessa voi tapahtua maahanmuuttajien kanssa. Katsoin elokuvan kauan sitten, mutta se jäi mieleeni vahvasti.)

Tahdon lähettää paljon halauksia, valoa ja voimaa Turkuun ja kaikille tähän kamalaan tapahtumaan joutuneille <3

16.8.2017

Parhaat reissutavarat

Me ei olla tällä tavalla perheenä retkeilty oikein koskaan ja epäilen, että siellä kaikki lukijatkaan eivät ole ja nyt tämän kahden viikon telttailun jälkeen voin lämpimästi suositella. Meille ainakin tällainen leirintäalueella telttailu kävi kivasti, kun saa nukkua ulkona, mutta kuitenkin kaikki on helposti saatavilla leirintäalueiden palveluista. Ruotsi etenkin oli todella hyvä maa telttailla, kun leirintäalueita tuli vastaan jatkuvasti ja paikkoja sai edullisesti (ja vähän kalliimminkin). Me maksettiin telttaöistä 180-300 kr per yö. Pääsääntöisesti kuitenkin jotain 200 kr luokkaa. Se on siis suunnilleen pari kymppiä euroissa. Tämän lisäksi kaikki leirintäalueet tuntuivat tarvitsevan Camping Key Europe -korttia, joka me ostettiin ensimmäisestä leirintäpaikasta ja se maksoi alle 20€, en nyt tarkkaa hintaa muista. Sen voi ostaa kyllä valmiiksi Suomestakin, jos tahtoo. No mutta se telttailusta ja leirintäalueista, haluan nimittäin nyt listata tähän meidän suosikki tavarat leirielämässä, ainakin näin leirintäalueilla. Katsotaan sitten vaikka myöhemmin elämässä, jos ihan metsään uskaltaisi mennä, hehe.

Kosteuspyyheet. Siis ne millä pestään vauvanpylly. Meillä oli mukana myös käsidesi, jota ei käytetty kertaakaan, mutta pyllypyyhkeet, niillä kyllä käsiä (ja naamaakin) pestiin! Hajuttomat parhaita.


Retkikeitin (ja kahvipannu). En edes tiennyt ennen reissuunlähtöä, että saako niitä leirintäalueilla käyttää ja tuo meidän keitin ei oikeastaan ole edes Trangia, vaan joku muu, jonka olen ostanut monta vuotta sitten kirpputorilta alle 5€:lla. JA SE OLI LOISTAVA. Ensinäkin tykkäsin tämän käytöstä ehkä jopa enemmän kuin Trangian, jota joskus koulussa käytimme villeinä teinivuosinani (Partaharjun opisto, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto). 


Oleellisesti retkikeittimeen liityviä muita mukana olleita asioita, joita oli kiva, kun oli jo mukana Suomesta, oli astiat ja ruokaa. Meillä oli kaikille lautanen, lusikkahaarukat ja mukit. Sitten oli vielä semmoinen yksi pieni keittiöveitsi, joka oli kätevä myös monessa muussa asiassa, true-retkeilijän valinta tämän tilalle olisi varmaan puukko. Ruokia meillä oli Suomesta jo ostettuna kaurahiutaleita, eväskeksejä ja -patukoita, pussipastaa, soijarouhetta ja kahvia. Se oli hyvä setti alkuun.

Juuttinaru. Toimi hyvin tarvaroiden pakkauksessa tiiviisti, pyykkinaruna, teltan oven asettelussa ym. Oli kyllä hyvä idea ottaa tämä, kiitos rakas puolisoni, en olisi itse hoksannut.


Telttaeteinen (niin ja teltta, makuupussit ja -alustat, petauspatja jne. mutta ei lähdetä nyt tähän). Siis ihan tavallisessa neljän hengen kupoliteltassa olen tähän ikään mennessä nukkunut ja sillä retkeillyt, mutta nyt teltallinen eteinen sulatti sydämeni! Oli niin kätevää, kun sai hengailla lapsen nukahdettua tai vesisateella jossakin ja teltan sisätilat pysyivät muruttomina, kun ruokailimme eteisessä. Eihän tuo mikään erämaateltta ole, mutta tähän oikein oiva.

Vesitonkka. Yksi parhaista jutuista oli siis ihan sellainen kertakäyttöinen vesitonkka, jota täyttelimme koko reissun, niin, että vaikka vesipisteelle olisi ollut matkaa, niin meilläpä ei teltalla vesi päässyt loppumaan!


