11.9.2017

Olen ollut terveesti itsekäs, nyt olen taas täällä

Täällä olen, kaikki hyvin. Niinhän siinä sitten kävi, että arki imaisi mukanaan ja runosuoneni ei ole varsinaisesti sykkinyt tälle puolelle. Saati että olisin ottanut yhtäkään valokuvaa edes. Sen sijaan olen opetellut neulomaan vältellessäni opinnäytetyötä ja sitten kuitenkin lopulta olen pakottanut itseni senkin pariin. Voihan kirjoitteluvaikeudet. Tuntuu, että ajatus kirjoittelusta sekä tänne, että opparin puolelle tuntuu vähän haastavalta. Tänne en kuitenkaan tahdo pakottaa itseäni, koska tämähän on minun harrastus ja täten kiva juttu, eikä pakote. Pitää vaan löytää motivaatio uudelleen. 

Onneksi tämä taantumavaihe ei ole suinkaan bloggaushistoriani ensimmäisiä, joten uskon selviäväni tästäkin. Uuteen arkeen asettuminen (olen työharjoittelussa) on aina hiukan jännittävää ja kuluttavaa niin, että mieluiten käyttää sitten sen vapaa-ajan rentouttaviin asioihin ja viettää aikaa myös perheen kanssa. Totta puhuen olen tänä syksynä istunut myös tietokoneella vähemmän kuin vuosiin sekä nauttinut pitkistä yöunista menemällä ajoissa nukkumaan. Se on tehnyt mielelle hyvää näissä pimenevissä päivissä.

Tänään kävin myös yksin kävelyllä metsässä. Se oli ihan huippujuttu. Minun ei tule yleensä poistuttua yksin kotoa minnekään ilman, että on oikeasti joku meno. Nyt kun ei ole ollut itsellä jumppakortteja minnekään, niin ei olekaan sitten tullut arkena lähdettyä minnekään. Tänään sen tajusin ja lähdin sinne kävelylle, vaikka ajatus ei alkuun houkutellut. En oikein välitä kävelystä yksinäni, seurassa se menettelee. Suoritinkin lenkin omaan tyyliini eli kävelin melko pienen lenkin, mutta apinoin nojapuilla lenkkipolun varrella ja seisoskelin käsilläni puita vasten. Vielä kotipihassa heittelin parit kärrynpyörät. Ah, olipas ihanaa.

Suosittelen siis lämpimästi teille kaikille muillekin sellaista tervettä itsekkyyttä välillä: oma aika ilman sen suurempia syitä, vain itselle. Lämpimät suosittelut myös akrobatiapölöilylle sekä neulomiselle. Yksi päivä myös lauloin yksin kotona viisitoista minuuttia kun piti tehdä opparia, ah sekin oli niin voimaannuttavaa. Teini-ikäisenä lauloin paljon yksin, sitten se jäi jonnekin kun meitä olikin yhtäkkiä kaksi, kun tavattiin Tonin kanssa. Suositus siis myös sille. OOOH JA NIILLE YÖUNILLE! Mene nukkumaan!

Eipä kai minulla sitten muuta tällä kertaa. Ihan vain kuulumisia. Yritän löytää uusia tulokulmia blogiin sekä inspiroitua niin, että tällaisia saamarin taukoja ei pääsisi syntymään, mutta koska en ole robotti, en voi luvata mitään. Blogi ja te lukijat, olette kyllä mielessäni joka päivä. Kuva Ruotsin reissulta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!