29.1.2017

Vanha postaus ja siitä heränneet ajatukset

"18.02.2012

Käytiin Tonin työkavereitten ruokabileis, missä syötiin riisiä ja lammasta, eli koska en syö lihaa niin join kaljaa vähän. Paljon. Vähän...

Oli oikein mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, vaikkakin en osaa sitä taitoa enää niin hyvin, vaan oon lähinnä hiljainen uudessa seurassa. Mukavia ihmisiä olivat.

Sitten tehtiin pieni kävelylenkki himaan, kun ei viittis maksaa yömaksua, käveltiin 1,5h ja matka tais olla päälle viis kilsaa, semmoisessa hieman sekavassa olotilassa matka tuntui kuitenkin paljon lyhyemmältä.

Tänään aion maata sängyssä alasti ja olla tietokoneella ja juoda colaa huolehtimatta mistään yhtään mitään! Hyviä viikonloppuja muillekin sielä!"


Luin pitkästä aikaa vanhaa, piilotettua, blogiani, jota kirjoitin silloin, kun elin aika paljon erilaista elämää. Yllä oleva teksti on sieltä. Silloin elämä koostui juhlimisesta ja hengailusta. Aikaa oli paljon ja olin vähän toimeton. En tajunnut, että olisi ollut aikaa mitä käyttää esimerkiksi harrastamiseen. Ajan menettämisen on tajunnut kunnolla vasta nyt, kun sen todella on jo menettänyt.

Nyt kun mietin elämääni tuolloin, niin vaikka se oli yhtä juhlaa ja leppoisaa, niin en millään voinut nauttia siitä niin paljoa, kun nautin elämästäni äitinä ja kiireisenäkin. Turhaudun todella helposti, jos minulla ei ole tekemistä ja ahdistun. Olen myös onnellinen opiskelusta ja siitä, että saan tavata viikoittain hyviä tyyppejä koulussa ja joskus koulun jälkeenkin, jos ehtii. Hyvältä tuntuu myös se, että ihmisiin tutustuminen ei tunnu enää yhtä haastavalta ja osaan kirjoittaa parempaa tekstiä, haha.

Nälkä ja väsymys vaikuttavat minuun kyllä herkästi ei-toivotulla tavalla, mutta siltikään, vaikka ne pääsevät arjessa usein yllättämään, niin en vaihtaisi päivääkään tuohon vanhaan elämään. Toisinaan koulussa katselen luokkakavereita, joilla ei ole perhettä ja heidän ajankäyttöään ja olen salaa vähän kade, mutta nyt kun avasin tuon blogin, niin muistin. Muistin, että elämä ilman lasta ei ollut minua varten. Muistan tuon illan edelleen yhtä tarkasti ja olen kuvannut sen blogiin paljon mukavampana kuin mitä se oli. Olen onnekas, kun olen saanut niin hienon perheen itselleni. Yritän muistaa olla kiitollisempi.

Eipä minulla muuta ollut tähän sunnuntaiyöhön. Tuntuu hyvältä, että olen niin pitkään kirjoittanut elämääni ja ajatuksiani ylös, joihin voin näin jälkeenpäin palata ja miettiä, että millaisia ajatuksia tai millainen elämä on joskus minulle ollut. Se on niin hämmentävää kuinka nopeasti kaikki unohtuu. Tämän vuoksi, vaikka postaustahtini hidastuu ajoittain kiireessä, niin lopettaa en tahdo, sillä haluan muistoni. Ne unohtuisi kerätä ilman blogia, olen varma. Kuvassa perhe.


23.1.2017

Parhaimmat lautapelit

Meillä on Tonin kanssa yksi yhteinen harrastus, johon ei liity sininen valo ja ruutu. Nimittäin lautapelit. Ei me mitään ammattilaisia olla, eikä varmaan kovin hyviäkään, mutta mukavaa yhteistä ajanvietettä se on lapsen nukkuessa. Pelaillessa voi vaihtaa muitakin kuulumisia tai sitten keskittyä voittamiseen, kuten yleensä itse teen, haha. Olen vähän kilpailuhenkinen.

