3.7.2017

Reissukuulumisia!

Huh! Terkkuja viikon blogilomaltani, joka jälleen syntyi vahingossa. Ensin en enää ehtinyt postaamaan lainkaan ennen reissuun lähtöä ja nyt jälkeen olen keräillyt pari iltaa itseäni. Reissu oli hieno ja mieleenpainuva, mutta todella raskas kaikkine bussimatkoineen ja keliolosuhteineen.


Olimme tosiaan Jurmalassa matkalla ihan vain matkatoimiston "pakettimatkalla". Matkustimme ensin kolme tuntia (pysähdyksen kera) tilausajolla Helsinkiin, siitä laivalla Tallinnaan ja taas bussilla kohti Jurmalaa. Viimeinen bussirykäys oli sen 6-7 tuntia yhdellä pysähdyksellä, joten voitte kuvitella. Lapsi meni reissulla kyllä todella hienosti ja kiukutteli vain sen verran mitä nyt 4 -vuotiaat yleensä. Iso kiitos hänelle suht helpon matkan järjestämisestä.

Yövyimme Jurmala SPAssa 3 yötä hyvin mielin. Päivien ohjelmaamme kuului Flowparkin tyylinen kiipeilypuisto, hotellin kylpylä, rannalla hengailu, pieni tiedepuisto ja muu yleinen palloilu. Käytiin me Tonin kanssa jopa kaksin kaljalla illalla, kun lapsi meni naapurihuoneeseen yökyläilemään mummun kanssa. Kolmen yön jälkeen reissasimme taas bussilla ja laivalla takaisin, huhuh.


Jurmala, tai kuten lapsi sanoo Julmala, oli oikein mukava ja idyllinen pieni kylä. Oli paljon kauniita rakennuksia ja paljon keskenjääneitä tai sortuneita rakennuksia. Ravintolat eivät ehkä olleet kovin oivallisia kasvissyöjälle sekä asiakaspalvelu oli paikoitellen ehkä jopa töykeämpää kuin Suomessa. Ihmeellistä, en uskonut sen olevan mahdollista. Luin tällaista kyllä jo ennen reissuamme, mutta vasta kun sen kohtasi, ymmärsin, että miten paljon se voikaan vaikuttaa omaan tunnelmaan. Tai ehkä olen vain herkkis. Selvisin kuitenkin tästä kaikesta ja yritin jatkuvasti hymyillä vain leveämmin asiakaspalvelijoille. Toisten kanssa auttoi, toisten ei..


Eniten nautimme pitkästä hiekkarannasta, vaikka meri oli vielä hyytävää ja vettä ropisi usein. Ihanaa oli kuitenkin se, että siitä huolimatta oli lämmintä ja jopa trooppisen tuntuista, kun koko ajan oli ilmoilla pieni uhka ukkosesta. Hienoja myrskyjä emme päässeet kuitenkaan näkemään. Myös tuo kiipeilypuisto (Tarzan oli ehkä sen nimi?) oli huikea paikka! Olen kerran käynyt Tampereella vastaavassa, mutta tuo oli paljon hurjempi. Ehkä pientä jännitystä toi melko pikainen ohjeistus sekä kypärän puuttuminen... Hehe.. Mutta oli tosiaan sen verran rankka paikka, että itse sitten lopulta luovutin viimeisen radan kohdalla, enkä kiivennyt sinne lainkaan. Jos Jurmalaan menee, niin suosittelen kyllä sitä puistoa! Siellä oli myös lapsille paljon ihan ilmaisia kiipeilytelineitä, mutta myös oma valjasrata 3-6 -vuotiaille, mikä oli supersiisti juttu meidän lapsukaiselle. Toki häntä hieman harmitti, kun ei päässyt meidän kanssa sinne korkeammalle kiipeilemään..

Tämä oli nyt ensimmäinen ulkomaanmatka meille koko perheellä ja kyllä tämä ehkä vähän herätteli kuollutta matkaintoani, mutta katsellaan josko se Ruotsin matka telttaillen vähän helpottaisi. Sitä odotellessa! Ostettiin telttakin jo. Jee!

4 kommenttia:

Rauhaa ja rakkautta!