26.6.2017

YLLÄTYSMATKA

Olen muistaakseni aiemminkin puhunut täällä hävinneestä matkailuvietistäni lapsen synnyttyä, joka kuitenkin hieman nosti päätään viime kesän Ruotsin reissun aikana. Ihan niin paljon, että tällä kertaa aiomme mennä vähän isommin ja pidemmin Ruotsiin. Kuitenkin nyt on tapahtunut jotain  muutakin mullistavaa tällä rintamalla, nimittäin yllätysmatka. Heti kun tämä tuli puheeksi äitini ja siskojeni kanssa, niin päätin olla YOLO (vaikka uskon kyllä muihin juttuihin kuin yhteen elämään) ja hypätä matkaan, vaikka jänskätti. Siitä sitten tuumasta toimeen ja passeja hakemaan, ne onneksi tulivat jo.

Homman nimi nimittäin on sellainen, että ylihuomenna suuntaamme kuuden hengen porukalla nokkamme kohti Latviaa ja Jormalaa.. eiku Jurmalaa ja 30 km pitkää biitsiä. Homma vaikutti oikein houkuttelevalta sitä varatessamme, mutta nyt kun katson, niin toivoisin tälle meidän rantalomalla sitä, että tuo säätiedotuksissa väijyvä ukonilma pysyisi poissa. Niin tai toisaalta, olisihan sekin varmaan aika magee näky merellä! Yövymme paikallisessa SPA-hotellissa, mutta itse odotan lähinnä paikallista ruokakauppaa. Parasta ulkomaillahan on nimittäin paikalliset ruokakaupat, jotka kätkee sisäänsä ihmeellisiä asioita. On myös kiva viettää porukalla aikaa, vaikka juuri juhannuskin vieteltiin.

Yritin Facebookin ryhmistä kysellä Jurmalasta kokemuksia, mutta en saanut yhtäkään vastausta, joten luottaminen oli omiin googlauksen tuloksiin! Nyt olisin myös erittäin kiinnostunut kuulemaan, jos siellä lukijoissa sattuu olemaan yksikään Jurmalassa käynyt tai joku joka on Jurmalasta joskus kuullut. Kertokaa kaikki tietonne!

Itse olen aiemmin käynyt vain vieressä Riikassa, mutta tunnelmat eivät olleet silloin oikein lapsiperheille sopivia, hehe... Pistetään nyt pari matkakuvaakin sieltä..

22.6.2017

Blogin ensimmäinen postaus ikinä

Päästän tämän heti alkuun: HUHHHHH!!

Nyt voidaan jatkaa. Te kaikki ette varmaankaan ole seuranneet minun koko blogitaivaltani täällä ja haluankin tulla nyt kertomaan, että tämän blogin vuosipäivä on tänään. Ihan sattumalta mietin, että lapseni täyttää huomenna neljä ja eikös se jossain näillä tienoilla ollut se bloginkin vuosipäivä... Kappas, sehän on nyt. No, paljon onnea blogi ja paljon onnea Paprikan parantunut kirjoitustaito. Siis ihan tosissani olin tuon kirjoitustaidon kohdalla! Ei ole enää niin paljon pilkkuvirheitä ja muita turhuuksia ja tekstiäkin on ehkä vähän helpompaa jäsennellä. Sanoisin, että tämä kirjoitustaitoni on pelastanut monissa koulutehtävissä ja hoitovapaankin ajan älykkyyteni pysyi blogin ansiosta myös jollakin tasolla, kun tuli kirjoiteltua.

Olen kuitenkin piilotellut vanhoja tekstejäni, vaikka jossain joskus sanottiin että true bloggaajat ei saa niin tehdä, mutta en olekaan onneksi true. Tämän kunniaksi ajattelin julkaista nyt tähän alle ihan ensimmäisen blogipostaukseni tänne ikinä. Joudun kyllä sensuroimaan pari kuvaa pois, koska niissä on ihmisiä, jotka eivät varmaan tahdo tuhansien ihmisten pällisteltäväksi tänne. Kyllä, minun oli pakko mainita nämä tuhannet ihmiset, jotka kuukausittain käyvät blogissa, koska minulle se on huikeaa ja ehkä jopa pelottavaa, kun pidemmin ajattelee. Kuitenkin teitä on monta tärkeää ihmistä siellä, jotka olette olleet paljon elämässäni mukana, kiitos siitä. Nyt se postaus. Aa joo, hyvää juhannusta myös ja ihanaa syntymäpäivää huomenna rakkaalle tyttärelleni.