Tuikkukynttilät (led) ja aurinkokennoinen led-valo. No siis pimeät illat ja taskulamppu valaisee ehkä vähän turhan tarkasti yhteen kohtaan. Mahdollisti korttipelit iltaisin ja muut hengailut.


Neliöliina. Okei, myönnän, minä olin kotona rattaiden kannalla. Etenkin koska toi neliöliina ei oikeesti ole kai mikään lapsimallinen (vaan vauva), mutta sattui olemaan ainoa kantoväline kotonamme. Lapsi kuitenkin viihtyi siinä paremmin kuin hyvin ja se ei vienyt tavaroissa turhaa tilaa (kuten suotta pakatut rattaat, joita käytettiin yksi kerta koko kahden viikon aikana ja sekin aika turhaan). Jos vaan perheestä löytyy kantajia, niin kyllä tuollaiset on reissussa paljon parempia. Saatiin festareilla lapsikin kannettua helposti telttaan nukkumaan.


Reppu!! Siis vaikka pakkaa kaikki tavarat muuten rinkkoihin ja muihin kasseihin, niin pienempi "päiväreppu" on niin tarpeellinen. Mekin tarvittiin tota kaikissa lapsiperhekohteissa ja festareilla. Toi Burtonin reppu on sitä paitsi paras, kun tuohon "skeittilautataskuun" saa tungettua kivasti kaikkea muuta mitä siihen kuuluu oikeasti.


Saappaat. No siis ei edes ollut märkää maassa, mutta varautuminen best ja ne oli helppoa pujottaa jalkaan vessakäynneille yöllä ym. Pitkässä heinikossakin on kivempi kävellä saappaissa.

Viltit/täkit/kaikki semmoinen villainen ja lämmin. Meillä oli mukana makuupussien lisäksi yksi peitto ja kaksi vilttiä ja niille oli kyllä todellakin käyttöä kylminä öinä, vaikka päivät oli lämpimiä. Iltaisin oli myös kiva kääriytyä vilttiin hörppimään teetä (lue: olutta).

..Sellaisia tarvikkeita tuli minulle mieleen, että mitkä oli kaikista tarpeellisimpia tavaroita meille reissulla, toivottavasti tästä oli jotain hyötyä teille. Tai toivottavasti se edes täytti uteliaisuutenne, hehe.

12.8.2017

Reissun lapsiperhekohteet

Meidän Ruotsin reissu muuttui alkuperäisistä suunnitelmista aika paljon ja alun perin koko innostus matkailuun Ruotsissa lähti Urkultista ja sen jälkeen Peppi Pitkätossusta, kun tuo meidän perheen pienin on aika kova fani (ja tykkään minäkin). Vähän siinä sitten arvottiin vaihtoehtoja ja mietittiin, että missä sitä Peppiä voisi tavata ja löydettiinkin Astrid Lindgrens Värld, jossa olisi kaikkea ihanaa muistakin saduista ja päätettiin lähteä kohti Vimmerbytä.

Muita lapsiperhekohteita matkallamme oli Kolmården, jonka olin aluksi ajatellut hylätä eettisistä syistä, mutta sinne päädyimme sitten kuitenkin tästä huolimatta. Lisäksi kävimme Sundsvallissa Himlabadetissa, joka oli pieni paikallinen vesipuisto/kylpylä. Suomen puolella kävimme vielä Powerparkissa. Nyt ajattelin vähän kertoa meidän kahden aikuisen ja yhden neljä vuotiaan kokemuksia näistä paikoista.


