1.1.2017

2016 oli raskaan opettavainen

Vuosi alkaa olla aluillaan, mutta tahdon palata hetken vielä meidän viime vuoteen. Se oli.. raskas. Tammikuussa jatkoin joululoman jälkeen opintojani ja hommia oli paljon koko kevään. Olin työssäoppimassa ja kävin muutaman tunnin viikossa lisäksi töissä, joten olin hyvin hyvin väsynyt. Oikeastaan suorastaan uupunut, enkä ollut oikein osannut ennakoida sitä. Nautin kuitenkin työnteosta niin paljon, että en tahtonut sitä lopettaa.


Kevään ollessa niin raskas päätin sitten, että jos kesätöitä ei tule, niin niitä ei tule. Sitten ollaan koko kesä lomalla Aislan kanssa ja minä nostan opintolainaa tämän kustantamiseksi. Niinhän siinä sitten kävi ja kesä olikin raskaan kevään jälkeen lottovoitto, joskin ei ehkä taloudellisesti. Palautin kaikki kevään tehtävät ajallaan, jotta sain lomailla rennoin mielin.


Olinkin kesäloman rennommin kuin koko hoitovapaani, jolloin stressasin kouluun paluuta. Niin tai lähinnä sitä, että tuleeko sitä. Kävimme Ruotsissa hippifestareilla, olimme uimarannalla, tapasimme ystäviä, kävimme Edenissä ja Heurekassa sekä huvipuistoissa. Oli ihanaa enkä kadu ollenkaan, että saan maksaa tämän kesän pankilleni myöhemmin takaisin. Oikeastaan mietin, että voisiko se olla vaihtoehto meille myös tulevana kesänä.


No sitten tuli syksy ihan yllättäen, sillä välin, kun olimme siellä Ruotsissa. Koulu alkoi ja olin taas ihan palasina, mutta lähinnä siksi, että lapsen oli haastavaa sopeutua päiväkotiin taas ja hän itkeskeli paljon. Sen jälkeen kun olin jättänyt kyynelehtivän lapsen päikkyyn, oli vaikeaa keskittyä koulussa itse. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin ja nykyisin päikkyyn lähtee meiltä oikein reipas ja iloinen päiväkotilainen. Minäkin aloin suunnittelemaan opinnäytetyön aiheita ja keksinkin idean, joka yhdistää minut sosiaalialan hommiin ja someen. En ikävä kyllä voi siitä kertoa enempää tänne, mutta olen aika jännittynyt ja fiiliksissä siitä.


Syksy ja talvi tähän asti on tosiaan kaikessa pimeydessään ollut.. pimeää? Hah. Olen kuitenkin paljon optimistisempi, mitä alkusyksystä, jolloin harkitsin pitkään lääkitystä tähän keskittymisongelmaan. Nyt olen siis hylännyt sen vaihtoehdon ja päättänyt selvitä elämästä tällaisena kuin olen. Tulevaisuus tuntuu todella hyvältä. Teen vähän opparia ja opin sen saamarin ruotsinkielen ja sitten valmistun. No ei nyt ihan, mutta aika loppusuoralla sitä jo ollaan.


Vuosi 2016 oli minulle opettava, kasvattava ja henkistä vuoristorataa, kuten kaikki muutkin elämäni vuodet tähän saakka. Ensi vuodelta odotan vähän vähemmän ylä- ja alamäkiä, mutta tykkäisin olla silti tunteellinen oma itseni ja vuoden päästä ajattelin valmistua koulusta. Katsellaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!