Olemme tykänneet antaa lautapelejä myös muille ihmisille lahjaksi, sillä ne ovat kuitenkin aika arvokkaita kapistuksia. Ajattelin tähän postaukseen hieman listailla meidän lautapelisuosikkeja, jos pelailu innostaa, mutta et tiedä mitä pelata. Mehän tietysti suosimme lähinnä pelejä, joita voi pelata ihan vain kahden kesken. Nämä eivät ole missään parhaimmuusjärjestyksessä.



Imago. Heti aloitan pelillä, johon tarvitaan vähintään kolme, haha. No mutta tämä on hulvatonta huumoria sarkastiselle huumorintajulleni sellaisessa seurassa, joka sen kestää. Pelissä annetaan kysymyksiä valituista henkilöistä (yleensä pelaajista, kuinka tahtoo) ja yritetään vastata mahdollisimman samalla tavalla kuin muut pelaajat.

Sanamania on siitä hyvä peli, että se toimii kaikenikäisten kanssa, kunhan osaa lukea. Niin tai tietää millä kirjaimella sanat alkaa. Tarkoitus on siis keksiä annetussa ajassa mahdollisimman monta sanaa annetun teeman perusteella. Toimii myös ihan aikuisten kesken.

Alhambra eli kuvissakin esiintyvä peli vaatii hieman jo ajattelua ja onkin yksi lempparipeleistäni, koska olemme saaneet sen toimimaan hyvin myös kahdestaan. Pelissä rakennetaan omaa kylää(?) ja yritetään kerätä eniten pisteitä.

Monopoli. Kukapa ei Monopolista tykkäisi? Itse ainakin tykkään eläytyä ja pistän rahaa haisemaan kerrankin kun voin. Kaksin olemme usein jakaneet kiinteistöt valmiiksi ja katsottu kummalla käy parempi onni.

Africana tuo mieleeni Afrikan tähden, mutta se saattaa johtua teemasta. Tarkoitus on matkustella pitkin pelilautaa ja kerätä eniten pisteitä. Tämäkin toimii kaksin meillä oikein mainiosta ja onkin ihan vakituinen peli illoissamme.



Skipbo on hyvä korttipeli, kun ei ole aikaa lautapelille. Toimii myös hyvin taustalla, kun on enemmän juteltavaa ja siltikin hyvin koukuttava peli. Itse tykkään tästä enemmän kuin Uno-korteista, vaikka nekin hyvät.

Carcassonne on myös peli, jossa rakennetaan kyliä ja teitä yrittäen saada pisteitä pelaajista eniten. Toimii mielestäni ihan hyvin myös kahden. Tähän peliin saa paljon lisäosia, mikä pitää mielenkiintoa yllä, vaikka itse viihdyn kyllä myös ihan orginaalin pelin parissa.

Korttipakka on kulkenut myös vuosia mukana ja on parasta ajanvietettä kyllä. Lähtee aina reissuun mukaan. Me pelataan Paskaa, Valepaskaa, Maijaa, Ryöstöä, Sikaa, Ristiseiskaa ja yhtä, jota en osaa nimetä. Myös pasianssi luonnistuu muutamalla eri tavalla.

Onkos lukijoissa kovia pelureita? Millaisia pelejä te pelaatte? Mikä on kaikkien aikojen paras lautapeli?

17.1.2017

Bileet meni ja arki tuli

Hei täällä minä olen! Oli sen verran rankkaa täyttää 26 vuotta, että en ole blogin pariin päässyt lainkaan nyt. Viikonloppuna juhlimme minua (tai itsehän juhlin ainakin lähinnä juhlimisen ilosta) mökkibileissä ja oli ihan huippua, onneksi järjestin. Meillä oli tosi hyvä porukka mukana ja olo oli kaikin puolin kotoisa, ainakin minulla, kiitos vielä osallistuneille <3


Nyt sitten olenkin kokenut alkuviikon hieman tavallista raskaampana, mutta kohti parempaa mennään koko ajan, haha. Olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada koulutehtäviä tehdyksi, mutta tämä viikko on melko täysi kaikin puolin, joten se ei ole ihan täysin vielä hanskassa se hommeli, mutta toivon loppuviikosta olevani taas täysillä arjen pyörteissä.


