1.5.2017

SIIS NYT ON TOUKOKUU?!?!!?!??!???

Nämä postauksen kuvat olen kuvannut viime syksynä, jolloin ajattelin, että julkaisen ne pian jonkun sopivan postauksen yhteyteen. Nyt, TOUKOKUUSSA, siitä on kulunut suunnilleen puoli vuotta. Anteeksi nyt vain, mutta saanko kysyä, että MITÄ HITTOA? Minne tämä aika kuluu? 

Viime syksynä palasin koulun penkkiin kesälomalta hampaita kiristellen ja olin ihan varma, että en selviä kevääseen, että nyt on pakko päästä takaisin lomalle. Olin ihan varma, että joulu 2017, jolloin pitäisi valmistua, on todella pitkällä!  Nyt se on vain parin kurssin taputtelua, opparia ja harkkoja vailla täällä. Miten VOI olla?


Joskus joku kliseisesti on saattanut sanoa, että kun saa lapsia, niin elämä vaan hujahtaa, mutta nyt voin todella uskoa sen. Tuntuu kuin viime viikolla olisin kahlannut rännässä ja haaveillut luonnon valosta (eikun sehän oli eilen, hehehhe). Tänään kuitenkin havahduin siihen, että kesähän on ihan just täällä. Loma on ihan just täällä. (Köyhyys on ihan just täällä, heheh. T. Lomaileva opiskelija.)

Viikot vain vierähtelee, ilman, että ehtii nähdä ketään ystäviä. Tai siltä ainakin tuntuu. Ennen lasta elämän suolani oli ystävyys ja se, että oli aina joku jolle soittaa. Jos en ollut ystävieni seurassa, niin puhuin puhelimessa. Muistan, kun yhteen koulutehtävääni haastattelin mummoani joskus, joka sanoi, että lasten tulon jälkeen ystävät vain jäävät sivummalle ja perhe-elämästä tulee johtavaa, mutta silloin en uskonut. Ei minulle ainakaan käy niin. Eipä vissiin. Ennen niin laaja ystäväpiirini on kaventunut. Se todella on, mutta parasta on, että tiedän jokaisesta näistä kapeassa piirissäni olijoista, että he ovat siellä, vaikka minä olenkin surkea yhteydenpitäjä.


Mietiskelin tänään (ja muutenkin koko ajan) vain, että millaiseksikohan elämä muodostuu valmistumisen jälkeen. Jatkanko blogia? Menenkö töihin? Minne? Vai jäänkö työttömäksi? Tahdommeko yrittää toista lasta? Jääkö vapaa-aikaa enemmän? Haluanko opiskella jotakin muuta? Vaikka viikonloppuisin? Niin jännittävää, pelottavaa ja kutkuttavaa. Mutta niinhän se elämä kai aina on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!