19.8.2017

Pelottaa

Normaalina iltana en todellakaan enää tähän aikaan avaisi tietokonetta, vaan kömpisin hissukseen kohti petiä älypuhelin kourassani (ihan vaan, että kukaan ei luule, että menisin oikeasti ajoissa nukkumaan). Päivän tapahtumien jälkeen en nyt kuitenkaan vain pysty. Totuus on nimittäin se, että tämän päivän tapahtumat Turussa tulevat pyörimään ainakin minun mielessäni kaikkialla minne kuljenkin jatkossa, etenkin julkisilla paikoilla. Minua pelottaa. 

Vanhempana olen huolissani lapseni turvallisuudesta. Tietysti myös muista läheisistäni, mutta kuten jokainen vanhempi tietää, niin erityisesti se oma lapsi on se, jonka vuoksi on huolissaan tässä maailmassa ihan kaikesta. Oma pelkoni ei ole uusi. Silloin kun olin raskaana se alkoi ja ajattelin tietysti, että helpottaa, kunhan lapsi syntyy, mutta vuosi vuodelta se pahenee vain, kun lapsi kasvaa ja alkaa olemaan itsenäisempi. 

Ennen Ruotsin matkaa olin todella ahdistunut, huolissani ja peloissani. Varsinkin kun silmääni osui tieto siitä, että Ruotsin terroriuhka on suuremmalla levelillä kuin Suomen. Tämän päivän teoista en tosin ole seurannut mediaa edes, että oliko kyseessä terroristinen teko vai liittyikö tämä johonkin muuhun, joten ei tehdä olettamuksia. Päätin kuitenkin lähtiessä ylittää pelkoni ja olen iloinen, että tein sen.

Nyt olen kuitenkin jo kolmen kappaleen verran päivitellyt ja vakuutellut pelkotilojani, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Halusin tulla kertomaan kuinka pahoillani myös minä olen tämän päivän tapahtumista sekä sen, että miten minä aion nyt näiden uusien tapahtumien valossa toimia toisin elämässäni.

EN MITENKÄÄN. (paitsi ehkä rakastaa rakkaimpiani avoimemmin!)

Tähän tahdon pyrkiä. Minua pelottaa, mutta en voi ennustaa elämää enkä voi lakata elämästä normaalia elämääni pelon vallassa. En myöskään aio alkaa rasistiksi enkä toivo rajojen sulkemista. Toivon, että energiaa käytettäisi sen sijaan palveluiden parantamiseen ja muiden hyväksymiseen. (Minun näkemykseni ovat aika samankaltaiset kuin Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan loppusanoissa, joissa viitataan kuinka sama ilmiö kuin koulukiusaamisessa voi tapahtua maahanmuuttajien kanssa. Katsoin elokuvan kauan sitten, mutta se jäi mieleeni vahvasti.)

Tahdon lähettää paljon halauksia, valoa ja voimaa Turkuun ja kaikille tähän kamalaan tapahtumaan joutuneille <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!