Tänään käytiin Aislan kanssa ulkoilemassa päiväkodin ja koulun jälkeen kaksin, sillä Tonilla oli iltavuoro. Ihan liian harvoin jaksan lähteä, sillä en ole mikään talvi-ihminen. Muistan vielä, kun hoitovapaalla ollessani vannotin, että mehän ulkoilemme säällä kuin säällä ja juu, voin ulkoillakin, mutta koulupäivän päätteeksi haluaisin hautautua peiton alle ja laittaa lastenohjelmia pyörimään loppuillaksi. Tätä en tietysti oikeasti tee, mutta ajatus on käynyt joskus mielessäni. Näinä hetkinä usein mietin, että miksei päiväunia osannut arvostaa ennen lapsen saamista.


No mutta tarinan opetus olkoon se, että ulkoiluun pätee selkeästi sama juttu kuin liikkumaan lähtemiseen, eli hitto vie kun vain saa aikaiseksi niin kyllä se hymy sieltä huulille nousee. Pehva ylös penkistä ja sitä rataa! Oli nimittäin ihana talvinen ulkoilu meillä ja iltapalalla juotiin vielä lämpimät kaakaot. Postauksen kuvat viikonlopun juhlista, josta en vain osaa sanoa enempää, kuin mitä olen jo sanonut, oli ihanaa!

11.1.2017

Kymmenen asiaa, joita et tiennyt minusta (ehkä)

1. Katselen telkkarista lähinnä hömppää. Joskus ehkä jotakin dokkareita, mutta yleensä olen niin väsynyt, että katson mielelläni jotakin kevyttä kuten Salkkareita, Uutta päivää ja kaikkia tosi-tv ohjelmia. Ne on koukuttavia.

2. Olen erittäin äkkipikainen ja impulsiivinen. En usko, että se on tullut blogissa niin kovasti ilmi, jos et tunne minua muuten. Jos tunnet, niin homma on selvä. Myös väsymys ja nälkäisyys vaikuttavat minuun ei-toivotusti.

3. Olen mennyt vuotta aiemmin kouluun. En muista, että olisin koskaan maininnut tästä, mutta tosiaan, menin vuoden aiemmin kouluun. Sitten lusmuilin ammattiopiston aikaan niin paljon, että nyt olen luokalla, jossa suurin osa on minusta nuorempia.

4. Tykkään laulaa. Laulan usein Singstaria yksin kotona, kun ollaan Aislan kanssa kahden. En ole mitenkään kovin vakuuttava, mutta nautin siitä suuresti, se rentouttaa arjen keskellä.

5. Haaveilen esiintymisestä. Olisi tosi ihanaa päästä johonkin teatterijuttuun tai esittää jotakin akrobatiajuttuja joskus jossain. Ikävä kyllä nyt en pysty sitoutumaan mihinkään teattereihin, kun on iltaisin töitä meidän perheen aikuisilla, mutta ehkä vielä joskus.

6. Olen koukussa Candy Crush Sodaan ja Candy Crush Jellyyn sekä Angry Birdsiin. Tätä et tiennyt ellet satu olemaan Facebookissa ystäväni.

7. Kuuntelen musiikkia hyvin laajasti. Kuitenkin ihmiset ovat hämmentyneet usein kuullessaan, että tykkään mm. Robinista ja Antti Tuiskusta. Hei miksei?

8. Keskiarvoni tämän hetkisissä opinnoissani on 3,6 ja olen juuri nyt hieman pettynyt itseeni, kun sen laskin kertoakseni teille. Haluaisin olla menestyvämpi.

9. Minulla on järjettömiä kriisejä itseni kanssa, kun en ole mihinkään tyytyväinen itsessäni, kuten kaikilla naisilla. En ole tainnut tuoda asiaa kovin paljoa täällä julki ja onneksi niiden yli nykyään pääseekin melko nopeasti.