_____________________________________________________________


Olkoon tämä aloitus uudelle blogille. Olen siis kirjoittanut toistakin, mutta sielä oli niin paljon kaikkia vanhoja juttuja, joita en välttämättä halua enää pitää esillä.

Nyt on juhannus ja mie makaan kotona aloittaen uutta blogia. Ihan hyvä valinta (aion kyllä lähtee ihan just juhannusjuhliin)!

Jos pari faktaa miusta:
- Olen käynyt kerran Intiassa
- Olen lukenut kahta ammattitutkintoa (valmistunut toiseen, toisesta en aio)
- Olen myöhästynyt kolme kertaa meidän uudelta bussipysäkiltä bussista
- Olen seurustellut pian neljä vuotta
- Olen ottanut viiteen eripaikkaan tatskoi/lävistyksii
- Kuutonen on miun onnennumero (tosin se ei toimi)
- Olen ollut seitsemän päivää Kreikassa
- Lasken kahdeksan henkilöä perheeseeni, jos Tonia ei lasketa (se on toinen perhe, ei lapsuuden)
- Yhdeksän vuotta sitten menin yläasteelle
- En päässyt lapsena kymppileirille vaikka halusin, koska halusin sinne vuoden liian aikaisin
- Miula on ollut elämäni aikana ainakin yksitoista lemmikkieläintä (tasan 11, jos oikein muistan)
- Olen muuttanut elämäni aikana ainakin kaksitoista kertaa
- Oon käynyt kolmessatoista maassa, niin että muistan sen: (Ruotsi, Suomi, Tanska, Norja, Saksa, Intia, Kreikka, Italia, Mauritius, Liettua, Latvia, Viro, Espanja)
- Neljäntoista vanhana poltin jo tupakkaa
- Viidellätoista erilaisella autolla olen ajanut 
- Kuusitoista on oikeasti miun lempiluku, joten tähän on hyvä lopettaa

Ja vielä parit kuvat, jotta tiedätte miltä asiat näyttää:

Toni näytti tältä viime tiistaina Heurekassa!

 Ja mie näytin tältä viikko sitten

Ja ahh, ihana uusi alku, täältä tullaan!

19.6.2017

6 parasta asiaa kesästä (tähän mennessä)

En tiedä välittyykö tänne blogiin saakka, mutta en aina ole mikään kaikista optimistisin ja positiivisin ihminen (tai näin minulle väitetään usein ja uskon siihen jo itsekin), mutta nyt ajattelin koetella pessimistisyyteni rajoja ja kertoa mitä kaikkea ihanaa tänä kesänä on jo ollut ja mistä olen erityisesti nauttinut.

Lomailusta. No siis tässä kesäopintoja teen...... "vähän" huonolla menestyksellä. Olen lähinnä keskittynyt muihin asioihin, joita aion mainita tässä postauksessa.

Auringosta! En muista, että viime kesänä olisi paistanut yhtään näin paljon aurinko, kun nyt (tässä kohtaa hakkaan puuta epätoivoisesti ja heitän suolaa selkäni taakse kilokaupalla tai mitä näitä nyt on). Viime kesä meni liian nopeasti, oli ankea, enkä nauttinut hetkestä. Nyt olen vain nauttinut auringosta, ihana kesä!


Uimarannoista, sillä vaikka kesä tuli aika myöhään, niin jo olen minäkin talviturkin heivannut ja lapsi on uinut jo monesti. Itse olen lähinnä nautiskellut uimarantojen mahdollisuuksista pikatreeneihin käsilläseisonnan parissa, kivaa.

Ulkotreeneistä. Aiemmin olen vähän nolostellut tätä hommaa, enkä vieläkään kehtaa mitään kyykätä tuossa kotipihassa, mutta jo lähtee akrobatiatreenit, voin kertoa, jeeee.

Vastuuntunnottomuudesta..... Olen syönyt mitä sattuu, olen nukkunut miten sattuu, olen käyttänyt rahaa miten sattuu ja opiskellut miten sattuu. Tuntuu ihanalta, että kukaan ei kaipaa, haha.