Aloitetaan vaikka tällä tavalla kronologisessa järjestyksessä eli aloitimme reissumme Kolmårdenista, jonne ajelimme vielä samana päivänä, kun laivamme saapui aamukymmeneltä Tukholmaan. Minä ensinäkin olin jännittänyt hulluna autolla ajoa Tukholmassa ja miten löydämme perille minnekään koskaan, mutta meillä toimikin netti niin helposti navigoimme perille ilman yhtään pysähdystä. Olin tehnyt lounaaksi uunimunakasta meille jo Suomessa, jonka olin survonut kylmälaukkuun, joten pystyimme lounastamaan autossa ennen eläinpuistoa. Luulin, että lapsemme olisi ollut enemmän kiinnostunut eläimistä eläinpuistossa, mutta huomion vei ennemminkin Bamsen maailma ja sen vuoristorata ja muut härpäkkeet kuin eläinten toljottelu. Toisaalta hyvä näin, niin tiedämme jatkossa, että eläintarhoja voi välttää. Olin ajatellut siis välttää tätäkin, mutta jotenkin ajattelin, että tuolla on sentään ihan hyviäkin oloja niillä eläimillä sekä tekevät luonnonsuojelutyötä, mutta olihan siellä joitakin eläimiä aika surullista katsella ja mielelläni vaihdan nämä eläinkokemukset sitten vaikka joihinkin kotieläinpihoihin. Kuitenkin, jos eläintarhassa vielä kävisin, niin kyllä menisin sata kertaa mieluummin tänne kuin vaikka Korkeasaareen. Tämä perustuu omaan fiilikseeni vain, en tiedä asioista oikeasti mitään, joten älkää lynkatko..

Heti seuraavan päivän kohteemme oli Astrid Lindgrens Värld Vimmerbyssä, joka oli alkuperäinen kohteemme. Olin saanut kohteesta ehkä hieman eri käsityksen aiemmin kuin mitä se piti sisällään. Paikassa oli todella paljon hienoja lavasteita, joissa sai leikkiä, kun ei ollut näytelmiä, mutta muuten koko paikka perustui aika pitkälti juuri niihin ruotsinkielisiin näytelmiin. Näitäkin oli toki ihan viihdyttävää katsella, vaikka ei niin paljon ymmärrettykään, mutta varmasti olisi saanut paljon enemmän irti, kun olisi ymmärtänyt enemmän. Lisäksi olisimme toivoneet, että näytelmien jälkeen hahmojen kanssa olisi voinut vaikka kuvauttaa itsensä, mutta esim. itse Peppi sen sijaan leikitti lapsia jotenkin mitä emme oikein ymmärtäneet, haha. Pohdimme muutenkin sitä, että olisi ollut kiva, jos olisi ollut enemmän jotakin tekemistä ja virikkeitä, eikä vain hienoja hoodeja. Tykkäsimme kuitenkin niistä pienistä virikkeistä, kuten "älä koske maahan" -rata ja heiniin hyppely sekä puisto ja sen liukumäet. Voi olla myös, että olimme liian ylivirittyneitä tämmöiseen erityyppiseen paikkaan ja siksi tämä ilmeni meille hieman pettymyksenä, sillä paikka oli kyllä kaunis!


Himlabadet tuli reissullemme extempore ja viikon telttailun jälkeen nautimme siellä pulikoinnista kyllä kerrakseen. Itse paikka ei siis todellakaan ollut hienoin tai virikkeellisin kylpylä tai vesipuisto, jossa olemme käyneet, mutta näin kesällä ulkoaltaan kera se oli kyllä ihan todella miellyttävä kokemus. Sisällä oli siis pieni lasten puoli, villivirta, pieni kiipeilyseinä, kolme isompaa liukumäkeä sekä porealtaita. Ulkona oli maauimala, jonne olisi päässyt myös pelkästään pienempään hintaan, mutta kun sisäänpääsy molempiin oli muistaakseni alle 15€ per aikuinen, niin olimme tyytyväisiä. Erilliseen hintaan olisi päässyt kokeilemaan myös sellaista surffausjuttua (simulaattoria?), jonne alun perin ajattelin mennä, mutta kun päädyin ostamaan unohtuneiden uikkareiden tilalle bikinit, niin jätin sitten kuitenkin varmuuden vuoksi väliin siellä könyämisen. Täältä ei ikävä kyllä ole kuvia, koska... No vesi.

