8.6.2017

Blogimatkalla Lohjalla 2/2

Visit South Coast Finlandin tarjoama blogipäivä jatkui tosiaan lounaan kera, jonka pääsimme nauttimaan Espanjalaisessa hengessä Martinpihalle, jossa oli aivan ihanat puitteet. Erityisesti ihailin paikan vanhoja suomalaisia rakennuksia sekä pienissä putiikeissa myytäviä espanjalaisia tavaroita. Keraamiset astiat olivat mielestäni erityisen herttaisia, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa pitää kukkaronnyörini tiukalla, kun muistelin täysiä astiakaappejamme. Ruoat minulla jäi vähän kuvaamatta, mutta maistelin bataattikeittoa, joka oli oikein maukas. 


Espanjasta palailimme turvallisesti Suomen luontoon katselemaan Paavolan tammea, josta on tullut nähtävyys, kun sitä on tituleerattu Suomen kauneimmaksi puuksi. Se todella oli vaikuttava, mutta myöskin aidattu nykyisin, joka on kyllä puun kannalta hyvä, mutta ehkä se vähän huokuu myös sitä, että meikähippi voi mennä halailemaan jotakin muuta tammea ihan hyvin, niin annetaan tämän kauniin yksilön kasvaa vielä itsekseen rauhassa. Tai tiedättekö, on muutkin puut tosi kauniita. Tuo on vain tosi iso. Ympärillä oli näkyvissä se, että siellä on paljon jengi talsinut ja jotenkin hienoa, että ihmisiä kiinnostaa luonto, mutta niin.. Vähän kaksipiippuinen juttu. No, kaunis se oli kuitenkin!


Tammen jälkeen oli vuorossa päivän viimeinen kohde, eli Kaarteen sotamuseo, joka on siis ihan tosiaan yhden pariskunnan omistama yksityinen museo. Ensinäkin, varmaan arvaattekin, jotka luette blogiani enemmänkin, että sotamuseo ei ihan varsinaisesti ole minulle mikään sellainen ykköskohde, että tuonne minä tahdon, mutta ajattelin mennä aivan ennakkoluulottomasti paikalle. Mitä nyt vähän mietin, että millainen sotahullu haluaa perustaa sotamuseon, camoon. Haha. Paikan päällä oli kuitenkin tosi mukava pariskunta, joka esitteli meille paikka, joka ihan oikeesti jopa minusta oli todella vaikuttava. Asetelmat museon sisällä oli todella todentuntuisia ja ihan mieletön fiilis koko paikassa. Kaiken kruunasi pommisuojasimulaattori, jossa ihan melkein jo itketti, kun pystyi samaistumaan fiiliksiin niin kovasti. En voi vieläkään uskoa, että paikka oli niin kiinnostava, vaikka oma henkilökohtainen kiinnostukseni Suomen sotahistoriaan on ollut täysi nolla. Kaarteen sotamuseo on tosiaan yksityinen, joten se on auki vain ryhmille normaalisti, mutta kesällä on tulossa kaksi yleisöpäivää, jos olet hoodeilla, niin mene ihmeessä käymään. Nämä päivät ovat 10.6 ja 5.8 klo 14 alkaen. Lisäksi vaimolla on yläkerrassa oma, valoisa mosaiikki-ateljee, joka oli myös kerrassaan hurmaava. Alin kuva on hänen työstään, joka oli näkemistäni ehdottomasti suosikkini. 


Eli sellaista päivää pääsin viettelemään. Oli ihan mahtavaa ja siistiä, että pääsee tällä tavoilla laajentamaan omaa ajatteluaan, kun kohteet eivät olisi muutoin olleet varmaan sellaisia, joihin olisin koskaan eksynyt, mutta nyt kun tarkemmin mietin, niin nämä oli niin ihania, uniikkeja, kohteita. Ehkä tämä saa jatkossa minut suostumaan myös puolisoni ehdottamiin matkakohteisiin, jotka ei ehkä heti inspiroi tätä skeptikkoa, hehe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!