Perheajasta. On ollut niin ihanaa, kun on riittänyt tarpeeksi aikaa perheelle ja ei olla menty Tonin kanssa ihan koko aikaa ristiin, vaan ollaan nähty toisiamme ja on ollut aikaa myös viettää yhteistä aikaa, johon ei aina arjessa rahkeet riitä. Parasta.

..Sellaisia asioita olen havainnut tässä parin viikon kuluessa! Kesä on tosiaan NYT, joten aion viettää ulkona mahdollisimman paljon aikaa ja vain nauttia. Toki opinnäytetyötä kirjoittelen sitten jossakin välissä, mutta sen aika ei ole nyt (vaan paniikissa kaks päivää ennen palautusta). Mahtavaa kesää myös teille!

..Kuvat on Instagramistani (peikkopaprika), sitä päivittelen kun muistan, muita kuvia en näköjään muista enää ottakaan, hupsista!

15.6.2017

Kuinka monta huvipuistoa kesälle?

Me ollaan kovia huvipuistoilijoita tai sisäleikkipuistoilijoita tai mitä näitä nyt on. Puuhamaa on kiva, Superpark on kiva, HopLop on kiva (hiljaiseen aikaan) ja kaikki muukin, missä vaan pääsee hyppimään ja pomppimaan. Nyt kuitenkin keskitän tämän tekstin kesään, koska NYT ON KESÄ!


Silloin kun itse olin lapsi, niin meidän perheellä oli tapana käydä kerran-kaks kesässä Särkänniemessä, Tampereella kun asuttiin. Toki vähän isompana sain sitten kausikortin aina mummolta lahjaksi ja kävin vain hengailemassa siellä, mutta noin niin kun sitä ennen. Aaa joo ja puuhamaassakin käytiin kerran kesässä, koska sieltä löytyi tekemistä niin laajasti, kun minulla ja siskollani ikäeroa on yli kymmenen vuotta.

Se, mitä aloin pohtimaan, oli, että kuinkahan paljon sellainen suomalainen keskivertoperhe käy huvipuistoissa/muissa vastaavissa per kesä? Tähän havahduin siinä vaiheessa, kun löysin itseni googlailemasta Ruotsin huvipuistoja, jos vielä sellaisen änkisin reissuumme. Inhoaako vanhemmat yleensä huvipuistoja ja muita paikkoja, jotka kuhisee lapsia ja esiteini-ikäisiä, jotka haluavat vaan pitää hullun hauskaa? Itsekään en toki välitä kummemmin ruuhkaisista hetkistä näissä paikoissa ja olen jatkuvassa valmiudessa ojentamaan sekä omaani että muiden lapsia, mutta kyllä minä niihin tahdon mennä. (Ja siis kyllähän me talvisinkin käydään kaikki sisäleikkipuistot...)


Tänä kesänä meillä on takana yksi epäonnistunut Puuhamaaretki, josta tulikin matka Vantaalle Superparkkiin, koska sääolosuhteet. Oli ihan huippureissu, sain hyvän neljän tunnin treenin itsekin! Tulossa on vielä Kolmården (no tämä ei kyllä varsinaisesti ole mikään huvipuisto, mutta kohde kuin kohde), ehkä se Puuhamaa uusiksi, uusi HopLop olisi kiva testailla vaikkapa jonain sadepäivänä, Astrid Lindgrens Värld, ehkä Powerpark tai sitten Särkänniemi, Lintsin ilmaislaitteet houkuttais jos sillä suunnalla pyörisi ja sitten ihan aikuisten kanssa olisi kiva käydä Flowparkissa ja myös testailemassa Trampolin park.. Onhan näitä kohteita tosiaan. Nyt on helppo mennä, kun on yksi lapsi, joka aika moneen pääsee vielä ilmaiseksi tai ainakin halvemmalla, mutta olenko liian ahne? Riittääkö perheelle oikeasti yksi-kaksi kohdetta kesässä vai ravataanko näissä oikeasti tätä tahtia nykyisin? Olenko vain lama-ajan lapsi, joka on vasta päässyt nauttimaan tästä yltäkylläisyydestä?

Kuvien meiningit viime kesää..

Mikä on sopiva määrä kohteita kesälle? Missä te hurvittelette kesäisin? Paljastakaa suosikkikohteet!