Viimeinen kohteemme oli Powerpark, jonka päätimme vasta reissussa, kun totesimme, että emme olleet käyneet huvipuistoissa koko kesänä. Päätökseen vaikutti myös lapsen innostus vuoristorataan eläinpuistossa. Powerpark olikin enemmän kuin nappivalinta. Varsinkin, kun päädyimme sinne arkipäivänä, jolloin oli luvattu sadetta koko päiväksi. No eipä satanut ja jouduttiin jonottamaan ehkä yhteen laitteeseen koko päivänä. Itse tykkäsin todella paljon aikuisten tarjonnasta puistossa, vaikka aina kaipaisin jotakin vielä hurjempaa. Hauskaa oli myös Powerparkin työntekijöiden "kirjavuus" siinä missä meille tuttu Särkänniemi on profiloitunut nuorten innokkaiden naisten ja miesten työpaikoiksi, niin Powerparkin työntekijöitä tuntui olevan vähän leveämmällä ikähaitarilla ja persoonallisimmilla tyyleillä. Eräskin vanhempi herrasmies, joka puki lapsellemme kengät jalkaan pomppulinnan jälkeen (vaikka hän osaisi itsekin) oli niin herttainen. Sitä pohdimme, että neljä vuotiaalle olisi varmasti voinut olla vähän jännempiäkin laitteita, mutta kyllä hän oli koko päivän menossa näihinkin innoissaan. Voisin kuvitella itse valitsevani Powerparkin toisenkin kerran ja me tykkäsimme paikasta. Powerparkkiin mennessä unohdin kameran autoon, mikä oli vähän harmillista, mut toisaalta hyvä, koska se olisi hidastanut matkaani laitteisiin.

Sellaisissa paikoissa tuli käytyä tänä kesänä. Tulen vielä kertomaan reissusta lisää muissa merkeissä. Ainakin festaripostaus pitää tehdä ja ajattelin listailla myös tärkeimpiä reissutarvikkeitakin! Maanantaina pitäisi aloittaa myös opiskeluja taas tällä tavoin kesän jälkeen, ääh.

10.8.2017

Me olemme kotona

No siis ensinäkin KOTONA OLLAAN (vaikka mieli ei tekisi)! Meillä oli ihan M A H T A V A reissu, vaikka ennakkoon ihan oikeasti tosissaan vähän pelkäsin, että mitä siitä tulee, kun puretaan ja kasataan telttaa jatkuvasti ja ollaan koko ajan yhdessä, kun arjessa on totuttu ehkä ovella moikkaamaan. Suotta jännitin, sillä niinhän se on, että enemmän niitä kiukkuisia arkihetkiä syntyy juuri siksi, kun ei keretä ollenkaan näkemään toisiamme ja keskustelemaan. Nyt sille oli hyvin aikaa kun ei ollut nettiä eikä akkua sen pahemmin ja autossakin istuttiin tiiviisti. Voin vain suositella tällaista reissua. On tosi outoa olla nyt kotona.

Säät suosi meitä mahdottoman paljon, nimittäin törmättiin reissullamme ehkä kolmeen sateeseen, joista yksi oli ihan täällä Suomessa Kalajoen leirintäalueella, jossa vietimme viimeisimmät kaksi yötä reissusta. Kilometrejä autolla taisi vahingossa taittua ainakin 1000 km enemmän kuin mikä oli alkuperäinen suunnitelma ja telttaakin liikuteltiin tiiviimmin. Leirintäalueet kävivät tutuiksi ja retkikeittimen käyttö on sujuvampaa kuin koskaan aiemmin. Nukuimme siis 13 yötä teltassa ja yhden vuokramökissä, jos nyt oikein laskin. Se meni suunnitelmien mukaan, sillä suunnitteilla oli, että varaa on yhteen tai kahteen mökkiyöhön, jos alkaa telttailu väsyttämään. Ja näin sitten tehtiin, kun oltiin illalla myöhään perillä ja maa oli märkä juuri sataneen veden vuoksi ja kun leirintämökki oli todella halpa. Se oli hieno yö se. Oli wifi (tai kuten lapsi sanoo fifi), ladatut puhelimet, valo, vedenkeitin ja ooh, mitä kaikkea.

Kaikista hienointa oli kuitenkin taas festareilla, vaikka leirinnän olosuhteet huusseineen ja joessa peseytymineen oli kaikista alkeellisinta. Ei varmasti tullut yhdestäkään suihkusta yhtä puhdas olo, kun joessa pulahtamisesta. Muu perhe kävi vielä autosaunassa, mutta itse olin pihi ja nautiskelin vain luonnonvesistä. Oli ihanaa saada viedä puoliso festareille, jotka olivat tänä vuonna vielä paremmat, kuin silloin viime vuonna, kun hän ei ollut mukana. Tähän vaikutti tietysti paljon lapsen hoidon jakaminen ja se, että pystyi itsekin rentoutumaan paremmin festaritunnelmaan ja kuuntelemaan enemmän musiikkia. Urkult on erityisen hieno tapahtuma mielestäni siksi, että ihmiset siellä ovat niin iloisia ja lempeitä koko ajan. Lapset eivät ole tiellä, toisin kuin Suomessa festareilla. Huh, mutta hienoa oli. 