10. En käytä villasukkien alla toisia sukkia. Lämmittää paljon paremmin ja tuntuu mukavalta.

8.1.2017

Ergospace Green - uusi perheenjäsenemme

Meillä on uusi imuri ja se jos joku on kyllä postauksen arvoinen asia, sillä huonon imurin kanssa eläminen on kamalaa. Tosin vielä kamalampaa on imurin ostaminen. Oi kuinka monta muutakin paikkaa olisi laittaa se ylimääräinen 100€. Tosin tässä tapauksessa 150€, sillä päätin panostaa.

Uuteen imurinostoon meidät ajoi, kun mystisesti pölypussin vaihdon yhteydessä loppuun palaneesta imuristamme hukkui se osa, joka kiinnittää pölypussin imuriin kiinni. Ei löytynyt sitten mistään. Puolisoni on ehkä viskassut sen vahingossa roskiin (voisin tehdä tämän yhtä hyvin itsekin!), mutta todisteita ei ole, joten voi se olla jossakin muuallakin. 

Tällä kertaa aioin onnistua imurikaupoilla, sillä minulla oli vaatimuksia. Ennen en ole niin välittänyt kodin siisteydestä. Nyt, varsinkin joululoman päätteeksi, on koti tullut paikaksi, jossa hengaan paljon, niin asia tuntuu tärkeämmältä. Vaatimuksiani olivat:

- S-bagit. Olen onneton pölypussin ostaja, koska aina unohdan ja vähintäänkin sen, että mikäs pussi siihen omaan imumööpeliin nyt käy. S-bageista voi valita mieleisensä ja ne ovat helposti löydettävissä. Pölypussittomista imureista on puolestaan huonoja kokemuksia, ei niitä.

- Ekologinen. Tahdoin ehdottomasti, että imurini on energialuokkaa A, koska niitäkin on saatavilla, niin miksi ottaisin jonkun B-luokkaisen?

- Pieni koko ja keveys. En todellakaan jaksaisi enää mitään 20 kg rötisköä kantaa perässäni jatkuvasti, kiitos vain.

- Pitkä johto. Sellainen, jolla voi imuroida 70 neliötä ilman, että joutuu vaihtamaan pistorasiaa.

- Heti huomenna. Viime yönä googlatessani totesin, että en ala odottelemaan, vaan imuri pitäisi saada HETI liikkeestä.

- Alle 100€:n hinta.


Onnistuin kuin onnistuinkin täyttämään kaikki toiveeni, paitsi viimeisessä kohdassa tosiaan jouduin hieman joustamaan (vaikka toisessa liikkeessä nämä olisivat alennuksessa menneet budjettiin, mutta ei tosiaan pystynyt odottamaan). Me ostimme tänään Electroluxin 55% kierrätysmuovista valmistetun alle 5 kg kaunokaisen. Sanoin juuri imuria kaunokaiseksi, joten varmasti voitte päätellä, että olen onnellinen valinnastamme. Toivottavasti tämä perheenjäsen tulee elämään perheessämme jatkossakin sulassa sovussa. Tämä postaus ei ollut yhteistyö enkä saa tästä mitään vaan ihan silkkaa imurionnea!

Millaisia imureita teillä on? Onko se sydämen asia tai voiko imurilta vaatia asioita? Mitä sinä vaadit?

5.1.2017

Mökkibileeeeet eli syntymäpäivät

Täytän ihan justiinsa 26 vuotta. Se tuntuu ihan helkkarin paljolta, kun tahtoisin aina vaan olla nuori ja hehkuva pienen vauvan äiti. No enpäs ole ollut, sillä pieni vauvanikin on jo kolme ja PUOLI vuotta, kuten itse jatkuvasti painottaa. Varasin nimittäin tänään juuri puhelimessa meille kylpylälomaa, jossa kerroin meitä tulevan kaksi aikuista ja yksi kolmevuotias, niin tämä huusi kurkku suorana vieressä, että "ÄITI, KOLME JA PUOLI VUOTIAS!!". Haha, no juu. Ja äiti on kakskytviis ja aika paljon yli puolivuotias.