8.6.2017

Blogimatkalla Lohjalla 2/2

Visit South Coast Finlandin tarjoama blogipäivä jatkui tosiaan lounaan kera, jonka pääsimme nauttimaan Espanjalaisessa hengessä Martinpihalle, jossa oli aivan ihanat puitteet. Erityisesti ihailin paikan vanhoja suomalaisia rakennuksia sekä pienissä putiikeissa myytäviä espanjalaisia tavaroita. Keraamiset astiat olivat mielestäni erityisen herttaisia, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa pitää kukkaronnyörini tiukalla, kun muistelin täysiä astiakaappejamme. Ruoat minulla jäi vähän kuvaamatta, mutta maistelin bataattikeittoa, joka oli oikein maukas. 


Espanjasta palailimme turvallisesti Suomen luontoon katselemaan Paavolan tammea, josta on tullut nähtävyys, kun sitä on tituleerattu Suomen kauneimmaksi puuksi. Se todella oli vaikuttava, mutta myöskin aidattu nykyisin, joka on kyllä puun kannalta hyvä, mutta ehkä se vähän huokuu myös sitä, että meikähippi voi mennä halailemaan jotakin muuta tammea ihan hyvin, niin annetaan tämän kauniin yksilön kasvaa vielä itsekseen rauhassa. Tai tiedättekö, on muutkin puut tosi kauniita. Tuo on vain tosi iso. Ympärillä oli näkyvissä se, että siellä on paljon jengi talsinut ja jotenkin hienoa, että ihmisiä kiinnostaa luonto, mutta niin.. Vähän kaksipiippuinen juttu. No, kaunis se oli kuitenkin!


Tammen jälkeen oli vuorossa päivän viimeinen kohde, eli Kaarteen sotamuseo, joka on siis ihan tosiaan yhden pariskunnan omistama yksityinen museo. Ensinäkin, varmaan arvaattekin, jotka luette blogiani enemmänkin, että sotamuseo ei ihan varsinaisesti ole minulle mikään sellainen ykköskohde, että tuonne minä tahdon, mutta ajattelin mennä aivan ennakkoluulottomasti paikalle. Mitä nyt vähän mietin, että millainen sotahullu haluaa perustaa sotamuseon, camoon. Haha. Paikan päällä oli kuitenkin tosi mukava pariskunta, joka esitteli meille paikka, joka ihan oikeesti jopa minusta oli todella vaikuttava. Asetelmat museon sisällä oli todella todentuntuisia ja ihan mieletön fiilis koko paikassa. Kaiken kruunasi pommisuojasimulaattori, jossa ihan melkein jo itketti, kun pystyi samaistumaan fiiliksiin niin kovasti. En voi vieläkään uskoa, että paikka oli niin kiinnostava, vaikka oma henkilökohtainen kiinnostukseni Suomen sotahistoriaan on ollut täysi nolla. Kaarteen sotamuseo on tosiaan yksityinen, joten se on auki vain ryhmille normaalisti, mutta kesällä on tulossa kaksi yleisöpäivää, jos olet hoodeilla, niin mene ihmeessä käymään. Nämä päivät ovat 10.6 ja 5.8 klo 14 alkaen. Lisäksi vaimolla on yläkerrassa oma, valoisa mosaiikki-ateljee, joka oli myös kerrassaan hurmaava. Alin kuva on hänen työstään, joka oli näkemistäni ehdottomasti suosikkini. 


Eli sellaista päivää pääsin viettelemään. Oli ihan mahtavaa ja siistiä, että pääsee tällä tavoilla laajentamaan omaa ajatteluaan, kun kohteet eivät olisi muutoin olleet varmaan sellaisia, joihin olisin koskaan eksynyt, mutta nyt kun tarkemmin mietin, niin nämä oli niin ihania, uniikkeja, kohteita. Ehkä tämä saa jatkossa minut suostumaan myös puolisoni ehdottamiin matkakohteisiin, jotka ei ehkä heti inspiroi tätä skeptikkoa, hehe.