Palailen reissukuulumisiin enemmän vielä paremmin, kunhan olemme kotiutuneet paremmin, nyt laitan tähän vain yhden reissukuvan (joita on muuten paljon tulossa!). Tämä on ainoa, jossa olimme koko perhe. Palaan pian!

25.7.2017

Matkatavaralista reissuun

Soittelin ystäväni kanssa joku viikko sitten ja kerroin kuinka alan ajoissa pakkaamaan meidän reissua varten, koska en tällä kertaa tahdo hiki hatussa hoitaa kaikkia asioita viime tipassa ja räyhätä perheelleni. Tänään esimerkiksi oli suuri pyykinpesu- ja tavaroiden listaamis- sekä pakkaamispäivä. Ajatukseni oli, että sitten vain kirjaan sen listan nopeasti tänne blogiinkin, kun kerta olen sen tehnyt. No tota öö. Oltiin tänään ulkona syömässä, puistossa ja HopLopissa.. Että mitenhän meni noin niinku omasta mielestä.. Eh eh.



Ajattelin kuitenkin nyt puolilta öin hyvin nukutun yön sijaan skarpata ja tehdä sen pirun listan, koska muuten en tee sitä lainkaan ja siitä on todistettavasti ollut ennenkin hyötyä (sen kerran kun tein listan, ei muuten unohtunut mikään!). Joten mennäänpäs muistilistani pariin, kas tässä näin.

  • Puolikas lääkekaappi (kuten kyypakkaus, allergia- ja särkylääkkeet), hygieniatarvikkeet (jotka sisältää tällä kertaa hitosti vessapaperia, varuiksi!) ja hammasharja, joka varmaan on hygieniatuote, mutta unohtuu ilman mainintaa. Kuten myös hyttysmyrkky ja perusvoide.
  • Vaatteita. Hitosti vaatteita kaikille kolmelle ja varsinkin kaikkea lämmintä sekä veden- ja tuulenpitävää. Myös kenkiä, ainakin saappaat, sandaalit ja lenkkarit. Ja uikkarit! Ja pyyhkeet! Ja lakanat!
  • Josta tuli mieleeni petivaatteet ja nukkumispaikka. Käytännössä siis makuualustat, vanha petauspatja (kyllä, aion nukkua mukavasti), makuupussit, peittoja ja vilttejä, tyynyjä sekä teltta. Okei, tää kuulostaa nyt aika paljolta. Laitan sitten kuvan myöhemmin autosta, hahha.
  • Huvitteluvälineitä: Riippumatto, Slackline, joogamatto, kirja, korttipakka, pressu teltan eteiseen + matto sinne ja unilelu lapselle.
  • Elektroniikkaa: Kamera + laturi, 3 puhelinta + varavirtalähteet + laturit (3. on lapselle autotekemistä), kaikille kuulokkeet.
  • Ruokaa. Kyllä, me otamme jo valmiiksi eväitä, jotta voimme syödä ensimmäisenä päivänä vielä ainakin lounaksemme omista eväistä. Otamme siis myös kylmälaukun. Joo ja retkikeittimen, sikäli mikäli se toimii, kun sen huomenna testaan. Ja tulitikut ja Sinol myös.
  • Rahaa. Tämä on tärkeä.
  • Vettä. Tämäkin menisi ruokakategoriaan, mutta unohdan, jos en kirjaa sitä.
  • Tulosteita: Kuten lippuja ja karttoja. Pitää käydä huomenna vielä hoitelemassa tällaisia juttuja samalla kun vien gerbiilit hoitoon.
  • Rattaat sekä neliöliina. Vaikka me ei nykyisin olla kumpaakaan piiitkään aikaan käytetty, niin tahdon varautua, kun voi reissu olla raskas pienille jaloille. Plus oletan, että lapsi nukahtaa festareillakin aiemmin kuin minä, niin voi vähän pitkittää omaa hengailuaikaa illalla, kun ihan muuten on lapsiystävällinen meno siellä. 
  • Astiat! Meinasin unohtaa, tämä on tosi olennainen, jos meinataan itse kokkailla!


..Tässä vaiheessa listaa googlasin "lista matkalle mukaan", joten olen varmaan jo maininnut kaiken tässä melko tiiviisti. Meillähän ei siis tosiaan ole mikään farmariauto, vaikka tästä postauksesta voisi niin päätellä vaan ennemminkin sellainen "pikku auto" (joka muuten jätti minut tielle juuri pari viikkoa takaperin, mutta se on aivan toinen juttu se). Onneksi meitä matkailijoita on vain kolme. Nyt jännittää.

