21.5.2017

Kunpa olisi koira

No niin, nyt ollaan päästy siihen tilanteeseen elämässä, että haaveilin koirasta. Pistetään tämä päivä erityisesti sitten mieleen tästä tapahtumasta, kun minä tahdoin koiraa. Pidemmän aikaan lukeneet ainakin tietävät sen, että minä en ole koiraihminen, en todellakaan. En ole koskaan oikein ymmärtänyt koirien sielunmaisemaa tai sitä, kuinka joku jaksaa, kun joku laahustaa jatkuvasti läähättäen perässä.

Enhän minä nyt oikeasti tänään tahtonut koiraa, mutta mietin, että olispa koira, niin olisi pakko mennä useammin metsään. Siellä tuli vastaan vain ihmisiä, joilla oli koira. Olen niin vieraantunut luonnosta ja se hävettää. Ennen lasta kävin enemmän. Kaksi asiaa elämässäni joita tahtoisin osata: puhua ruotsia ja mennä metsään rauhoittumaan. Ruotsin puhumisesta en edes aloita, koska siitä on myös jauhettu ja.. jauhettu. (mm. snäpissä, siellä olen peikkopaprika.)


No mutta niin, käyn hiton huonosti metsässä ja joka kerta, kun sinne painun, niin haaveilen siitä, että kävisin joka toinen päivä. Tai edes joka viikko. Todellisuudessa kerrat vuodessa on laskettavissa varmaan kahden käden sormilla. Ihan tosiaan, vaikka muutettiin tähän kotiin ja ajattelin, että parasta on kaunis metsä alle 200 metrin päässä. Silti minä en vain pääse sinne metsään saakka!

Tänäänkään ei lopulta tehnyt mieli lähteä ja lapsen kanssa kaksin se tuntui jotenkin todella ylitsepääsemättömältä, mutta vain pakotin itseni. Sitten olin niin onnellinen!! Tänään oli aivan varmana onnellisin päivä koko vuonna! Metsä oli kaunis, siellä oli kaikkea hienoa minulle ja kauniille tyttärelleni. Siellä me vain talsimme ja haistelimme ihanaa metsää. Näimme ainakin muurahaisia, koppakuoriaisen, maailman isoimman kiven, joen, sillan ilman kaidetta, pitkospuut ja vesikirppuja. Lisäksi lapseni käveli reippaammin kuin koskaan ikinä kaupungissa.


Olkoon tämä manifestini siitä, että minä hitto vie menen tuohon 200 metrin päähän metsään vielä ensi viikollakin. Niin. Saakeli.

2 kommenttia:

  1. Voi luoja. Toivon kyllä todella ettei sulla ikinä tule olemaan koiraa sen postauksen jälkeen missä paasasit niitä vihaavas. Muutenkin kuvottavan itsekäs ajattelutapa: oispa koira että saisis raahattua perseeni metsään.juu sitä vartenhan se lemmikki, elävä olento otetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en yleensä edes julkaisisi tämmöistä kommenttia, mutta nyt vastaan siule: sarkasmi.

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!