Minun synttäreitä bailattiin viimeksi pari vuotta sitten, kun Toni järjesti yllätysjuhlat minulle. Oli hotellia, pari ihanaa ystävää ja baari-ilta. Nyt päätin sitten ottaa ohjat omiin käsiini, koska tykkäsin järjestää aikuisten juhlia, silloin kun ei ollut vielä lastenjuhlia, niin ajattelin tämän olevan hyvä tekosyy siihen. Pääpainona ei siis ole minun ikääntyminen vaan bailaaminen.

Hieman aina jännittää, että miten toisille tuntemattomat ystäväiseni tulevat keskenään juttuun, mutta uskon, että ihan kivasti kuitenkin. Toivottavasti, koska varattuna on mökki poreammeella. Kaupunkilaislapsena olen aina haaveillut mökkibileistä, joihin en ole oikein koskaan päässyt, joten nyt oli hyvä hetki niille. Kaikista kivoimmat tyypit on tulossa ja jotakin ruokaisampaa tarjottavaa ajattelin kokkailla meille. Sitten toivoin alkoholinyyttäreitä, eli kaikki tuokoon pullon jotakin juotavaa yhteiseen hyvään. Jee!

En voisi olla enemmän innoissani. Juhlat ovat siis ensi viikon viikonloppuna ja mökin olen vuokrannut koko viikonlopuksi, eli olemme ensin yhden yön perheen kesken, koska tahdoin tarjota mökkeilyelämyksen myös lapselleni. Äitini ja siskoni tulevat siis myös perjantaiyöksi ja sitten ottavat lapsen matkaansa, ruokkivat gerbiilit ja me saamme bailata rauhassa. Onpas kivaa.

Mitäs muuta. Ei muuta, halusin vain kertoa missä ajatukseni ovat tällä hetkellä. JEEEE!

Tässä minä uutena vuotena hieman toisentyyppisissä bileissä!

3.1.2017

Lihaton nachovuoka

Kuulin joskus joltain, että nachovuoka on tosi hyvää. Aloin sitten viime viikolla googlailemaan, että mikähän resepti olisi kaikista maukkain ja menin ihan sekaisin, sillä ohjeita oli niiiin paljon. Päätin siis soveltaa. Tuli aivan törkeän hyvää! Ajattelin tämän johdosta jakaa ohjeen teillekin. Tein tätä viime viikolla kaksi kertaa, kun oli niin hyvää, haha. Ensimmäisellä kerralla laitoin soijarouheen tilalle Härkistä ja voi jestas, että se oli maukasta. Tässä ohjeessa käytin kuitenkin soijarouhetta, koska unohdin Härkiksen kauppaan. Siinä tapauksessa jos sinä muistat ostaa sen, niin heivaa vaan Härkis ja mausteet mössön sekaan. Tällä ohjeella tulee puolikas pellillinen, joka on sen verran tulista, että jos koko perheelle tekisin, niin lapsen vuoksi tekisin hänelle jonkin miedomman version. Omastani en kyllä tinkisi, oi nam!


Lihaton nachovuoka

1 prk cheddar Koskenlaskijaa
1 prk salsakastiketta, sitä tulisinta
1-2 dl soijarouhetta (tai sitä Härkistä)
Oliiviöljyä
Valmis tacomausteseos (itse laitoin puolikkaan pussin Rainbown versiota)
Puolikas paprika
Pieni punasipuli
Pari tomaattia
Nachoja
Jalopeno-siivuja
Juustoraastetta

1. Sekoita soijarouhe ja tacomausteseos. Kaada sekaan kiehuvaa vettä maltillisesti (jos tulee liikaa menee mössöksi). Lisää sekaan vielä vähän oliiviöljyä.