23.7.2017

Ihan kohta me ollaan Ruotsissa

Muutaman yön päästä koittaa lähtö kesäreissuun enkä todellakaan ole valmis. Ensinäkin tämä on meidän _LOPPUKESÄN REISSU_ ja tuntuu, että kesä ei ole vielä edes alkanut. Tästä johtuen (eikä mistään muusta, hehe) opinnäytetyöni ei todellakaan ole siinä vaiheessa, että palauttaisin raakaversion opettajalle keskiviikkoaamuna, kuten tarkoitus oli.


Muut kesäopintoni olen onneksi saanut tehtyä, mutta opinnäytetyö kalvaa mieltäni. En ole Aislan syntymän jälkeen tinkinyt palautuspäivistä koulussa, kuten aina ennen hänen syntymäänsä. Ottaa koville tuottaa pettymys itselleen ja todeta, että ei, nyt en vaan suoriutunut. Aion kuitenkin tehdä sen ja siirtää suuremman työn loman jälkeiseen aikaan ja keskittyä nyt pakkailemaan tavaroita järjestelmällisesti, jotta mikään ei jää. Voisin tehdä vaikka tännekin vielä listan meidän reissuun mukaan tulevista tarvikkeista, jos millään enää vain ehdin.

Matkasuunnitelmamme muuttuivat myös hieman, kun meille vapautui loppupäästä lisää aikaa ja arvioitu reissun kesto on nyt pari viikkoa, sillä muutimme reittiämme sen verran, että aiomme tulla maitse takaisin Suomeen, aiemman laivasuunnitelman sijaan. Uusi ajoreittimme siis tällainen (voi tosin muuttua vielä):


...Emme tosin ajele Helsingistä Turkuun, vaan menemme laivalla Helsingistä Tukholmaan, mutta kartta ei oikein ymmärtänyt miksi niin tekisimme. Hehe. Muutoin kartta on aika oikeassa. Toki pitää miettiä, että jos 1,5 viikkoa autossa ja teltassa alkaa tuntumaan jo kamalalta, niin sitten tietenkin otamme sen laivan Uumajasta festivaaliviikonlopun päätteeksi!

En millään malttaisi odottaa lähtöä ja tosiaan opiskelusta ei meinaa tulla mitään, kun olen niin toheissani ja mietin koko ajan, että mitä olisi tarpeellista ottaa mukaan matkaan. Rahalla kai pääsee aika pitkälle ja toivonkin, että olen laskenut matkabudjettimme edes sinne päin, jotta ihan kamalia yllätyksiä ei pääsisi tulemaan. Hommat tuntuu olevan nyt tosi hanskassa ja hanskatkin tiukasti hyppysissä, mutta katsotaan paljonko itkettää, kun ajetaan auto laivasta ulos Tukholmassa. Tämä on meidän ihan eka perheretki ulkomaille vain kolmisin ja vieläpä autolla. En nauti oikeastaan edes Helsingissä ajamisesta, joten.. Katsellaan. 

18.7.2017

Vegaaninen aamupalasmoothie

En tiedä olenko koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan, kertonut täällä ruokailutottumuksistani. Nimittäin jotain hyvääkin on elämääni jäänyt kaikista dieeteistä ja valmennuksista, joilla olen ollut. Aamupalasmoothie se on. Se oikein huokuu joka aamu, kun sellaisen juon (eli hyvin usein), että olen tosi fit ja elämäni kukoistaa. Ei vaan, hehe, mutta ihan tosissaan tykkään sellaista juoda aamuisin, koska päivä lähtee jotenkin hyvin käyntiin ja ei tee loppupäivänäkään mieli herkutella, kun päivä on jo alkanut hyvin. Olen aika monelle tuoreelle hedelmälle ja marjalle allerginen, joten smoothie hommani pyörii aika usein saman kaavan ympärillä, mutta ajattelin nyt jakaa yhden tällaisen raikkaan ja usein toistuvan version.