6.6.2017

Blogimatkalla Lohjalla 1/2

Pääsin mukaan Visit South Coastin Finlandin järjestämään bloggaajapäivään ja tutustumaan Lohjan nähtävyyksiin, mikä oli ihan sairaan siistiä. (Eli toisin sanoen ihan ilmaiseksi tämän sain minä.) Olin tämmöisellä samanmoisella matkalla myös viime syksynä, jolloin hymy jäi korviin pitkäksi aikaa, joten tiesin tällä kertaa, että mukaan on pakko päästä. Niinpä minä sitten järjestelin aikatauluja ja lähdin, eikä kaduta kyllä tälläkään kertaa. Vierailukohteemme olivat hieman erilaisia, kun viimeksi ja jos ihan rehellisesti sanon, niin, en osannut odottaa päivältä mitään esitietojeni perusteella vaan menin vain rohkeasti kohti uusia juttuja. 

Jaan nyt tämän postauksen kahteen osaan, koska yhdestä tulisi aivan liian pitkä. Aloitetaan aamusta, joka alkoi bussikuljetuksella Lohjalle ja siellä Kettukalliolle, joiden nettisivujen perusteella en olisi ikinä arvannut, että paikka oli NIIIIN ihana. Saimme aloittaa aamumme pannukahvin äärellä pariloiden nuotiossa aamupalaleipiämme oman maun mukaan pienessä kodassa, ihanaa! Siitä hetkestä tiesin, että tältä(kin) päivältä voin odottaa paljon. Syötyämme tutustuimme Kettukallioon noin muutenkin ja inspiroiduin itse paikasta ja sen mahdollisuuksista niin paljon, että mietin jo, että millä verukkeella voisin päästä sinne joidenkin ystävien kanssa savusaunaan, kodalle ja tanssilattialle? Paikassa olisi niin paljon mahdollisuuksia kaikenlaiselle tekemiselle, voin ihan tosissani kyllä suositella tutustumista, minut tämä valloitti täysin! Olisin ehdottomasti voinut käyttää vaikka koko loppupäivän Kettukalliolle, mutta pian aamupalan jälkeen oli aika vaihtaa kohdetta ja itselläni alkoikin jo puntit tutisemaan, koska..



..Oli aika laskeutua Tytyrin Elämyskaivokseen, jota olin kuumotellut vähän etukäteen. Ajatus itsestäni 100 metrin syvyydessä kalliossa ei ole ehkä se kaikista paras. Olin kuitenkin päättänyt jo lähtöpäätöksen tehdessäni ylittää itseni tältä osin. Totuus olikin lopulta se, että kallio ei ollut yhtään niin kuumottava kuin mitä olin kuvitellut. Muilla seurueessa pitkä hissimatka tuntui tasapainoelimissä kuulemma, mutta itse en huomannut edes sitä. Kallion sisällä oleminen oli kyllä aika elämyksellistä ja uskomatonta minulle, vaikka tunnelma oli koko ajan kovin turvallinen, vastoin omia aiempia mielikuviani. Voisin viedä vaikka lapseni tuonne ja uskon, että veisinkin, jos vain olisin hoodeilla. Erityisesti pidin hienoista UV-teoksista, joita oli kaksin kappalein sekä kaivoslouhoksen valoesityksestä, jonka saimme nähdä. Tämä kokemus oli kyllä todella mieleenpainuva ja sain myös tietää kaivoksista paljon, sillä aiempaa tietoa ei minulla juuri ollut.  


Tämän jälkeen siirryimme lounastamaan, mutta kerron siitä sitten seuraavassa postauksessa. Lohjasta on hyvää vauhtia muovautumassa minulle todella ihana kaupunki, näiden kahden käyntikerran perusteella. Palaillaan pian taas asiaan!

1.6.2017

Vanhemmuuden aakkoset (online)

Blogeissa on kiertänyt taas vaihteeksi tämä äitiyden aakkoset -haaste ja Laura haastoi minut tämän hommeliin mukaan. En ole muistaakseni aiemmin tällaista vanhemmuuden aakkos -asiaa suorittanut, niin johan oli aikakin!

Aamut. Kaikki vanhemmat tietää nämä, mutta koska lastikset ja vlogit pyörii niin kamalimpia on kuitenkin ne talviset aamut kun raijaat pakkasessa lasta aivan liian aikaisin päikkyyn. Onneksi on kesä ja aamutkin ihania.

Banaani. Edullisin ja paras nälän siirtäjä eväs esim. kesällä kun halutaan ulkoilla pitkään. Saa ainakin tunnin lisäaikaa.

Chanel.. joojoo läppä, mutta kuvastakoon tämä vaikkapa niitä kaikkia lastenkin merkkivaatteita, jotka kaikki vanhemmat tietää (molo, mini rodini ja kumppanit). Joskus aiheutti paineita, että pitäiskö, mutta pysyin kirppislinjassani.