2. Pilko paprika, tomaatit ja sipuli. Kaada ne kulhoon ja sekoita joukkoon salsakastike ja 3/4 Koskenlaskijasta.

3. Levitä nachot pellille/vuokaan. Kasaa päälle suurin osa mössöstä, joka sinulla on kulhossa. Levitä soijarouhe niiden päälle ja sitten vielä loputkin mössöstä. Lisää juustoraastetta maltillisesti kaiken päälle ja viimeistele jalopeno-siivuilla.

4. Paista uunissa 225 asteessa, kunnes on saanut vähän väriä ja juusto on sulanut, eli n. 10-15 min.

5. Nauti vaikkapa salaatin kera. Niin tai mätä kalja kädessä ja kalsarit jalassa, kuten itse tein.

1.1.2017

2016 oli raskaan opettavainen

Vuosi alkaa olla aluillaan, mutta tahdon palata hetken vielä meidän viime vuoteen. Se oli.. raskas. Tammikuussa jatkoin joululoman jälkeen opintojani ja hommia oli paljon koko kevään. Olin työssäoppimassa ja kävin muutaman tunnin viikossa lisäksi töissä, joten olin hyvin hyvin väsynyt. Oikeastaan suorastaan uupunut, enkä ollut oikein osannut ennakoida sitä. Nautin kuitenkin työnteosta niin paljon, että en tahtonut sitä lopettaa.


Kevään ollessa niin raskas päätin sitten, että jos kesätöitä ei tule, niin niitä ei tule. Sitten ollaan koko kesä lomalla Aislan kanssa ja minä nostan opintolainaa tämän kustantamiseksi. Niinhän siinä sitten kävi ja kesä olikin raskaan kevään jälkeen lottovoitto, joskin ei ehkä taloudellisesti. Palautin kaikki kevään tehtävät ajallaan, jotta sain lomailla rennoin mielin.


Olinkin kesäloman rennommin kuin koko hoitovapaani, jolloin stressasin kouluun paluuta. Niin tai lähinnä sitä, että tuleeko sitä. Kävimme Ruotsissa hippifestareilla, olimme uimarannalla, tapasimme ystäviä, kävimme Edenissä ja Heurekassa sekä huvipuistoissa. Oli ihanaa enkä kadu ollenkaan, että saan maksaa tämän kesän pankilleni myöhemmin takaisin. Oikeastaan mietin, että voisiko se olla vaihtoehto meille myös tulevana kesänä.


No sitten tuli syksy ihan yllättäen, sillä välin, kun olimme siellä Ruotsissa. Koulu alkoi ja olin taas ihan palasina, mutta lähinnä siksi, että lapsen oli haastavaa sopeutua päiväkotiin taas ja hän itkeskeli paljon. Sen jälkeen kun olin jättänyt kyynelehtivän lapsen päikkyyn, oli vaikeaa keskittyä koulussa itse. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin ja nykyisin päikkyyn lähtee meiltä oikein reipas ja iloinen päiväkotilainen. Minäkin aloin suunnittelemaan opinnäytetyön aiheita ja keksinkin idean, joka yhdistää minut sosiaalialan hommiin ja someen. En ikävä kyllä voi siitä kertoa enempää tänne, mutta olen aika jännittynyt ja fiiliksissä siitä.


Syksy ja talvi tähän asti on tosiaan kaikessa pimeydessään ollut.. pimeää? Hah. Olen kuitenkin paljon optimistisempi, mitä alkusyksystä, jolloin harkitsin pitkään lääkitystä tähän keskittymisongelmaan. Nyt olen siis hylännyt sen vaihtoehdon ja päättänyt selvitä elämästä tällaisena kuin olen. Tulevaisuus tuntuu todella hyvältä. Teen vähän opparia ja opin sen saamarin ruotsinkielen ja sitten valmistun. No ei nyt ihan, mutta aika loppusuoralla sitä jo ollaan.


Vuosi 2016 oli minulle opettava, kasvattava ja henkistä vuoristorataa, kuten kaikki muutkin elämäni vuodet tähän saakka. Ensi vuodelta odotan vähän vähemmän ylä- ja alamäkiä, mutta tykkäisin olla silti tunteellinen oma itseni ja vuoden päästä ajattelin valmistua koulusta. Katsellaan.