1 banaani
1 avokado (voi olla reippaasti pienempi kuin tämä kuvassa oleva, minulla usein on ja ps. en tykkää avokadosta missään muualla, joten jos olet ennakkoluuloinen kokeile silti)
1 dl Mangososetta
0,75 dl Herukkasekoitusta
0,75 dl Mustikoita
Vajaa tl vaniljajauhetta
Muutama rkl vehnäleseitä
2 rkl hamppuproteiinia
Muutama desi vadelmamehukeittoa
Vettä (määrä riippuu siitä kuinka juoksevaa smoothiee tahtoo)

Kaikki määrät on sinne päin, suosittelen laittamaan oman maun mukaan!

1. Kuori hedelmät ja heitä blenderiin. Samoin kaikki muu. Nauti.


Itselle tulee tällä ohjeella iso Ikea-tuopillinen juotavaa + vähän jää santsattavaa. Takuuvarmana lähtee nälkä ja tulee seuraavan kerran vasta lounasaikaan. Nam!

Millaisia smoothieita te juotte? 

12.7.2017

Meidän perheen peruskastike

En ollut aikeissa tehdä tätä postausta, mutta sitten ajattelin, että miksipäs ei. Usein tulee postailtua ruokahommia vain, kun tekee jotain erikoista ruokaa. Totuus on kuitenkin se, että usein tahdon päästä edullisesti ja yksinkertaisesti arkiruoan kanssa. 

Minuthan on kasvatettu kasvissyöjäksi ja silloin kun olin lapsi, niin lihaa korvaavia proteiinituotteita ei ollut niin paljoa saatavilla kuin nykypäivänä. En oikeastaan tiedä esim. soijarouheen tai tofun saatavuudesta silloin, mutta meidän lapsuuden perheessä ei kyllä syöty koskaan mitään sellaista. Me syötiin lähinnä linssejä, papuja tai kikherneitä. Itse viljelen nykyään ruoassa paljon muutakin, mutta edelleen linssit, pavut ja kikherneet ovat lähellä sydäntäni ja laitankin niistä mielelläni ruokaa. Käytän arjessa mieluiten valmiiksi kypsytettyjä tuotteita, koska olen niin laiska papujen/linssien liottaja. Toki punaisia linssejä jaksan just ja just keitellä ja jos on aikaa, niin ehkä virheitäkin.

Teinkin siis (jo tovi sitten, nyt muistin postata) ison satsin ruokaa, että se riittäisi useampaan ateriaan ja ajattelin jakaa tämän kastikkeen ohjeen teillekin, jos etsitte helppoa kastiketta esim. riisille. Itse tarjoilin (ylikypsän, hups) basmatiriisin kera, nam.



Linssi-papu-tomaattikastike (tätä tulee paljon!)

Parsakaali
2 pientä sipulia
Pieni pussi silputtua pakastepinaattia
2 prk tomaattimurskaa
Esikypsytettyjä linssejä
Esikypsytettyjä papuja
Garam masalaa (itämaisista kaupoista saa parasta)
Jauhettua korianteria (lisään aina, vaikka Garam masala sisältää myös)
Kurkumaa
Valkosipulia
Suolaa
Chiliä
(Punaviinietikkaa ihan vähän, ei ole olennaista maun kannalta, mutta on tapana.. hehe)


1. Pilko parsakaali ja esikeitä pienessä määrässä vettä. Lisää sekaan mausteet oman maun mukaan (itse laitan reippaasti) ja valkosipuli.

2. Pilko sipulit ja lisää ne lähes kypsien parsakaalien joukkoon. Lisää joukkoon myös pakastepinaatit ja tomaattimurska.

3. Huuhtele ja valuta esikeitetyt linssit ja pavut ja lisää ne kastikkeeseen.

4. Nauti kera riisin ja jos teit tulisemman kastikkeen (eli laitoit chiliä paljon), niin suosittelen ottamaan kylkeen maustamatonta jugurttia, nam.

...Millainen on teidän "peruskastike"?

Top 10 elintarvikkeet, nam!

Törmäsin Tiinan, eli Fit Fat Maman blogissa hauskaan listaukseen, jossa hän oli listannut heidän keittiönsä TOP 10 elintarvikkeet. Meilläkin sellaisia selkeitä on, joten tahdoin ehdottomasti ottaa osaa tähän ja pistin tuumasta toimeen jo tänään ja kuvailin vähän kaapin suosikkeja. En tosin ihan kaikkia, mutta listaan tähän kuitenkin suurimman osan. Oli jännittävää nimittäin huomata, että miten tavallaan samanlaisia tuotteita on esim. Tiinan kanssa ja miten erilaisia myös. Onko teillä näitä samoja tuotteita kuin meillä?