Delfiinit ja suuri eettinen dilemma liittyen Särkänniemeni boikointiin ja lapsuuden pilaamiseen. Aion varmaan joustaa omista arvoistani lapsen ilon vuoksi..

Elämä. Ihan tollain vaatimattomuudessaan, hehe. No ei, mut oma elämä vasta alkoi, kun sain lapsen.

Faarao. Minä lapsen syntymän jälkeen. Jostain syystä olen alkanut näyttäytymään ikäloppuna sen jälkeen kaikkien lasten silmissä.

Gerbiilit. Lapsen ekat lemmikit, jotka ovat kuitenkin ehkä kuitenkin eniten äidille kiinnostavia loppupeleissä..

Harrastukset. Tässä vaiheessa kun lapsi ei vielä itse osaa niin hyvin valita, on valinnat vanhempien vastuulla (jos niitä tehdään). Meille on tärkeää, että olisi joku liikuntaharrastus ja tällä hetkellä se on voimistelu.

Innostus. Kaikki vanhemmat ainakin tietää sen lapsen innostuksen, joka on ihan parasta.

Joustaminen. Perhe-elämän peruspilari.

Koti. En ole ollut koskaan mikään koti-ihminen, mutta lapsen vuoksi haluaa pitää jotakim vakautta ja pysyvyyttä yllä.

Laulaminen. On korostunut tässä lähiaikoina erityisesti kun on hoilattu kovasti "tvelkkaus-biisiä"...oi oi oi elämä on julmaa..

Minä. Vanhemmuuden toinen peruspilari: Muista huolehtia myös itsestäsi ja vaatia aikaa myös itsellesi.

Nalkutus. Olen huomannut vanhemmuuden myötä olevani oma äitini. Se on paha. Tosi paha. En malta odottaa tulevaisuutta.

Oppiminen. Sitähän se vanhemmuus todella on. Aina huomaat olevasi väärässä.

Palkitseminen. Olen vähän sellaisen uhkalija-lahjoja mutsin välimaastossa. Niin tai siis omasta mielestäni neuvottelija-palkitsijan.

Q. Keksiikö joku tähä. Muka jotain? Eiku quatro formaggi. Pakastepizza. Kiireisiin päiviin.

Rakkaus. En edes selitä.

Savuttomuus. Savuttelen vielä viihteellä, mutta arjessa meillä ei rööki pala, joka on tullut täysin vanhemmuuden ja raskauden myötä silloin joskus.

Tahto. Lapsen oma.

Uteliaisuus. Sekin lapsen oma. Äiti ei ihan aina osaa vasta kysymyksiin mutta on mukavaa olla utelias yhdessä ja kokea uusia asioita.

Vastuu. No siis no, luonnollisesti sitä on enemmän kuin ennen. Heijastuu myös omiin elämänvalintoihin.

W. Sarjassamme Q.

Xylitol-pastillit, joita olen alkanut itsekin sujuvasti popsimaan lapsen kanssa. Aina kun muistan ostaa kaupasta, miksi ne aina unohtuu ja miksi niitä ei voi sijoittaa siihen kassalle (paitsi Herra Hakkaraisia, joissa on liivatetta)?

Ystävyys. Lapsen myötä olemme saaneet paljon uusia, ihania ystäviä.

Z. Joo, skippaan tän. EIKU ZOO. Liittyy seuraavaan.

Åre. Ei me sinne mennä, mut Ruotsiin kuitenkin. Perheen eka ulkomaanmatka.

Äitiys. No lol.

Öö. Usein menee vanhemmuudessa(kin) sormi suuhun ja sitten vain jotenkin siitä selviää.

Kuva ja kaikki voi olla vähän vinksallaan, koska tein tämän postauksen aiemmista poiketen kokonaan puhlimella. Katsotaan jääkö viimeiseksi, hehe. Ja tosiaan ihan kuvituskuvan räpsäsin tällai online just nyt. Minä ja pyykit. Minä ja lastenhuoneen kello makkarissa, tänne jääneenä. Minä ja lapsen joululahjatähti joka on odottanut paikalleen laittoa pian puoli vuotta. Minä ja laiskuus. Se ei poistunut vanhemmuuden myötä..