6.2.2017

"Oletteko ajatelleet tehdä lisää lapsia?"

Otsikon suurta kysymystä olen kuullut paljon lähiaikoina. En tiedä ajattelevatko ihmiset, että meillä olisi nyt juuri joku hyvä rako lisääntyä vai onko esikoisemme saavuttanut jotenkin sellaisen sopivan iän, jolloin kuuluu lisääntyä viimeistään. Itse en ole kokenut näitä kyselyitä loukkaavaksi, vaan lähinnä hämmentäviksi. Etenkin otsikon muoto "oletteko ajatelleet", haha, kuka ei olisi ajatellut. Eiköhän se ole ihan luonnollista ajatella tällaisia asioita ensimmäisen lapsen jälkeen tai suunnitella jopa ennalta. Eli utelijoille tiedoksi se, että ajateltu on. 

Kuten jo sanoin, en koe näitä uteluita loukkaavana, mutta toisin voisi olla, jos meillä olisi vaikka pidemmin yrittämistä takana. Tiedän yhden jos toisenkin sekundaarisesta lapsettomuudesta puhuvan ja vaikka asia ei (vielä ainakaan) minua kosketa, niin itse yritän ainakin pitää uteluni kurissa, vaikka usein itsekin tekisi mieli kysäistä joltakulta. Toki läheisimmiltä jo uskallan kysäistä, voihan se olla myös hyvä keskustelunavaus. Suurimassa osassa tilanteita kuitenkin tahdon välttää loukkaamasta ihmisiä. Jos vauvoja alkaa tulemaan, niin kyllä sen siinä sitten jossakin tilanteessa viimeistään huomaa.

Hieman tästä samasta syystä, en tahdo sanoa, että haluan lapsilleni jonkin tietyn ikäeron (haluaisin siis toisenkin), sillä en usko, että valinta on minun. Minä voin aina haluta kaikenlaista, mutta en tahdo olla hölmön luottavainen siihen, että asiat välttämättä menisi toivomallani tavalla. Sen vuoksi en tahdo suunnitella tarkkaa lisääntymisaikataulua, koska ikinä ei voi tietää mitä sattuu tai onko tälle muita esteitä. Ystäväni kutsuvat minua pessimistiksi, kumma juttu. 

Postauksen pointtini taisi olla se, että aion itse pitää jatkossa uteluni kurissa (ja toivon herätteleväni myös vähän niitä muita uteliaita tavoista) sekä se, että joku utelias siellä ruudun takana tahtoo kuitenkin tietää: Mietitty on. Sen aika tulee vielä, ehkä, joskus. Katsellaan.

Kuva: Raisa Taurinka

2 kommenttia:

  1. Joo, nuo on usein kyllä tosi herkkiä asioita. Monesti itseltäkin on asiaa kysytty, ja jotenkin se asetelma on aina hassu, kun kyllä miun mielestä ihminen tuo sen asian itse esiin, jos haluaa. Olenkin koittanut opetella myös itselle herkkää mieltä asiassa, ettei ite kans olisi ihan suuna päänä kyselemässä, etenkin jos ei tiedä ihmisten tilannnetta niin tarkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mie koen aina pientä huvittuneisuutta kun miulta kysytään :D Tai hämmennyn :D Ja tosiaan, se on ihan hyvä itse miettiä aina, että ollaanko tässä niin läheisiä, että voi kysäistä :D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!