1. Banaanit. Jos muita hedelmiä ei löydy, niin banaania. Se itse asiassa on ainoa hedelmä, jolle en ole yhtään allerginen (tuoreista). Nämä yksilöt tässä kuvassa ovat laatu Citymarket, eli ostettu eilen. Prismassa on aina tuoreemmat kasvikset ja hedelmät! No mutta siis banaani on paras, koska sillä saa helposti siirrettyä lapsenkin nälkää vaikka tunnilla, jos on tarpeellista. On myös kätsyä kun on kotona banskuja korissa, niin voi kiireessä napata matkaan mukaan. Yksi smoothieideni pääraaka-aineista myös.


2. Tomaattimurska. Ollaan tomaattimurskan suurkuluttajia Tonin kanssa. Lapselle ei ihan niin hyvin uppoa, mutta salakavalasti olen oppinut ujuttamaan sitä senkin ruokaan. Tomaattimurskasta saa niin nopeasti keittoon tai kastikkeeseen hyvän ja herkullisen pohjan, nam nam. (Itseasiassa joskus olen tehnyt itselleni keiton mikrossa, kun olen ollut kiireinen: tomaattimurskaa, mausteita, herne-maissi-paprikaa, ehkä pinaattia, papuja, oliiviöljyä ja fetaa.)



3. Herne-maissi-paprika. No tämä maistuu lapsellekin, sen lempi vihannes, hehe. No ei mutta kyllä yksi ainoista pakastevihanneksista joista tykkään ja uppoaa helposti niin ruokaan kuin salaattiinkin. Lapsi vetää mieluiten suoraan pakastimesta, kuten voitte kuvasta nähdä...


4. Oliiviöljy. Myös elintarvikkeena, me atoopikot kun laitetaan tätä ihollekin. Erityisesti lapsen lemppari iholla, kun ei kirvele kuten rasva, kuulemma... Mutta siis ruoassa myös erityisen hyvää ja maukasta, varsinkin salaateissa punaviinietikan kanssa. Sitä tosin ei saisi paistaa, että on meillä rypsiöljyäkin.. Niin ja kookosöljyä. (Tosin saatan joskus vähän paistaa oliiviöljyssäkin, hups.)


5. Tumma makaroni. Tätä on kyllä aina. Itse en ole sen niin innokas fani ja ostankin mielelläni vaikka täysjyvä fusilleja, mutta kun tuo toinen aikuinen perheessä on mukana kaupassa, niin tulee mukaan aina pussi näitä. Sentään se ei syö enää niitä vaaleita (tästä otan kaiken kunnian!).



6. Bonne-soseet eli lapsen sanoin "mangoa" ja/tai "banaanimangoa". Itse käytän rahkassa, jugurtissa, smoothieissa ja sellaisissa. Lapsi vetelee pelkällään, kun ei tykkää oikein mistään maitopohjaisista lusikoitavista asioista.


7. Maito. Tämä olisi voinut tulla jo aiemminkin. Meillähän siis kukaan ei juo maitoa eikä sitä litrakaupalla kulu, mutta kahviin on vain pakko olla (hei kahviakin on pakko olla, vaikka en sitä listannut tähän, oho!!!!!!). Muroissa käyttää myös muu perhe, jos on niitä.


8. Marjat. Apua, nyt paljastan olevani laiska enkä ole kerännyt näitä itse, vaan ostin kaupasta, mutta siis itse juon lähes päivittäin smoothieita, niin marjat sopii tällaiselle hedelmäallergiselle paremmin. Nam!



HAHAHHAH EI OO TOTTA! UNOHDIN YSIN!

9. Kahvi.

10. Pavut/linssit/kikherneet ym. Ainakin yksi tölkki/purkki jotakin tämmöistä löytyy aina, koska kuinka helppoa väsätä se tomaattikastike, kun purkista vaan vähän protskuja sinne, nam nam. Kikherneet etenkin on ihan minun ja lapsen lempparisapuskaa ja niistä saa vaikka mitä!


+ Extrana turkkilainen jugurtti ja rahka. Itse syön jälkimmäistä ja Toni ensimmäistä. Kahvi maistuu molemmille! (Ja voisin jatkaa tätä listaa vieläkin: HUNAJA! Oi hunaja!)

..Löytyikö samoja?